Sumuinen aivokausi.
Ilmeisesti luova kriisi ei ole iskenyt vain minuun, mutta nyt se ei vain lohduta. Moni bloggaaja-kaverini valittaa samaa.
Syy ei ole syksyn hämärtyvissä illoissa, mutta toimimattomuudessa. Olen joskus tietoisesti yrittänyt hidastaa elämänmenoani, ottaa rennosti ja iisisti. Tähän mennessä kaikki yritykset olivat ihan turhia.
Olen kasannut roppakaupalla odotuksia tälle ajanjaksolle. Unelmoin, että voin läästiä jonkun naamion kasvoille ja lukea kaikessa rauhassa. Kävellä ulkona pidempiä jaksoja, opiskella oikein ajatuksella, rentoutua kuumassa kylvyssä.
Tähän mennessä olen lukenut yhden kärsineen aikakausilehden, pitänyt naamiota kasvoilla kalan paistamisen yhteydessä, kävellyt 8 km ja istunut bussissa 640 km. Olin silloin niin väsynyt, etten pystynyt tekemään kuin jotain aivotonta: viimeistellä insta-postauksen tai fb jaot. Kaikkien tekstien ja kuvien pitää olla silloin jo valmiina, joten kovin luovaksi tätä toimenpidettä ei voi sanoa.
Nytkin, aivan hullun päivän jälkeen teen monta hommaa kerralla, vaikka tiedän hyvin, etten osaa multitaskata. On mulla sentään naamio nassussa.
Kirjoitan, koska unohdin lehden keittiöön. Sen päälle on varmaan roiskunut kalalle haisevaa rasvaa. Minä tykkään kalasta, mutta ei sentään lehden yhteydessä sängyssä.
Rauhaa riitti 10 minuutiksi. Sitten soi puhelin.
Minua ihmetyttää yksi asia. Miksi olen niin rauhaton? Periaatteessa täällä olisi tosi helppo ja rauhallista elää. On luontoa, lähellä olevia palveluita, mutkatonta arkea. Suomeen pääsisi tuosta vain hyppäämällä laivaan. Kaikki läheiset olisivat silloin lähellä. Työtä olisi tarjolla, vaikkakin vaatimattomalla palkalla.
Minua riipiii hirveä hinku päästä takaisin maailmalle. En osaa olla paikallani ja elää ennalta arvattavaa, itseään toistavaa arkipäivää.
Toisaalta, se vain todistaa että olen valinnut oikean tien, vaikka toki välillä epäröin. Ehkä epävarmuus on vain osa ihmisluonnetta. Ilman sitä henkistä kasvua ei koskaan tapahtuisi.
Nyt kyllä pakko lopettaa murehtimiset ja lähteä opiskelemaan.
Sumuinen aivokausi.
Referenssit:
Yksi vastaus artikkeliiin “Sumuinen aivokausi”