Museot Gozolla Cittadella
Poikamme sai koululta “The Heritage Malta”- museokortin, joka tarjoaa pääsyn projektiin kuuluviin museoihin kortin haltijalle ja kahdelle aikuiselle hänen seurassaan. Hauska asetelma: lapsi vie vanhempansa museoon. Tosin mainio tapa saada paikalliset aikuiset innostumaan oman maan historiallisesta perinnöstä uudestaan. Luulisin, että suurin osa heistä on joskus lapsena kaikissa niissä paikoissa käynyt, mutta monille se luokkaretki on voinut helposti jäädä ainoaksi vierailuksi. Historiaa ymmärtää ihan eri tavalla lapsena ja aikuisena, joten kertaus on opintojen äiti.
Meille se oli mainio tilaisuus käydä sellaisissa paikoissa, joissa etelänlomilla harvoin kukaan käy.
Maltalla museot ja monet muut nähtävyydet ovat auki normaalisti, vaikka hygieniasta ja turvallisuudesta huolehditaan pilkuntarkasti. Silloin, kun lokakuussa kävimme Maltan akvaariossa, sinne joutui jonottamaan rajoitusten takia.
Nyt kävimme ensitöiksemme Gozon Cittadellassa. Kompleksin sisälle pääsee ilmaiseksi. Pääsylippuja vaaditaan vain museoihin ja kirkkoihin. Pääsyliput eivät ole hinnalla pilattu. Perhelippu maksaa vaivalloiset 12 euroa turisteillekin.
Museot Gozolla Cittadella
Tällaiset paikat kuin Cittadella pitää nähdä omin silmin. Se on varsin yllättävää, että niin pienellä kalastajasaarella museotarjonta on niin tasokasta. Historia velvoittaa, saarella on ollut elämää ennen kuin edes pyramideja on rakennettu.
Valtava museokompleksi korkealla kukkulalla oli pääasiallisesti tyhjä. Matala turistisesonki muutenkin, plus rajut matkustusrajoitukset – tuntui siltä että paikka oli auki vain meitä kolmea varten. Videoesitykset käynnistettiin vain meitä varten. Työntekijöitä oli enemmän kuin kävijöitä. Joten turvavälien pitäminen muihin ihmisiin ei tuottanut mitään vaivaa. Sellainen VIP-kierros.
Kerran jouduimme odottamaan oma-aloitteisesti, että sisällä oleva perhe poistui ennen kuin itse menimme sisälle. Se tuntui jotenkin turvallisemmalta.
Kaikki viisi pientä museota on somistettu ikivanhojen rakennusten uumeniin. Kapeat, kuluneet ja jyrkät portaat, pikkuruiset ikkunat. Kattoterassilla tummanpuhuvat kanuunat osoittavat eri suuntiin. Elämä on ollut varmaan kurjaa, koko ajan on saanut vahtia, kuka oli vuorostaan tulossa yrittämään saaren valloitusta. Hyökkäykset eivät ole kuitenkaan tulleet puskista, laivat oli helppo nähdä päivämatkan päästä. Sen aikaisella tekniikalla tuskin kukaan yritti tulla kivikkoiselta rannalta maihin yöaikaan tai myrskyisen sään suojassa. Hauskinta museoissa onkin juuri se, että ajatukset lähtevät liitämään aikalaisten elämänmenoon.
Kompleksin sisällä vierähti 3 tuntia, vaikka tuntui siltä, että vain kävelimme kaikki viisi museota läpi ja otimme pari kuvaa.
Yksi museon osa oli vanha vankila. Ikävän pieniä koppeja pitkäaikaiseen asumiseen. Vankien puuttuessa heidän elämästään kerrottiin tarkkaan seinällä olevilla tauluilla. Minua itseäni yllätti se, että vangit saivat melkein päivittäin liharuokaa, heillä oli pääsy pihalle ja jokapäiväinen aamupesu kuului vangin oikeuksiin.
Malta on yksi niistä paikoista Euroopassa, jossa historian kerrokset ylettyvät monien tuhansien vuosien syvyyteen.
Maltalla on edelleen maskipakko kaikissa julkisissa paikoissa, toisin kuin näistä kuvista voi päätellä. Otin sen pois vain kuvauksen ajaksi, vaikka koko päivän aikana meitä vastaan ei tullut kuin pari pientä ihmisryhmää.
Gozo on kieltämättä mukava paikka asua. Kaikki yhdessä: historia, viihde, luonto, ruoka ja rauhaa. Täällä on kiva viettää myös pidempää lomaa. Lomakämppiä on tarjolla joka budjetille, mitä pidempää sitä edullisempaa, niin jos syö kuin paikalliset, menopuoli pysyy hyvin kurissa.
Ompa kiva törmätä tähän aiheeseen! Malta on yksi maista mitkä saattaa kutsua asumaan tulevaisuudessa – en tiennyt moisesta paikasta mutta heti sen historia alkoi kiinnostamaan. Tiedän minne mennään treffeille jos sinne muutetaan 😀