Uusi koti Maltalla.
Ympyrä on sulkeutunut jälleen kerran ja Gozolla vietetyn vuoden jälkeen on nyt aika siirtyä uusiin maisemiin.
Tällä kerralla muutos on pieni kilometri määräisesti, mutta suuri monella muulla tavalla. Uusi koti pääsaaren puolella (työasioita), uusi koulu – keskikoulun ensimmäinen vuosi.
Maltalla on edelleen olemassa kaksi keskikoulun luokkaa, 7. ja 8. Ne vastaavat normaalia yläasteen opetusta, mutta jostain syystä täällä ne erotetaan omaksi keski-asteeksi.
Koulun vaihto olisi ollut joka tapauksessa edessä, koska Maltan systeemin mukaan ala-asteita on huomattavasti enemmän kuin keskikouluja ja yläasteita. Keskikoulu ja yläaste ovat myös usein samassa tai viereisissä rakennuksissa.
Vanhasta tottumuksesta puhun me-muodossa vaikka kouluasiat ovat nyt pojan omilla harteilla. Senkin lisäksi, että vanhempia ei päästetä koulun sisälle koronatoimien takia, tässä iässä ei kovin paljoa pysty oppimisprosessiin vaikuttaa. Vanhempien tehtäväksi jää sivusta seuraaminen, tukeminen ja suotuisan ympäristön rakentaminen. Riittävästi tehtäviä periaatteessa. Näin kasvattajana voin sanoa, että tässä vaiheessa oppimisessa eteneminen ei ole enää vanhemmille aivan selvää, koska aiheet alkavat olla yli monien ymmärryksen. Paljon on tullut täysin uusia asioita sitten omilta kouluajoilta. Osa aiheista on tuttuja, mutta jaot ovat erilaiset.
Uudet aineet: Information & Communication Technology (ICT) ja Personal, Social and Career Development (PSCD). Tällä kokoonpanolla meille näitä aineita ei opetettu.
Uudet jaot: Science, joka on sekoitus fysiikkaa, kemiaa, biologiaa sekä maantiedettä ja ympäristöoppia. Science aineena tulee esille jo ala-asteella ja jakaantuu eri aineisiin vasta yläasteella. Tämä on yksi uudistus, josta pidän. Luonnon lakeja pitääkin oppia sidoksissa toisiinsa eikä erikseen. Näin maailmankuvasta tulee huomattavasti kokonaisempi.
Isompi koulu on aina isompi hässäkkä. Osaa ohjeistuksista, joita saimme keskitetysti, tässä koulussa ei noudateta. Asioista pitää olla enemmän perillä kuin mitä Qalan ala-asteella vaadittiin. Keskikoulun oppilailla on jo huomattavasti enemmän vastuuta omista asioista. Välillä tuntuu tosin, että liikaakin. Opettajien ajatuksiakin pitää osata lukea.
Kilometrin pitkä ostoslista tarvikkeista on jo melkein täytetty. Onneksi kirjoja ei tarvitse ostaa itse. Muistan vielä Vilamouran koulun viimeisen vuoden, jolloin oppikirjoja piti tilata itse jostain Lissabonista. Ottaen huomioon, että kyse oli vieraskielisistä oppimateriaaleista, niitä ei riittänytkään kaikille, vaan toiset joutuivat odottamaan täydennystä viikkoja. Osa ihmisistä tilasivat ne Amazonista ja sielläkin toimitusajat olivat jotain viikkoja. Onneksi päästiin eroon siitä riesasta.
Zurrieq on maltalaisittain varsin suuri kaupunki, 11000 asukasta. Se ei nyt ole yhtä näyttävä kuin modernit (ja kalliit) Sliema ja St.Julian’s, enemmän sellainen lähiömäinen paikka. Täällä on paljon isoja kerrostaloja, ei kuitenkaan sellaisia mitä Suomessa tai Virossa. Meidänkin talo on viisikerroksinen ja varustettu hissillä.
Lapsiperheenä meidän oli tietysti valittava sellainen paikka, josta kouluun on kohtuullinen matka. Muuten tällä alueella voi asua miltei rannalla. Taktisesti voi myös muuttaa sellaisen koulun läheisyyteen, johon lapsensa haluaa. Kouluilla on eroja.
Kauppoja täällä on joka lähtöön. Maltalla noudatetaan vielä vanhoja perinteitä siinä, että pikkukauppoja on vieri vieressä ja jokaisessa myydään tiettyä tuoteryhmää. On lihakauppa, leipäkauppa, kalakauppa, vihanneskauppa, pyykkäyskauppa… se oli kyllä yllätys. Tosin, melkein jokaisessa kaupassa myydään paljon muutakin tavaraa kuin mitä nimestä voi päätellä. Lihakauppa tarjoaa kaikkia mahdollisia liha- ja maitotuotteita, vihanneskauppiaalta saa vessapaperia ja pyykkäyskaupasta paistinpannuja.
Pieniä sekatavarakauppoja on alueella toistakymmentä. Paljon on myös lemmikeille tarkoitettuja kauppoja sekä useita vaateputiikkeja, lukuisia kampaamoita ja kauneushoitoloita sekä apteekkeja.
Iltaisin pääsee bongailemaan lähteviä ja saapuvia lentokoneita. Ääni ei kantaudu meille asti häiritsevästi, koska rata menee samansuuntaisesti talomme kanssa ja siihen on 2-3 km matkaa.
Meidän parvekkeelta näkyy oikein Vallettalle ja merelle asti. Vasemmalta pääsee ihailemaan Mdinan valoja. Merelle on parinkymmenen minuutin matka, vaikka juuri siinä kohdassa uimaan ei pääse.
Tällä kerralla koulu oli vaan niin sisämaassa, että oli pakko tyytyä siihen, että rannalle joutuu tarpomaan tunnin tai ajamaan. Kaikkia ei kerralla voi saada. Kai niin?
Oletteko te koskaan miettineet, mikä olisi se ihanteellinen asuinpaikka, happy place?
Uusi koti Maltalla.
Referenssit:
Kiva kuulla maltasta, etenkin tälläistä mitä siellä sitten oikeasti odottaa!
Onnea uuteen kotiin! Hienon näköinen asunto ja upeat maisemat! Tykkään aina tosi paljon sun blogin kuvista, niistä välittyy tunnelmat hyvin.
Mun happy place on täällä metsässä 🙂
Kiitos!
Ymmärrän hyvin, miksi Suomen metsä viehättää. Se on yksi ypeimpiä luonnon ilmestyksiä, mitä tiedän.
Oma Happy place on meren ääressä, mutta ei hiekkarannalla vaan korkealla kalliolla, johon aallot lyö taukoamatta.
Onnea uuteen kotiin! Tyylikkään näköinen ja asiallinen näköala 🙂
Ihanteellinen on tällä hetkellä täällä Itävallan Tirolissa. ”Happy place” on meissä jokaisessa sisällä, mutta joissakin paikoissa se on vaan meissä vähän syvemmällä piilossa kuin toisissa ympyröissä.
Se missä olisi täydellinen paikka onkin kokonaan toinen juttu. Sitä ei taida tältä pallolta löytyäkkään 🙂
Aika sopiva lentohinta Malta – Sisilia – Malta 🙂
Onnea uuteen kotiin!
Kiitos!
Jaa että ollaanko mietitty, hehee, kuten tiedätkin, niin täällähän sitä päät sauhuten pohditaan. Nomadielämässä oli niin helppoa, sen kun nosti reput selkään ja jatkoi matkaa kun siltä tuntui. Nyt kun pitäisi päättää, mihin muuttaa yhtään pysyvämmin, on valitseminen ihan älyttömän vaikeaa. Nero-katin vuoksi ei viitsisi jatkuvasti muuttaa ja johonkin pitäisi saada firma- ja verokuviotkin pysyvämmin.
Mä muuten rrrrakastan paikkoja, joissa eri asioille on eri kaupat. Ei tarvi mennä johonkin jättimarkettiin vain ostaakseen kananmunia.
Kaikissa paikoissa on omat plussat ja miinukset. Nyt tuntuu, että täällä Maltalla miinuksia on suhteellisen vähän. On tämä pieni paikka, mutta pienuudessa on oma viehättävyys. Ai niin, vuoret löytyy viereisestä Sisiliasta: Etna nousee 3357 m merenpinnan yläpuolelle. Maltalta Sisilialle meno-paluu lentäen maksaa 15 e 😂. Eli lisää kipinää (tai tulivuoren tuhkaa) teidän pohdintoihin.
Onnea uuteen kotiin – kaunista on!
Meikäläisen Happy Place olisi ensisijaisesti jenkeissä, se vaan on se ”sielun koti”…mutta olisin mieluusti myös melkein missä tahansa ulkomailla, eteläisessä Euroopassa tai vaikka Australiassa 🙂 Harmillista kun ei vaan löydy mahdollisuutta lähtöön, argh.
Kiitos!
Ei sitä koskaan tiedä, voi olla että elämän paras puoli on vielä edessä. Teini-ikäisenä minä en ikinä olisi uskonut, että olen nyt tässä. Elämä on aikamoinen vuoristorata: aina voi löytää itsensä huipulta 😉.
Ei sitä koskaan tiedä. Mahdollisuus voi aueta hyvin odottamattomasti.