Virtuaalinen Road Trip 4096 eli Etämatkailua pitkin Italian rannikkoa

Virtuaalinen Road Trip 4096 eli Etämatkailua pitkin Italian rannikkoa.

Nyt sain kokea korona-ajan ultimate travel experience eli etämatkailua. Kyse ei ollut käynnistä Louvressa tai Everestillä, vaan road tripistä Tallinnasta Maltalle. Mieheni ajoi pitkin vuoristoteitä pojan kanssa ja minä sukkuloin bussilla pitkin Viron maaseutua ees-taas. Kilometrimäärä ja lämpötilaero kasvoivat. Heidän maisemat muuttuivat aina vain hienommiksi, minun, yllätys-yllätys, pysyivät samoina.

Vaikka kokemus oli opettavainen ja hauskakin, oli asiassa tylsäkin puoli. Kaikki matkailun harmit ilman yhtään kivaa. Jännitystä riitti, mutta maisemat puuttuivat. Matkasta eivät mutkatkaan puuttuneet.

Tällä kerralla reitiksi oli valittu pieniä, maksuttomia teitä, ihan vain vaihtelun vuoksi. Mies tosin väitti, että moottoritie on niin tylsä, että nukahtaa parin tunnin sisällä ellei aja “fysiikan lakien rajamailla”.

Maksuttomat tiet Puolasta etelään päin tarkoittaa pieniä kiharaisia teitä, jotka halkovat kyliä toisensa jälkeen. Krakovan jälkeen ei siis ainuttakaan valtatietä, joitakin satunnaisia pikkupätkiä lukuunottamatta, joihin ei ole saatu sovitettua tietulliasemia. Alun kokeilun jälkeen, siitä syntyi haaste, joka piti viedä loppuun asti. Matkan ainoa aikataulun määrääjä oli Maltalle vievän autolauttakatamaraanin matkaliput.  

Pikkutiet ovat Euroopassa varsin kuvauksellisia. 

Majoituksia sai varsin edullisesti melkein jokaisessa vierallussa maassa. Reitti oli hidas, mutta kuvankaunis. Sellainen, joka pitää tehdä road trippinä joskus eläkepäivinä, kun ei ole enää kiire mihinkään. Normaalisti ajaminen vuoristoteitä pitkin käy hermoille. Eteenpäin pääsee varsin verkkaisesti: joko traktori, kuorma-auto tai hevoskärry on edellä. Tielle syöksytään katsomatta mihinkään suuntaan, koska eihän siellä eilenkään ollut ketään. 

Listan alla läpi ajetut maat ja suurimmat kaupungit majoituksineen. 

Reitin pituus on 4096 km, mutta ajettu on jonkin verran enemmän sekä Ensimmäinen korona-kolhu -postauksessa mainittujen mutkien takia että ihan vaan huvin vuoksi.

Pikkuteiden kunto ei ole nyt kaikista riemullisin, joten toisinaan joutui väistämään suurempia reikiä, joista näkyi Kiinaan asti.

Day 1. Tallinn, Viro – Kaunas, Liettua

Tämä pätkä on jo tullut tutuksi useista retkistä Riikaan ja Gdanskiin. Tietysti samaa reittiä ajetaan myös kauemmas Eurooppaan mentäessä. Tiet ovat kohtalaisen hyvässä kunnossa ja monet aiemmat tietyöt ovat nyt historiaa. Lampedziai Apartment on vakiopaikkamme (tämän reissun hinta oli 33€/yö). Mainio sijainti autoilijoille, kauniit maisemat, kaupat lähellä. Siisti ja hyvin varustettu kämppä.

Day 2. Kaunas, Liettua – Wieliczka, Puola

Yleensä Puolaan pääsyä odotetaan vesi kielellä, sillä jokainen ravintolassa ja kahvilassa käynti on positiivinen kokemus. Ruoka Puolassa on hyvää ja konditoriatuotteet sitäkin suurempaa luksusta. Yöpymiseen tuli valittua kuvan perusteella uudenkarhea pikkuinen asunto Apartament Turkusowy (23€/yö). Puolassa se on perushinta. Sillä rahalla saa jo tosi hienon asunnon. Majoituksessa kaikki oli kohdallaan viimeistä yksityiskohtaa myöten.

Day 3. Wieliczka, Puola – Csatka, Komárom-Esztergom, Unkari

Aamuvarhaisella lähtö Wieliczkasta oli tarkkaa puuhaa, pojalla oli etätunti kouluun ja siirtyminen tietokone sylissä autoon oli tehtävä huolella. Reitti lähti pikkuteitä pitkin korkealle mäelle, jota voi jo kutsua suomalaisittain vuoreksi. Kylään olisi voinut jäädä koko päiväksi, sillä siellä oli tiedossa markkinat perinteiseen tyyliin. Maisemat avautuivat siihen malliin, että ajatus koko loppumatkan kulkemisesta kyläteitä pitkin heräsivät. Toinen toistaan tiukemmat kurvit herättivät huolta, jaksaako sellaista montaa päivää, mutta illalla tilanne oli täysin päinvastainen. Koko päivän ajamisen jälkeen olo oli pirteämpi kuin koskaan autolla ajon jälkeen. 

Puolan ja Slovakian välillä on polttoaineessa niin suuri hintaero, että Puolassa kannattaa tankata piripintaan juuri ennen rajanylitystä. Slovakian upeimmat maisemat löytyvät korkealla vuoristossa olevien hiihtokeskusten liepeiltä. Teiden kunto kaupungeissakin on sitä luokkaa, että pitää varoa rikkomasta autoaan. Asfalttiin on paikoitellen syntynyt kymmenen senttimetriä syvät urat ja matalalla maavaralla olevassa autossa kuuntelee koko ajan, milloin jossain rasahtaa. Päivän aikana ohitimme koko Slovakian kertaakaan pysähtymättä, ellei mukaan lasketa yhtä kaupassa käyntiä ja erään hotellin terassilla syötyä paneroitua, puolikasta kanaa. Ruokaa olisi riittänyt vielä parille muulle nälkäiselle. 

Unkarin puolelle siirtyminen sujui varsin huomaamatta ajamalla Tonavan sillan yli. Ilta oli sen verran nuori, että yöpymispaikaksi tuli valittua varsin eksoottinen paikka.

Vadaspuszta Vendeghaz (24€/yö) oli unkarilainen maalaistalo keskellä ei mitään. Täydellinen hiljaisuus ja pimeys. Ja ilmeisesti ainoat vieraat olivat isä ja poika, poika, joka pelkäsi talon koiraa, vaikka se teki vain työtään ja vahti vieraiden jokaista askelta pimeällä pihalla ja nukkui korituolissa terassilla. Niin pimeää yötä ei varmasti vähään aikaan löydä mistään.

Day 4. Csatka, Unkari – Ljubljana, Slovenia

Balaton-järvi oli houkuttelevan lähellä ja sen kiertäminen eteläpuolelta toisi matkaan vain marginaalisen pidennyksen. Siispä matka Unkarin aamussa alkoi Balatonia kohti. Järvi on valtava. Sen toisesta päästä ei vastarantaa näe ja leveyttäkin on kuin merellä. Vesi on kauniin turkoosinvihreää. Pitkin rantaa on useita turistien suosimia kohteita. Järven reunaa ajaessa tulee väistämättä sellainen olo, että eikö se jo lopu. Länsipäässä oli meneillään purjeveneiden regatta ja maasto alkoi hiljalleen kohota. Siitä eteenpäin tien molemmin puolin näkyi vain peltoja, kymmeniä kilometrejä peltoa joka suuntaan. Se oli kaunista, kunnes lopuksi tuli taas uusi raja vastaan: Slovenia.

Slovenia oli hieno, mutta yllättäen suhteellisen kallis maa. Ihmiset olivat huolitellumman näköisiä, talot hyvin hoidettuja. Ja kaikki olivat kovin ystävällisiä ja hymyilivät. Sellaisetkin, jotka osasivat vain pari sanaa yhteistä kieltä. Jos joskus haluaa poiketa hiukan erilaisessa Euroopan maassa, Slovenia tulee ihan kärkeen. Ja autoillessa huomaa yhden asian ihmisistä: kuinka vihaisena autoa ajetaan. Sloveniassa liikenne sujui mallikkaasti. Majapaikaksi valikoitui pääkaupungin melkein keskustasta Victoria Apartment Ljubljana (48€/yö).

Day 5. Ljubljana, Slovenia – Riccione, Italia

Slovenian jälkeen oli odotettavissa pitkiä ajopäivä yhdessä ja samassa maassa. Italia on pitkä maa ja ajamalla se kestää ja kestää. Vaikka suunnitelmana ei ollut poiketa varsinaisesti Venetsiassa, sen vierestä ajaminen antaisi ehkä vihiä siitä, mikä siellä ihmisiä viehättää.

Italian rannikko pohjoisessa on alavaa ja tasaista maata. Metrin merenpinnan nousu tekisi Venetsian ihan eri paikkaan ja itse Venetsiasta ei jäisi näkyviin sitäkään vähää. Sitä riitti tunteja, samanlaista maisemaa pitkälle etelään päin kääntyvälle Italian itärannalle. Kanavat halkoivat maisemaa tuon tuostakin ja välillä meri oli molemmilla puolin tietä.

Kohteemme oli Riccione, jonka tiesimme etukäteen olevan pieni lomakaupunki. Pahin lomasesonki oli ohi, mutta väkeä riitti silti. Pienet kadut olivat toivottomia ajaa isolla autolla, mutta onneksi hotellilla oli pihassa oma pysäköintimahdollisuus, johon juuri ja juuri sai auton sovitettua. 

Hotel Levante Riccione (37€/yö) ei ollut itsessään mitenkään erikoinen ilmestys, mutta rantasijainti houkutteli. Olihan se kokeiltava, miltä tuntuu lomailla jossain turistirysässä. Koko Italian itärannikko Sisilian eteläkärkeen asti on miltei katkeamaton, valkohiekkainen uimaranta. Rantavesi Riccionessa ei ollut kovin lämmintä aamu-uinnin aikaan ja vedessä lillui roskia ja vesikasveja. Tähän ei oltu Maltalla totuttu. Uimme ja lähdimme pakkaamaan.

Day 6. Riccione – Lesina, Italia

Italian rannikkotie on kaikessa ahtaudessaan ja kuoppaisuudessaan kerran koettava. Kylien kohdalla tie on toivottoman kapea. Sivuteiltä tai kadunvarresta ponnahtavat autot tekevät ajamisen lottoarvonnaksi. Milloin kolahtaa, on suurin kysymys. Italialaiset autoilijat ovat joko välinpitämättömiä tai kuuroja ja sokeita. Onneksi nopeudet ovat alhaisia, mutta silti tilanteet ovat vaarallisia. Matkanteko loppuu moneksi päiväksi pienestäkin kolarista. Vierasmaalaisena alistuin siihen, että olin aina se väistävä ja jarruttava osapuoli, vaikka se koetteli hermoja.

Kylien välillä maisemat ovat päätähuimaavan komeita. Samaa vuoristorataa kuin omat hermot, nauttien ja manaillen ajamisen hulluutta vuorotellen. Koko päivän ajamisen saldona on vain muutama sata kilometriä. Tavoitteena oli taas alavalla rannikolla sijaitseva Lesinan kaupunki. Al Vecchio Fontanile (51€/yö Bookingissa) lähellä meren rantaa sijaitseva hieno apartment-hotelli. 

Vasta aamulla näimme kaupungin erikoisuuden, sillä ilta oli jo kääntynyt yöksi majoittuessamme kaupunkiin. Etsimme aamuvarhaisella pientä kahvilaa, josta saisimme majoituksen tarjoaman aamupalan. Saavuimme meren rantaan, jossa avautui häkellyttävä maisema. Vesi ei värähtänytkään ja joutsenpari lensi äänettömästi vedenpintaa hipoen siivet täydellisesti synkronoituna toisiinsa. Tietenkään kameraa ei saanut esille, kunnes tilanne oli jo mennyt. Nautimme uunituoreet croissantit pitkää puulaituria ihmetellen. Laituri lienee tärkeä tunniste koko kaupungille.

Day 7. Lesina – Paravati, Italia

Lesinan hiljaisuus sai pään rauhoittumaan ja tuntui, että Italian rannikko saa kohta riittää. Seuraavan suuntana oli Bari, josta pääsee jo saapasmaan toiselle reunalle, kantapää jäisi kiertämättä. Päivän aikana alkoi sataa, ensimmäisen kerran koko matkan aikana. Sadetta riitti melkein iltaan asti ja ikävissä tunnelmissa ajaen tuntui siltä, että saappaan mehut tulivat kaikki niskaan.

Vihdoin viimein komeiden vuoristoteiden laelta alkoi häämöttämään meri mm. Pizzon ja Vibon kaupunkien kohdalla. Majoitukseen valikoitui korkealla vuoristossa Paravati. Iltapala-ainekset kävimme ostamassa Miletossa.

Casa Vacanza “A Due Passi” (54€/yö) oli hienoimpia kämppiä koko reissun aikana. Merimaisemat olivat vaihtuneet vuoristomaisemiin hetkeksi. Kaksikerroksinen, aivan uutuuttaan hohtava talo oli loistavasti varusteltu aina pesukoneesta alkaen. Lähistöllä oli jokin kirkollinen juhla ja isäntä luuli meidän olevan samoilla asioilla. Italiaa osaamattomana tuskin siitä olisi mitään tullut. Tuskin kylään satunnaisia ohikulkijoita useinkaan majoittui.

Day 8. Paravati – Augusta, Sisilia, Italia

Sunnuntai oli yhtä hiljainen Italian vuoristossa kuin missä muualla tahansa. Kiharoita teitä oli nyt vielä leppoisampi ajella. Viimeinen etappi ennen Maltaa oli edessä. Olimme päättäneet majoittua Augustaan, Sisilian rannikon puolivälissä olevaan kaupunkiin. Sieltä olisi enää tunnin matka Pozzalloon, josta katamaraanit lähtevät Maltalle. Sitä ennen oli tietysti ajettava lautalle muutaman kilometrin merimatkalle Sisilian puolelle.

Kyyti Italian puolelta Sisiliaan autolla maksaa 39 euroa. Sataman liikennejärjestelyt ovat kaikkea muuta kuin selkeät, mutta onneksi meillä oli jo kokemusta aiemmalta kerralta. Vain yksi harjoituskierros ja toinen kerta osui jo oikealle kohdalle lauttalipun saamiseksi. 

Sisilian rantatie oli koko matkan hitain osuus. Onneksi ei kiire painanut, joten välillä 30 kilometrin tuntivauhtia edennyt jakso meni maisemia ihaillen ja katujen  korokkeita varoen. Italian huikea bensiinin hinta aiheutti taktikointia ja oli laskettava kuinka vähällä määrällä voi päästä Maltan puolelle.  

B&B Vecchia Darsena (40€/yö) hauskasti sisustettu hieno asunto aivan meren rannalla. Se oli kyllä enimmäkseen laivastoasema, mutta kokemus sekin. Taatusti turvallisen ympäristön takasi laivaston puolen tusinaa alusta ja lukemattomat rannikkovartioston pienemmät alukset sekä huoltoveneet. 

Day 8. Augusta – Noto, Sisilia, Italia

Aamu valkeni Augustassa suurin odotuksin. Kohta olisimme taas takaisin Maltalla. Ensimmäiset alukset hörähtivät käyntiin laivastoaseman rannassa jo viiden jälkeen. Tunnin ajelun jälkeen Sisilian etelärannikko tuli vihdoin vastaan. 

Kunnes kaikki muuttui. Laivan lähtöselvityksessä ilmeni, että Maltan maahantulosäännöt olivat muuttuneet sen jälkeen, kun liput oli ostettu. Nuoren pojan olisi saatava negatiivinen PCR-testitulos päästäkseen laivaan. Vähintä mitä olisi odottanut laivayhtiöltä, että asiasta olisi tullut maininta jossain sähköpostiyhteydessä, koska kyseessä oli varsin radikaali muutos verrattuna muuhun eurooppalaiseen linjaan lasten kohdalla. Ei, koko ongelma kaatui omaan syliin. Niinpä lähdimme ajelemaan 45 kilometrin päähän hakemaan testilaboratoriota.

Siitä kehkeytyi kuitenkin parin päivän ylimääräinen loma upeine hiekkarantoineen. Lämmin, kirkas vesi ja sametinpehmeä hiekka saivat unohtamaan harmituksen.

Casetta NOTO (44€/yö) oli vaatimaton, mutta toimiva studio muutaman kilometrin päästä rannasta, jossa vietettiin kaksi päivää odottamassa PCR testituloksia. 

Testi oli tietysti negatiivinen, mutta laivapaikkoja jouduttiin odottamaan seuraavaan aamuun asti. Kukonlaulun aikaan herääminen ei tuottanut tuskaa ja vihdoin viimein ajoimme sisään katamaraanin isosta sivuovesta.

Neljän tuhannen kilometrin seikkailu oli takana. Päivääkään en vaihtaisi pois, mutta lähteäkseen toista kertaa joutuu yllyttämään kauan.

Nota Bene!

Mikä oli erikoista tämän reissun aikana, siis sen lisäksi, että olen toiminut Booking-sihteerinä? Booking toimi varsin oudosti viime aikoina: silloin, kun etsimme kämppiä, kumpikin näkee eri kokoelman. Joskus jotain tiettyä majoitusta ei meinaa löytyä millään. Näin kävi Puolan kämpän kanssa (Apartment Turkusowy).  Ehkä syy on siinä, että monesti majoituksilla on samat nimet ja kaiken kiusaksi ne sijaitsevat aivan eri maanosissa. Turkoosi Asunto – nimisiä kämppiä on Puolassa useita. Samaten Italiassa on paljon majoituksia, joilla on jokseenkin sama nimi.

Myös palautteen antaminen oli takkuilut viime aikoina pahasti sekä viestejä ei voinut lähettää majoittajille appsin sisällä. Onneksi pääasiat ovat siellä vielä kunnossa. Suurin osa majoituksen omistajista on WhatAppissa tai muissa viestntäappseissa, joten se ei ollut suureksi ongelmaksi.

Pahimmassa tapauksessa soitin tai lähetin tekstarin. Vain yhdessä tapauksessa majoittuminen viivästyi puolella tunnilla, koska emme saaneet omistajaa kiinni heti. Huomatkaa, että toivomuksena oli aina saapua yöpymispaikalle vartin varoitusajalla. 

Oli se etämatkailu hauska kokemus, mutta mielelläni matkustan ihan livenä, ellei kyse ole oikeasti jostain maailman kulttuuriperintökohteista, joissa vierailee miljoonia ihmisiä vuosittain. Louvressa oli muuten meidän lisäksi miljoona muuta ihmistä (vuosi 2002), niin virta kuljetti kävijöitä pitkin käytäviä aina Mona Lisaan asti. En kyllä toista kertaa, kiitos, katson tästä eteenpäin vain kuvia. Pariisi oli kyllä hieno paikka.

Virtuaalinen Road Trip 4096 eli Etämatkailua pitkin Italian rannikkoa.

Referenssit:

• Ensimmäinen korona-kolhu 
• Uskaltaako matkustaa nyt mihinkään?
• Miten välttää koronatartunta matkustaessa?
• Malta – Koronaviruspandemiasta johtuvat rajoitukset ja säännöt: EU:n digitaalinen covid-todistus, rajoitukset ja säännöt, jotka koskevat matkustamista toisesta EU-maasta tai EU:n ulkopuolelta.
• Kysymyksiä ja vastauksia matkustamisesta ja koronaviruksesta

Virtuaalinen Road Trip 4096 eli Etämatkailua pitkin Italian rannikkoa.