Meidän perheen joulu

1. Meidän Jouluperinteet

Perheemme jouluperinteet juontavat kolmesta eri maailmasta. Perinteinen suomalainen jouluruoka yhdistyy eteläisiin salaatteihin ja kalkkunaan, ja kuviota maustaa omilla näkemyksillään 10-vuotias maailman kansalainen, jolle Malta on jo neljäs asuinmaa. Hän on käynyt kansainvälisiä kouluja äidinkielenään englanti ja on perillä sellaisista asioista, jotka ovat meille täysiä mysteereitä. Ihan kaikkea kun ei jaksa itse netistäkään tonkia.

Joulussa on taikaa. Sellaista, joka yhdistää meidät hetkeksi sisäiseen lapseemme.

Minulle joulun teki männyn tuoksu, kun papan kanssa pystytettiin se puu, koristeltiin ja ihailtiin hetken. Äidin kanssa teimme ranskalaista salaattia, joka muistutti eniten suomalaista perunasalaattia, ja paistoimme kanaa uunissa. Meillä oli tapana syödä pääateria Uudenvuodenaattona ja Joulu koitti vasta tammikuun 7. päivänä. Olen ortodoksi. Joulu oli puhtaasti uskonnollinen juhla, jolloin kävimme kirkossa sen toisen kerran vuodessa (Pääsiäisen lisäksi).

Miehelleni joulu on perinteinen suomalainen joulu, jonka aloittaa joulurauhan julistus. Jouluruokia pitää tehdä ämpärillinen joka lajia. Perinteinen kinkku on jo jäänyt unholaan, entisaikojen 12-kiloinen kinkku hädin tuskin mahtui uuniin. Lanttu- ja perunalaatikko kruunaa jouluisen aterian tuoksullaan.

Poikamme on nähnyt niin monta erilaista perinnettä, että hän on soveltanut itselleen omia, ottanut vähän jokaiselta jotakin. Hauska tietää, miten hän kokee lapsuutensa joulut aikuisena.

2. Diginomadi ja Joulu

Jouluviltti — Sisustan jouluksi viltillä

Joulu on yllättävän erilaista eri maissa. Jossakin se on täysin hengellinen tai kirkollinen juhla. Jossakin kaupallistaminen vie voiton. Itse yleensä katsomme uteliaasti sivusta miten paikalliset ihmiset sen järjestävät ja yritämme tehdä oman perheen joulusta meidän näköisemme.

Yrittäjäperheen joulu yleensä alkoi vasta silloin, kun kaikki asiakkaiden asiat oli hoidettu ja työntekijät lahjottu. Eli 23.12 kieppeillä. Silloin kun mitään ei ollut enää tehtävissä posti ei kulkenut eikä mikään ollut auki. Joulunajan kiireet vievät mehut sen verran, että itse juhlat olivat toimimattomuuden huippua.

Joulunaikaan mahtui myös irtiottoja. Monena vuotena emme edes oltu Suomessa jouluna. Silloin söimme jouluruoatkin ulkona. Se on mukavaa vaihtelua.

Viimeiset pari-kolme vuotta, kun meidän ei tarvinnut hoitaa verkkokaupan joulumyyntiä, tahti on ollut rauhallisempaa. Voisi sanoa, että tylsempää, mutta vaihteeksi se on kivaa. Koulu pitää huolta siitä, että ihan helpolla emme ole päässeet. Joulukonserttiin piti hankkia tietty puku, joulukoristeisiin askartelutarvikkeita, kouluun lahjoja opettajille, hyväntekeväisyyteen lahjoja vähävaraisille perheille. Eli niin kuin kolmen lapsen kotiäiti-kaverini ilmaisi asian: “Missä ihmeen välissä te käytte töissä? Minä kyllä olen täysipäiväisesti varattu.”

Portugalissa joulu on myös suosituin hyväntekeväisyyssesonki. Saadaan nähdä miten täällä Gozolla vietetään joulua. Se on vielä arvoitus.

3. Puut ja Puitteet

Otimme vuosia sitten sen linjan, että yritämme panostaa rauhoittumiseen ja perheen keskellä olemiseen kaupallisuuden sijan.

Aikuisten välillä päätimme että materiaalisia joululahjoja emme vaihda. Läsnäolo on paras lahja mitä me voimme toisillemme antaa. Pojalle joulu on edelleen niin suuri asia, että hän haluaa vähän koristella ja saada jonkin pienen turhakkeen lahjaksi. Emme haraa vastaan siinä asiassa.

Joulukuusi on yksi niistä asioista jotka kirjaan vaikeiden ekovalintojen listaan. Elävä kuusi on kai kiva, mutta minua vaivaa se seikka, että parin viikon ilon takia kaadetaan vuosia vanha puu. Meillä on ollut jo yli 20 vuotta käytössä muovinen kuusi. Se on aika nätti ja ajoi hyvin asiansa. Etelään emme kuusta raahannet se lähti uuteen kotiin ilahduttamaan seuraavaa perhettä.

Jouluruoat on asia, jonka eteen teemme kaikkein eniten töitä. Viime vuonna ajoimme koko Algarven ristiin rastiin yrittäen löytää lanttuja kaupasta. Tänä vuonna olimme kaukaa viisaita ja tilasimme ne Suomesta. Vain huomataksemme, että juures komeilee Gozolaisen kaupan hyllyllä. 😂

Meillä on ikivanha Yhteishyvä-lehti, josta mieheni lukee reseptiä joka vuosi seuraten sitä pikkutarkasti. Itse osallistun uuniruokien tekoon lähinnä kuorimisapurina. Oma juttuni on jo pitkään ollut kalkkunan ja salaattien valmistus.

Kinkkua emme ole syöneet varmaan yli 10 vuoteen. Kun lapset pikkuhiljaa kasvoivat aikuisiksi, ja porukka joulupöydän ympärillä väheni, kinkusta tuli enemmän rasite kun ilo. Erikoisesti mahalle. Olemme kokeilleet kanaa ja kalkkunaa, ja kalkkuna jäi ruokavalioon. Sitä saa huomattavasti pienemmän määrän kerralla.

Meidän jouluun kuuluvat myös jotkut hassut perisuomalaiset perinteet kuten joulusiivous ja joulurauhan julistus Turusta. Vaikka telkkarista tai netistä.

Miksi hassuja? Joulusiivous, jouluverhot ja liinat olen bongannut vain Suomessa. Muualla maailmassa suursiivoukset ja verhojen vaihdot tehdään enimmäkseen sesonkien mukaan, keväällä ja syksyllä. Parempia astioita kaivetaan kaapista jokaista juhlaa varten. Etelässä juhlitaan näyttävämmin kesäisin, ja joulun aika on yleensä rauhoittumisen hetki.

Yritän nyt suuntautua minimalismiin kokeilun vuoksi. Jouluna se on vaikeaa. Pitää ostaa sitä ja tätä, koristeita, lahjoja… Paljon krääsää. Yritän saada roinien määrän minimiin. Ihan viimeisen päälle se ei onnistunut Portugalissa kun oli koko ajan jotain vaatimuksia mitä kaikkea kouluun piti raahata. Gozolla tahti on ollutrauhallisempi.

Toistaiseksi olen koristellut orkidealla ja viime vuoden lumipallolla. Suunnilleen se mitä kaupasta sai. (Inspiraatiota hain Amalian maailmasta)

🎄Meidän perheen joulu

Jouluun on vielä aikaa ja hässäkkää on jonkin verran. Kun koulu loppuu ensi viikolla, on aika rauhoittua ja valmistella jouluruoat. Pipareita ostimme tänä vuonna kaupasta kun taikinaan ei riittänyt rahkeita.

Teemme vielä lanttu-, peruna- ja porkkanalaatikoita, rosollia, uunikalkkunaa, kaali-kurkkusalaatia, ostetaan Red Delicisous omenoita, istumme pöytään ääreen ja joulumme onkin valmis. Meidän perheen joulu