
Kaunasin historiaa.
Kaunasissa historiaa ja kulttuuria ei tarvitse etsiä museoista ja näyttelyistä. Sitä tulee vastaan vähän joka puolella: kaduilla, kirkoissa, virastoissa, ravintoloissa ja kauppakeskuksissa.
Kaunas on kasvanut kerros kerrokselta. Välillä kerrokset sopivat nätisti yhteen. Välillä niiden välille syntyy tietynlainen kitka. Se kuitenkin lisää Kaunasiin omanlaista charmia.
Vaikka asutusta oli samalla paikalla aikaisemminkin, Kaunasin perustamisvuodeksi luetaan 1361 (ensimmäinen kirjallinen maininta), joten liki 700 vuoden taipaleen aikana tähän kaupunkiin on ehtinyt mahtua vaikka mitä.
Kaikki alkaa tietenkin linnasta
Jos kaupungilla kerran on keskiaikainen linna, siitä on vaikea olla aloittamatta.
Kauno pilis on Kaunasin historian sydän.
Linnan sijainti Nemunasin ja Nerisin yhtymäkohdan tuntumassa ei ole sattumaa. Joet olivat silloin ainoita varmoja kulkureittejä ja kauppareittejä, ja samalla niitä pitkin saattoi tulla myös vähemmän tervetulleita vieraita.
Nykyinen linna ei ole enää sama rakennus, jonka ympärillä taisteltiin vallasta. Silti sieltä on helppo alkaa hahmottaa, mistä Kaunas oikeastaan alkoi.
Linnan sisällä kannattaa vierailla. Vaikka näyttely ei ole järin suuri (eikä hintava), se antaa yllättävän paljon osviittaa kaupungin varhaisesta historiasta.






Kaunasin linna, liettuaksi Kauno pilis, rakennettu 1300-luvun puolivälissä; ensimmäinen kirjallinen maininta 1361.
Linnasta kaupungiksi
Paikka linnalle oli ilmeisesti varsin otollinen, koska pienestä kylästä kasvoi parissa sadassa vuodessa suuri kaupunki.
Kaunasin kasvua edesauttoi vilkas kaupankäynti, ja Vanhassakaupungissa siitä alkaa jo näkyä aivan toisenlaisia jälkiä.
Vaikka Vytautas Suuren kirkko, Perkūnas-talo, katedraali ja Raatihuoneentori ovat kaikki melko pienellä alueella, niiden välissä kulkiessa tulee samalla kulkeneeksi useamman vuosisadan läpi.







1. Perkūnas-talo, rakennettu 1400-luvun jälkipuoliskolla. | 2. Vytautas Suuren kirkko, ja sen yksityiskohta; rakennettu noin 1400; ensimmäinen kirjallinen maininta 1439. | 3. Pietarin ja Paavalin katedraali, ensimmäinen rakennusvaihe 1408–1413, ulkoa ja sisältä. | 4. Raatihuone, eli Rotušė; nykyisen kivirakennuksen rakentaminen alkoi 1542; uudistettu kaupunginmuseo avattiin 2024.
Raatihuoneen valkoinen rakennus näyttää tällä hetkellä niin huolitellulta, että sen pitkä historia melkein unohtuu.
Sisällä toimii nykyään kaupunginmuseo, johon en muuten vieläkään ole käynyt tutustumassa uudistuksen jälkeen. Bucketlistallani tälle vuodelle.
Mutta ulkopuolelta olen kyllä kuvannut rakennuksen suunnilleen jokaisesta mahdollisesta kulmasta.
Onhan se nyt hieman noloa kirjoittaa Kaunasin historiasta ja todeta samalla, ettei ole käynyt kaupunginmuseossa. Mutta on sitten jotain uutta odottamassa 🙂
Apteekkimuseo on enemmän kuin museo

Apteekkimuseon sisätila – museon juuret vuodessa 1937; nykyisissä tiloissa vuodesta 1987; museon kotina on keskiaikainen rakennus.
Raatihuoneentorin reunalla, vaatimattoman näköisen portin takana sijaitsee yksi niistä paikoista, joihin itse vien mielelläni myös vieraita: Liettuan lääketieteen ja farmasian historian museo.
Vanhoissa apteekeissa on jotain tavattoman kiehtovaa.
Purkkeja, punnuksia, lääkkeiden valmistukseen käytettyjä välineitä ja kokonaisia huoneita ajalta, jolloin lääketiede oli välillä yhdistelmä tiedettä, kokemusta ja melkoista uskallusta.
Joidenkin hoitomenetelmien kohdalla tulee väkisinkin mieleen, kumpi oli vaarallisempi, sairaus vai hoito.
Mutta tämä ei ole pelkkä museo.
Paikka kuuluu LSMU:lle, Liettuan terveystieteiden yliopistolle, ja sitä käytetään edelleen opetuksessa.
Lääketiede ei ole Kaunasissa pelkkää historiaa. Se on edelleen yksi kaupungin vahvuuksista, ja opiskelijoita tulee kaupunkiin lääketieteen perään ympäri maailmaa.
Hieman barokkia

Pažaislis-luostari – rakentaminen alkoi 1667.
Pažaislis ei osu kovin luontevasti vanhankaupungin kävelyreitille. Se on vähän omassa maailmassaan. Mutta Kaunasin historiaa olisi aika vaikea käsitellä jättämällä se kokonaan pois.
Pažaislisin luostari on niitä paikkoja, joissa ympäristö jo itsessään tekee puolet vaikutuksesta. Luonnonpuisto, vettä, rauhaa ja keskellä kaikkea valtava barokkikokonaisuus.
Sisällä vaikutelma vain voimistuu. Freskot, kupolit ja koristeet ovat aika kaukana vanhankaupungin punatiilisestä goottilaisuudesta.
Kasvuvaihe

Laisvės alėja, AD2026.
Kaunas ei ole koskaan ollut vain yhden aikakauden kaupunki. Se kasvoi, uudistui, mutta on silti ollut kautta aikojen oma itsensä.
Kun siirrytään 1800-luvulle, Kaunas näyttää jo huomattavasti tutummalta.
1800-luvulla keskusta alkoi kasvaa Vanhankaupungin ulkopuolelle, syntyi Naujamiestis ja vähitellen myös se katuverkko, jonka keskellä nykyään liikutaan.
Laisvės alėja kuuluu tähän vaiheeseen. Sen taival alkoi nelikaistaisena tienä, jonka piti tuoda sujuvuutta kaupungin liikenteeseen.

Soboras, rakennettu 1891–1895 / Laisvės alėja.
Pyhän Mikaelin arkkienkelin kirkko (Soboras) on ollut kaunistamassa Kaunasin maisemia vuodesta 1895.
Soboras rakennettiin alun perin Venäjän keisarikunnan varuskuntakirkoksi ja vihittiin ortodoksiseksi kirkoksi. Myöhemmin siitä tuli katolinen kirkko.
Kaunasissa rakennusten käyttötarkoitukset ovat muutenkin vaihtuneet historian mukana sen verran usein, ettei siitä kannata kovin suuresti yllättyä.
Sitten Kaunasista tulikin yhtäkkiä pääkaupunki
Liettua itsenäistyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen, mutta Vilna jäi uuden valtion ulkopuolelle Puolan hallintaan. Joten hallinto muutti Kaunasiin.
Väliaikaisesta ratkaisusta tuli kahden vuosikymmenen taival. Näin Kaunasiin syntyi Historiallinen presidentinlinna.

Historiallinen presidentinlinna – rakentaminen alkoi 1846; presidentin käytössä 1919–1940.
Rakennus ei alun perin ollut presidentinlinna, vaan se otettiin uuden valtion käyttöön.
Mutta kaikkea ei tietenkään voitu ratkaista sijoittamalla uusia instituutioita vanhoihin taloihin. Tarvittiin ministeriöitä, pankkeja, kouluja, museoita, yliopistoja, asuntoja, teitä ja liikennettä. Kaunas alkoi kasvaa vauhdilla.
Juuri silloin syntyi suuri osa siitä kaupungista, jonka läpi itse kävelen nykyään päivittäin.
Čiurlionis ja Kaunas

Čiurlionis-museon näyttely, AD2026.
M. K. Čiurlionis yhdistyy nykyään niin vahvasti Kaunasiin, että helposti kuvittelee hänen olleen täällä jotenkin erityisen keskeinen henkilö. Ei oikeastaan ollut niin.
Hän ei elänyt täällä eikä tehnyt varsinaista uraansa Kaunasissa vaan kävi satunnaisesti eri asioiden yhteydessä. Mutta yllättäen hänen kulttuurinen perintönsä päätyi tänne.
Itsenäinen Liettua tarvitsi omia museoita ja kulttuuri-instituutioita, ja Kaunas oli maan pääkaupunki.

Čiurlionis ja hänen teoksensa – ensimmäinen Čiurlionis-galleria avattiin yleisölle 1925; nykyinen museorakennus 1936.
Čiurlioniksen teoksille rakennettiin oma koti, ja nykyään suurin osa hänen taiteellisesta tuotannostaan säilytetään juuri Kaunasissa.
Tämä on minusta juuri sen ajan tärkein ajatus: ei rakennettu vain taloja tai kaupunkia, silloin rakennettiin valtiota. Merkityksellistä on se, että repaleinen, taloudellisissa vaikeuksissa oleva nuori valtio ajatteli omaa kulttuurista perintöään ja tulevaisuutta – millainen kulttuurimaa Liettua haluaa olla.
Samassa ympäristössä on myös Vytautas Suuren sotamuseo.

Vytautas Suuren sotamuseo – avattu 1921; nykyinen museorakennus avattu 1936.
Tuo alue tuntuu edelleen vähän monumentaalisemmalta kuin suuri osa Kaunasista. Eikä ihme – senhän pitikin näyttää pääkaupungilta.
Kaunasille annettiin pääkaupungin tehtävä tilanteessa, jonka oletettiin kestävän hetken. Silti tänne rakennettiin yliopistoja, museoita, kokonaisia kaupunginosia, liikennejärjestelmiä ja valtava kirkko. Väliaikaisesta ei onneksi tehty väliaikaisen näköistä.
Pääkaupungissa piti myös päästä mäelle

Maisemat Aleksotaksen näköalapaikalta.
Kaunasin funikulaarit ovat siitä aikakaudesta yksi sympaattisimmista muistutuksista.Vytautas Suuren sotamuseo – avattu 1921; nykyinen museorakennus avattu 1936.
Nykyään niitä ajatellaan enimmäkseen turistinähtävyyksinä, mutta 1930-luvulla ne olivat ihan oikea osa kaupungin liikenneverkostoa.
Yllättäen Kaunas onkin mäkinen kaupunki.
Kun Žaliakalnis alkoi kasvaa, sinne piti myös päästä jotenkin ilman, että jokainen kaupunkilainen harrastaa päivittäistä vuorikiipeilyä. Joten Žaliakalnisin funikulaari aloitti liikenteen 1930-luvun alussa. Tällä hetkellä se on valitettavasti pois käytöstä.
Mutta jos vanhaa kulkuvälinettä haluaa oikeasti kokeilla, Aleksotasin funikulaari toimii edelleen. Ja sillä kannattaa muuten ajaa jo maisemien vuoksi. Ylhäältä avautuu upea näkymä vanhaankaupunkiin, joen yli ja keskustaan.

Aleksotasin funikulaari avattiin 1935.
Laisvės alėja
Minusta Laisvės alėja on paras paikka kokea Kaunasin kerroksellisuutta.
Kadun vanhimmat rakennukset ulottuvat 1800-luvun loppupuolelle ja uudempia on vasta rakenteilla. On 1900-luvun alkupuolen funkista, 1950-luvun sodanjälkeistä perusteellisuutta, 1960–70-lukujen järkäleitä, 1980–90-lukujen purkukuntoisia taloja ja uuden ajan lasia. Luulisi, että tuollainen kirjavuus oikein sattuu silmiin. Mutta ei. Se elää sulassa sovussa, hengittää yhtä aikaa historiaa ja nykyhetkeä ja reunustaa upeasti kaunaslaisten arkielämää.

Laisvės alėja, AD2025.
Siististi pukeutuneet toimistotyypit kahvikupit kädessä, lastenvaunujen kanssa kulkevat tuoreet äidit, koiranulkoiluttajat, juoksijat ja pyöräilijät trikoissaan, iltapukuihin sonnustautunut teatteriväki, päiväkävelyllä olevat lapsiperheet – Kaunasin sydämen syke tuntuu Laisvės alėjalla.
Suurin osa ihmisistä ei varmasti ajattele kävelevänsä joka aamu UNESCO-kohteen keskellä. En minäkään. Täällä on asuntoja, toimistoja, kouluja, pankkeja ja kauppoja. Juuri siksi Kaunasissa historia toimii näin hyvin: sitä ei ole suljettu vitriiniin, vaan sen keskellä eletään.
Ja lopulta rakennettiin kirkko, jonka piti näkyä kaikkialle
Jos tämän kierroksen lopettaa yhteen rakennukseen, minusta sen pitää olla Ylösnousemuksen kirkko.

Ylösnousemuksen kirkko, rakennettu 1933–2004; vihitty 2004. Näkymä Aleksotaksen vanhalta lentokentältä.
Kirkon oli tarkoitus olla itsenäisen Liettuan muistomerkki – suuri, valkoinen ja näkyvä.
Rakentaminen aloitettiin sotienvälisenä aikana, mutta historia päätti jälleen kerran sotkea suunnitelmat. Neuvostoaikana rakennuksesta tehtiin tehdas. Se palautettiin kirkoksi vasta vuonna 1990.
Nyt se seisoo jälleen Žaliakalnisin mäen päällä ja näkyy kauas kaupungin yli.

Näkymä Ylösnousemuksen kirkon näköalapaikalta.
Jos aikoo kiertää useamman museon
Kaunasin museoihin ei ole yhtä kaiken kattavaa museopassia, mutta saman organisaation museoihin löytyy myös yhdistelmälippuja. Kaunasin kaupunginmuseolla on yhteislippu omiin kohteisiinsa, ja Čiurlionis-museon sekä Kaunasin taidegallerian voi käydä katsomassa yhteisellä Double Dose of Art -lipulla.
Kannattaa myös tarkistaa kuukauden viimeinen sunnuntai. Moniin museoihin pääsee silloin ilmaiseksi.
Hinnat ja mukana olevat museot kannattaa tietenkin tarkistaa ennen vierailua – nämä asiat muuttuvat huomattavasti nopeammin kuin itse Kaunas.
Vanhaa ei aina tarvitse purkaa uuden tieltä
On yksi asia, josta pidän Kaunasissa eniten: vanhaa ei ole aina automaattisesti jyrätty pois uuden alta.
Tästä vähän yllättävä esimerkki löytyy Akropolis-kauppakeskuksesta.

Vanha tehdasrakennus on nyt osaa modernia ostoskeskusta.
Rakennuksiakin voi tavallaan kierrättää. Modernin ostoskeskuksen sisälle on jätetty osia alueen vanhoista tehdasrakennuksista. Vanhoja tiiliseiniä, julkisivuja ja rakenteita on osana toisenlaista rakennusta ja käyttötarkoitusta.
Siinä vanha ja uusi Kaunas ovat kirjaimellisesti sisäänrakennettu toisiinsa. Minusta siinä on kaupungin ydinajatus: kaikkea vanhaa ei tarvitse museoida eikä kaikkea uutta rakentaa puhtaalle pöydälle.
Kaupunki selvisi sodista, miehityksistä ja vallanvaihdoksista ja jatkoi kasvamistaan niiden jälkeenkin. Nykytaide näkyy täällä ehkä selvimmin katutaiteessa, gallerioissa ja uusissa kaupunkitiloissa.
Kaunas aloitti linnana kahden joen tuntumassa. Siitä kasvoi kauppakaupunki, linnoituskaupunki ja lopulta melkein sattumalta kokonaisen maan pääkaupunki.
Ja kaikki nämä Kaunasit ovat edelleen näkyvissä.
Pitää vain kävellä kaupungin halki.
Kaunasin historiaa.
Referenssit:
Kaunasin historiaa.
Kuvitus:
© Via Per Aspera Ad Astra 2019-2026
Ilmakuva:

Kaunasin historiaa.
Discover more from Via Per Aspera Ad Astra
Subscribe to get the latest posts sent to your email.