Virtuaalimaailman paratiisi ja Diginomadien luvattu maa

Diginomadina Virossa Virtuaalimaailman paratiisi ja Diginomadien luvattu maa

e-Residentsus: Muna ei ollutkaan kultaa vaan mätää

Tätä artikkelia varten olen tutkinut Viron lainsäädännön ja yritysmaailman tämän hetken trendit. Artikkelin ilmestymispäivämäärä suomeksi on 7.12.2020

Kävi ilmi, että paljon mainostettu e-Residentsus on menettämässä suosionsa, koska se ei yllättäen ollut poikinut kovin montaa kultamunaa valtion budjettiin. Yritykset, joita on perustettu siinä ohessa, olivat aika usein joko tyhjiä pöytälaatikkofirmoja tai rahanpesuyksiköitä, joista tuli Virolle päänsärky.

Silloin kun Viro esitteli e-Residence ohjelmansa, heillä oli mielessä, että uusien firmojen pääoma jää seisomaan maan pankkitileille ja liiketoiminta oikeasti tapahtuisi niiden firmojen kautta, koska se on ainoa konsti e-Residenteille kiertää veroja omassa maassa. Niistä ulos maksetut rahat joutuisi silti ilmoittamaan asuinmaan verotukseen. Näin ei kuitenkaan käynyt. e-Residenttien yritysten kautta varat pumpattiin kolmansiin maihin tai niiden tilit seisoivat tyhjinä vuosia.

Vaikka e-Residenttinä yrityksen perustaminen ei enää onnistu yhtä joutuisasti, firmoja edelleen myydään ja ostetaan hyvin runsaasti. Uuden firman saa Virossa hintaan 250-500 euroa.

e-Residenttinä virolaisen firman omistajalla on käytössään noin puolet eduista, mitä maan asukas pääsee käyttämään. EU:n kansalaisille e-Residentce on jokseenkin turha lisuke, koska Virossa EU:n ID-kortilla tai passilla saa aikaiseksi ihan samat asiat, joskus jopa helpomminkin. Eurooppalaisille on eduksi hankkia ihan oikea pysyvä osoite, joka maksaa Virossa 250-1200 vuodessa. Hintahaitari ja palvelun sisältö eivät korreloi. Kysymys on melkein aina samasta asiasta: osoitteesta ja postin edelleen ohjauksesta. Postia tulee 1-2 kertaa vuodessa, loput tulee sähköpostilla.

Ainoa pysyvä asia on muutos

Ennen pysyvän osoitteen hankkimista kannattaa tiedustella oman asuinmaan verovirastossa, miten se tulee vaikuttamaan verotukseen, terveysvakuutukseen ja tukien saamiseen, koska käytännöt vaihtelevat maittain dramaattisesti. Esimerkiksi Suomi ensin katkaisee kaikkien etuuksien ulosmaksun, ja karsean tappelun jälkeen voit saada tilanteen oikaistua ja osan takaisin. EU:n ohjeistus on se, että kaikki verot ja tuet maksetaan henkilön fyysisen oleskelun maassa. Sen asian joutuu todistamaan kuiteilla, ajopäiväkirjoilla jne. Silloin, kun kyse on diginomadeista, pitää olla tosi tarkkana, ettei jää kahden (kolmen tai useamman) maan loukkuun.

Jos kirjat siirretään kokonaan Viroon, verotuksineen päivineen, asia helpottuu. Viro on huomattavasti avarakatseisempi tässä asiassa, ja parin-kolmen ulkomaisen osoitteen ja ID-kortin olemassaolo ei häiritse sen verovirastoa. Tietysti, jos verotusmaa on eri kuin Viro, tukiaisten saaminen Virosta ei onnistu.

Virolaisilla yksityisillä lääkäriasemilla kelpaa mikä vaan vakuutus, joka korvaa lääketieteellisen avun tarpeen. Tosin julkinen puoli maassa on huomattavasti kattavampaa. Monia palveluita (esim. synnytystä, suuria leikkauksia jne) yksityinen puoli ei edes tarjoa.

Viro ei vaadi terveysvakuutusta maassa oleskelua varten. Omista asioista huolehtiminen jää jokaisen omille harteille. Terveysvakuutuksen voi ostaa joko yksityiseltä palveluntarjoajalta tai Viron valtiolta Haigekassan kautta (n. 170 e kk tällä hetkellä), jos siihen on tarvetta. EU:n sairasvakuutuskortti on normaalisti käytössä ehtojen mukaisesti. Tosin Viro ei vaadi mitään pakollisia terveysvakuutuksia omilta kansalaisiltakaan. Osa virolaisista ei omista minkään näköistä sosiaaliturvaa tai terveysvakuutusta.

Virolaisen yrityksen omistamisella on vielä muutama hauska ominaisuus, silloin kun asia koskee sijoittamista, kiinteistöä tai irtaimistoa, mutta tästä asiasta kannattaa ensin keskustella oman kirjanpitäjän kanssa. Virossa kirjanpitopalvelua saa sekä täysin automatisoituna (ja miehittämättömänä, esim. Xolo) aina vuosi-ilmoitukseen asti tai sitten henkilökohtaisena. Hinta-eroa en huomannut (Oman palvelun ostamme tästä: 3D consult).

Virtuaalimaailman paratiisi ja Diginomadien luvattu maa — Tallink, Terminal D, Tallinn

Puun ja kuoren välissä

Olen yrittänyt selvittää Suomen verottajan kantaa diginomadismiin sekä itse asianomaiselta että kirjanpitäjältä. Vastauksena oli aina, että se on tapauskohtaista. Sain sen käsityksen, että kirjanpitolaki rinnastetaan Suomessa rikoslakiin: jokaista diginomadin tapausta puidaan oikeudessa vuositolkulla, mihin hän on oikeutettu ja mihin ei. Oikeuden päätös on melkein aina: syyllinen.

Ongelmakohta on se, että Suomen asukkailla ulkomailla oleskelu katkaisee sosiaaliturvan heti puolen vuoden poissaolon jälkeen. Eli kotimaassa joutuu käymään aika tiheästi, ettei joudu KELA-koneiston syövereihin. Myös se mukava seikka, että ulkomailla työskennellessä pitää periaatteessa rekisteröidä oma yritys työnantajaksi oleskelumaassa (se on EU:sääntö), ja luonnollisesti maksaa verot kyseiseen maahan (tämä vaihtelee maittain), ei nyt kannusta diginomadismiin.

Saitteko mitään selvää? No, en minäkään.

Sen sain selville, että Suomi verotusmaana ei tarkoita automaattisesti etuusmaana Suomi. Suomeksi sanottuna, verojen maksaminen Suomeen ei vielä oikeuta sosiaaliturvaan Suomessa. Aikamoinen paradoksi.

Eli, ei, kiitos, emme muuta takaisin Suomeen ennen kuin mahdutaan 500 gramman purkkiin.

Tästä tutkimuksesta jäi se fiilis, että Suomessa kirjoilla oleville diginonmadeille on ainoa konsti olla ihan hissukseen omasta elämäntyylistään ja maksaa kiltisti kaikki, mitä käsketään. Oman olinpaikan pitää salata *VPN:llä.

Viron diginomadi saa hengittää huomattavasti vapaammin, ja jopa ulkomailla ansaitut tulot voi ilmoittaa verottajalle (jos haluaa), koska niistä ei sinänsä mene veroa, huolimatta siitä ovatko ne jo kertaalleen verotettu lähtömaassa tai ei.

Digital Nomad Visa

Tämä menettely on hauska. Harva hullu haluaa harmaaseen ja kylmään Viroon, erikoisesti talvella. EU:kansalaisille tästä jutusta ei ole kovin paljon hyötyä, koska he joutuvat silti maksamaan veroja omaan maahan (eivätkä he luonnollisesti mitään viisumia tarvitse), mutta kolmansien maiden diginomadit pääsevät nostamaan oman palkkansa verottomasti. Seikka perustuu siihen, että sinisilmäinen Viro ei pidätä veroja muiden maiden kansalaisilta, erikoisesti jos heidän verotusmaansa on eri kuin Viro. Siinä toivossa, että he ilmoittavat tulonsa omaan verovirastoon itse. Ilmiselvästi aika usein veroilmoituksen täyttäminen unohtuu. On myös maita, jotka eivät vaadi omilta asukkailtaan ulkomailta saatujen varojen tilittämistä.

Olen kuunnellut tämän tarinan suu auki ja laskenut päässäni, että omilla tuloillani näin vaikeisiin järjestelyihin ei ole mitään järkeä lähteä. Erikoisesti kun Viron huikea veroprosentti ei nyt kovin paljon lompakkoa rasita.

Diginomadien luvattu maa

Sen jälkeen, kun Digital Nomad Visa oli esitelty vuoden alussa, Tallinnan kaikkein suosituin startup oli co-working tilojen ylläpito. Sekä paikalliset että kansainväliset tekijät ryntäsivät uusille markkinoille. Osittain koronan ja osittain ilmaston takia, kilpailu alalla kiristyi niin, että yrityksiä alkoi jo kaatuilemaan. Tallinna tälläkin hetkellä tarjoaa maailmanluokan co-working pilkkahintaan, täynnä ilmaista porkkanaa ja luvattoman avarana: asiakkaita on hyvin niukasti.

Toinen Viron vahvuus on halpa, kattava ja salamannopea netti. Voi olla, että diginomadeja, jotka oikeasti olisivat jääneet Viroon viisumin ajaksi, olisi voinut olla enemmän, mutta asiaa jarruttelee kehno vuokra-asuntotilanne Tallinnassa. Kämpät ovat joko kelvottomia (itsensä kunnioittavien diginomadien silmissä) tai ylihintaisia. Muissa kaupungeissa vuokra-asunnon löytäminen ei ole mikään temppu, mutta talvinen Pärnu tai unelias Tartu ei näytä kaupungilta monien diginomadien silmissä. Hyvä, että Tallinnaa pidetään juuri ja juuri asumiskelpoisena kylänä. Harva myös suostuu asumaan Lasnamäen betoniviidakossa. Viiden tonnin omakotitalo Piritalla, Haaberstissa tai Peetrissä ei taaskaan ole kaikkien ulottuvilla eikä se välttämättä vastaa niitä odotuksia, jotka siihen hintaan kuuluvat. “Missä uima-allas?” – huudahti yksi digivaimo, kun IT-alalla oleva puoliso yritti esittää hänelle uudehkoa taloa meren rannalla. Talosta tosin pyydettiin 4500 euroa kuussa vuokraa. Järkihintaisten ja asumiskelpoisten asuntojen perään jonotetaan.

Tietysti, jos jättää turhat hienoudet ja tyytyy perusmajoitukseen uudessa tai hyväkuntoisessa talossa, ehkä ei niin keskustassa, Virossa pääsee talvehtimaan mukavasti. Joukkoliikenne toimii hyvin (erikoisesti raitiovaunut), taksit ovat halpoja (Bolt vie tai tuo parilla eurolla aika kauas), ruoka on edullista myös ruokaloissa ja ravintoloissa. Kesä on taas vihreä ja kaunis (jos se vielä tulee, eikä sada lunta).

Co-working tiloista on edullisinta ostaa kuukausisopimus, mutta se ei ole lainkaan välttämätöntä. Virossa netti kattaa myös suurimman osan umpimetsää.

Diginomadeille on Virossa tarjolla runsaasti maksullisia palveluita, kuten yritys- ja veroneuvontaa, apua yritysten perustamisessa, kirjanpitoa, sijoitusneuvontaa yms. Kaikki nämä asiat periaatteessa pääsee lukemaan ilmaiseksikin virastojen ja pankkien omilla nettisivuilla, mutta tässä kohdassa “tapauskohtainen” on oikea sananvalinta. Vaikka Viron lainsäädäntö on varsin yksinkertaista, uuden maan tapojen oppiminen vie runsaasti kapasiteettia, jota voi käyttää hyödyllisemmin. Jos pikkurahasta ei ole puutetta, monet konsulttipalvelut kannattaa ostaa valmiina.

Omasta mielestäni, ainakin yrityksen perustaminen ensikertalaiselle voi olla aika haastavaa, eli siitä kannattaa maksaa. Myös kirjanpito on asia, johon osaamattoman ei kannata sortua ikinä. Molemmat palvelut ovat Virossa varsin edullisia. Muut palvelut kannattaa miettiä tapauskohtaisesti. Joskus yhdellä soitolla verovirastoon säästää monta sataa euroa konsulttikuluja.

Kaikki palvelut toimivat verkossa. Ruokaa voi tilata kotiin sekä ainesosina että valmiina. Kortti käy kaikissa paikoissa. Jos et halua pitää mukana korttia, kännykkä riittää (Google Pay). Mitään henkilöpapereita mukana ei tarvitse kantaa, ei edes ajokorttia autoa ajaessa: sormenjälki paljastaa poliisille kaikki historiasi 100 vuoden takaa.

Ensisilmäyksellä kaoottiselta vaikuttava liikenne alkaa aueta parin kuukauden sisällä. Suomalaisia se pelottaa pidempään. Minullakin oli opettelemista suomalaisen yhden valoristeyksen kylän jälkeen. Muista maista tulleiden ihmisten mielestä Tallinnan liikenne on rauhallista ja järjestelmällistä. Asiasta olen haastatellut omia kavereitani: Lontoosta kotoisin olevaa ja Pariisissa opiskellutta Noemia, vuosia Meksikossa asunutta Katya, Moskovasta Tallinnaan muuttanutta Mariannaa, Kiovalaista Victoriaa ja Ranskan Rivieralla talvet viettävää Veronikaa.

Kesäinen Tallinna on mitä mainioin paikka tutustua Euroopan historiaan, kävellä pitkin hiekkarantaa tai lenkkeillä metsäpoluilla. Myös tapahtumakalenteri ja kulttuuritarjonta on kaupungissa varsin runsas. Viime vuoden korona-kesä oli kyllä poikkeus. Muuten Virossa joka viikonlopun voi viettää eri tapahtumassa.

Mielestäni Viro ansaitsee diginomadien huomion. Jos ei nyt vuoden pituisen oleskelun, mutta on se muutaman kuukauden visiitin arvoinen.