Mistä inspiraatiota bloggaamiseen? Plus muutama postausidea

Inspiraatiota bloggaamiseen ja muutama postausidea.

1.

Istun puhtaan valkoisen näytön edessä ja mietin, mistä kirjoittaisin seuraavan postauksen. Ei se, ettei ideoita olisi lainkaan, mutta mistä oikeasti haluaisin kertoa juuri nyt?

Jokainen aihe tuntuu juuri tällä hetkellä mitäänsanomattomalta ja kaukaiselta. Selaan vanhoja lehtejä yöpöydällä: en raaski vielä heittää pois, koska uusia ei enää ilmesty. Luen ne uudestaan ja uudestaan niin kauan, että sivut alkavat putoamaan. Tai, en edes lue, koska muistan jokaisen artikkelin sanasta sanaan. Joskus vaan ruudun tuijottaminen alkaa tympiä liikaa. Meidän sukupolvemme lapsille paperille painettu kirja voi tulla jo samanlaiseksi muinaisjäänteeksi kuin lihamylly (muistatteko, mikä se on?) tai luuta. Molemmat nykyään kuuluvat vain noitien arsenaaliin.

Meillä kotona on kirjoja: Muumit ja Maailmankartasto, Tatu ja Patu ja Pikkuprinssi. Muistan nekin ulkoa. Muumien maailmankartastosta tulee mieleen, että näyttää siltä, että mielikuvitusmatkustelu postimerkkialbumin avulla tulee olemaan realiteettimme vielä pitkään.

2.

Kännykkä piipahtaa ja nappaan sen käteen automaattisesti, vaikka aioin olla katsomatta sitä enää tänään. Ruudulla on ilmoitukset Googlen kuvista ja uutissyöte. 

Uutiskynnyksen ylitti tänään Koskelan murha, Põltsamaan kylässä ojaan sujahtanut paloauto, Lihulan ampumisen oikeudenkäynti, Tiger Woodsin kolari, Gozon kauppakamarin taistelu talouskriisiä vastaan. Näistä ei todellakaan tee mieli kirjoittaa.

Avaan Kuvat. Ohjelma tarjoaa minulle uusia panoraamoiksi vedettyjä kuvia ja kohokohtia menneistä vuosista. Uudet kuvat ovat kauniita, mutta niistä olen jo kirjoittanut juuri viikonloppuna. Vuosi takaperin näinä aikoina olen syönyt mustekalaa Quarteirassa kesäterassilla kaverin kanssa ja käynyt katsomassa pojan koulussa karnevaalia. Ne tapahtumat muistan hyvin.

Yllätyksekseni vuoden 2019 helmikuiset kuvat ovat Helsingistä. En muista, mitä olen tehnyt silloin Senaatintorilla. Se taisi olla se kerta, kun ystäväni oli ilmoittanut meille hääpäivänsä päivämäärän. 

Kolme vuotta sitten olimme Suurlähetystössä Viron Itsenäisyyspäivän vastaanotolla.

Seuraavien vuosien viikonloput olivat täynnä synttärikutsuja. Meidän kaveripiirissä synttäreitä oli välillä useita kertoja kuukaudessa. Niitä kuvia on kiva katsoa: iloiset lapset, kauniit kakut. Se helpotti kummasti kevään odotusta juuri viimeisillä talviviikoilla. 

Tallinnassa luontoa on helpompaa kuvata kesäisin kuten Suomessakin. Talvi tuli sinne kerran 5-6:ssa vuodessa, joten harmauden tallentaminen kameralle ei minulla koskaan oikein onnistunut (eikä inspiroinut). Voi olla, etten omistanut oikeaa filtteriä siihen 😆

Gozon merimaisemista ja kukkivista mantelipuista on huomattavasti helpompaa ammentaa inspiraatiota kuin loskaisista kaupungin kaduista. 

Selaan vielä vanhoja matkakuvia ja mietin, että ensi viikonloppuna voisi käydä Maltan puolella kuvaamassa Mdinaa tai Meliehaa. Voi olla, että uskaltaudumme oikein Vallettaan asti, jos porukkaa ei ole kovin paljon kaduilla. Maltalla omaa väestöä ei ole niin paljon, että se saisi kävelykadut umpeen. Autoja kapeilla teillä on turhankin paljon, mutta jalankulkijoita on aika niukasti. Maskipakko on täydellinen. Pääkaupungissakin pääsee käymään niin, ettei ole kenenkään muukalaisen kanssa tartuntaetäisyydellä. Luontopolut ovat aika autioita.

Selaan vieläkin kuvia päättömästi ja mietin, mikä muu asia voisi innostaa minua kirjoittamaan blogiin. Juuri blogiin, ei fiktiota, jonka juonet pyörivät päässäni harva se päivä. Luen kanssabloggaajien tilityksiä lockdowneista eri maissa ja mietin, miksi ihmeessä minua se asia ei kismitä. Mikä vika minussa on? Miksi maski ei ärsytä minua kaupassa? Miksi ihmisten puute ympärillä ei haittaa? 

Täällä Gozolla koronaohjeistus on sellainen, että lapset saavat käydä koulussa, vaikka muuten perheidenväliset kontaktit ovat kiellettyjä. Tosin, koko koulu on maskeissa, 3-vuotiaista lapsista aikuisiin. Toivon, että pojalle riittää sosiaalista elämää koulussa ja Robloxissa, jonka pelisessioiden yhteydessä hän roikkuu tuntikausia puhelimessa kavereidensa kanssa.  

Markus harjoittelee intensiivisesti Maltan matematiikan kilpailuun. Kovaa hommaa se on, eikä pärjääminen tule olemaan kovin helppoa. Toisaalta, kilpailuun on kutsuttu vain valikoitu joukko ja se velvoittaa.  Vaikka koulussa häneltä odotetaan siellä menestystä, pelkästään osallistuminen on jo voitto. Vieraaseen maahan tupsahtaminen ja heti kilpaileminen kuninkuudesta voisi aikuisellekin olla hurjaa, saati pikkupojalle.

3.

Arki todellakin on muuttunut varsin pieneksi ympyräksi, jota käymme aina uudelleen. Se ei kovin paljoa haittaa. Maailmaakin on jo nähty jonkin verran. Ja torstaina on taas lättypäivä. Voi olla, että  lauantainakin.  

Ostin myös hyasintteja, odotan, että nuput puhkeavat kukkaan. Hyasintit ja narsissit ovat lempikukkiani, koska ne ovat kevään merkkejä. Niissä on jotain lohduttavaa, aavistus kesää ja lämpöä.

Mietin vielä hetken omaa arkea ja totean, että nyt voi viedä pyykit ulos kuivumaan, kun sateita ei enää ole luvassa ainakaan pariin viikkoon. Rakastan ulkona kuivuneiden pyykkien tuoksua.

Huomaan, että yksi lempibloggaajistani julkaisi tänään uuden postauksen, ja lähden katsomaan, mitä sinne Suomeen kuuluu. Sitten teen pienen kierroksen Italian kautta USA:han.

Palaan takaisin Suomeen, koska siellä käy kiivas riita maskipakosta/maskittomuudesta, vapaasta valinnasta ja valtion määräysten noudattamisesta, matkustamisen suositusten noudattamisesta ja kylmästä kärsivien terveydestä. Joopa joo. Kai diginomadius tulee pelastamaan maailmaa, ainakin minä uskon niin 😎. 

Päädyin selaamaan Blogit.fi-sivustoa. Ensin katson, mitä seuraamani bloggaajat ovat kirjoittaneet. Sillä rintamalla on hiljaista. Olen lukenut jo melkein kaikki. Päädyin siihen, että otan Emiilian vähempitavaraisen kirjoituksen uusiksi, koska se resonoi oman ajatusmaailmani kanssa. Ensin meinaan kirjoittaa kommentin, mutta sitten päätän, että kirjoitan kokonaisen postauksen vastaukseksi, koska muuten kommentista tulisi kilometri pitkä. 

Katson vielä joitakin aivan satunnaisia otsikoita. Olen tällä tavalla löytänyt aika monta mainiota, lukemisen arvoista blogia. Blogeissa törmää välillä poskettomaan hömppään, ettei oikein osaa päättää mitä ainetta tuo bloggaaja on vetänyt, ja välillä loistaviin, syvällisiin pohdintoihin, jotka kolahtavat kovin. Välillä kirjoittajan näkökulma on niinkin yllättävä, että jään miettimään kirjoitusta vielä pitkään. Monesti artikkelit herättävät itselläni ajatuksia ja tuntemuksia, joita en tiedostanut aikaisemmin. Olen saanut niistä myös loistavia ideoita omiin postauksiini.

4.

Tästä sain vedettyä johtopäätöksen, että kaikkein eniten minua inspiroi (ja samalla hengenvedolla postausideoita, joista osaa en ole toteuttanut vielä itsekään):

1. Luonto.
   1. Vesi-Tuli-Maa-Ilma. Mikä aine kuvastaa sinua?
   2. Lempikasvisi
   3. Lempivuodenaikasi
2. Matkustaminen.
   1. Olen jo pitkään haaveillut postauksesta: Matkaopas paikkakunnalleni. Olisi loistava, jos sellainen olisi toteutettu monen bloggaajan toimesta.
   2. Mihin matkustat, jos voit valita vain yhden?
3. Uudet kokemukset.
   1. Mikä olisi sinun ultimate experience? Mitä haluat kokea ennen kuin kuolet? 
4. Arjen pikkuasiat.
   1. Mikä arkinen asia tekee sinut onnelliseksi?
   2. Mistä esineestä et luopuisi mistään hinnasta?
5. Toisten blogit.
   1. Mitkä sinun lempibloggaajasi/blogisi ovat? Mikä inspiroi?
   2. Miten suhtaudut niihin blogeihin, joiden kanssa mielipiteet eivät täsmää? Onko silloin lukeminen avartavaa tai turhaa?

Inspiraatiota bloggaamiseen ja muutama postausidea.

5.

Referenssit: 

• Viikonloppu – Just Another Weekend – Viikonloppu Gozolla
• K-sukupolvi 
• Lempiblogini ja Bloggaajani. Volume 2 
• Tahdon Asiat
• HEIDIN ITALIA
• Hop Into My Boots – Vegaanipariskunta, joka siirsi elämänsä Suomen ulkopuolelle ja palasi sitten takaisin. 
• Ei ihan KonMari mutta melkein
• Kevään odotusta – Iloa sisäkukista 
• Talven sulostuttajat – Amalian maailma
• BLOGI | Teed on täna ülilibedad ja ohtlikud, transpordiamet kuulutas jäävihma tõttu välja rasked ilmaolud 
• ”Minulla on jotain hirveää kerrottavaa”, sanoi yksi Koskelan epäillyistä äidilleen – näin tapahtumat etenivät murhayön jälkeen
• VIDEO JA FOTOD | Põltsamaa lähedal sõitis suure libeduse tõttu kraavi Viljandi komando päästeauto
• Lihula mõrtsukal oli relv auto kõrvalistmel tulistamiseks valmis
• Minun Lempiblogit ja Bloggaajat

Inspiraatiota bloggaamiseen ja muutama postausidea.

Kuvitus: Depositphotos®

Kuva-arkisto: © 2000-2024 VIA PER ASPERA AD ASTRA