Uzbekistanin ensimmäinen yllätys

Uzbekistanin ensimmäinen yllätys.

Minulle Uzbekistan on ollut täynnä yllätyksiä. Onneksi suurimmalta osaltaan positiivisia. 

On pakko myöntää, että en tiennyt maasta juuri mitään. Netistä kaivamani tieto oli osittain vanhentunutta ja osittain väärää. 

Tässä pitää mainita, että yllätyksiä täynnä oleva uraputkeni vei minut loppujen lopuksi eri oppilaitokseen, mitä oli alunperin suunniteltu. Uusi opetusmiljööni sijaitsee maan toisessa päässä, Kokandissa. Eli lyhyesti: olin menossa Navoiyn kaupunkiin peruskoulun opettajaksi ja löysin itseni Kokandin yliopistosta Maailman kielten osaston opettajana. Oppilaitos on minulle napakympin valinta. Se panostaa suuresti ekonomian, johtamisen, turismin ja yrittäjyyden opintoihin, jotka ovat minulle tuttu ja turvallinen aihe – ja toinen ammattini. Joten tilanne on nyt täydellinen win-win.

Yliopisto yllätti minut. Ensisilmäyksellä minua ilahtutti olemuksellaan vuonna 2019 rakennettu kompleksi. Rakennusteknisesti se on toteutettu viimeisen päälle: jopa lattialämmitykset opiskelija-asuntolassa (missä itsekin asun opettajille tarkoitetussa huoneessa – yksin, ei hätää 😊), oma kaasulla toimiva lämmityskeskus, upouudet pesula ja keittiöt, luokkien varustus on tekniikan viimeistä huutoa, luokkahuoneiden viihtyvyyteen on panostettu niin, että olen nähnyt opiskelijoita siellä viettämässä aikaa yhdessä luentojenkin jälkeen. Opiskelijoiden lempipaikkoja luentojen jälkeen ovat kuitenkin Book Cafe ja tietokonenurkkaukset. 

Toinen yllätys oli opettajien ja opiskelijoiden taso ja innokkuus oppimaan uutta. Suomen kielen opettaminen Uzbekistanissa ei ole mikään sattuma tai mielen oikku. Suomi ja Uzbekistan ovat juuri sopineet tiiviimmästä yhteistyöstä koulutuksen saralla. Suomi kun on maailmankuulu edistyneestä koulutussysteemistään.  

Uzbekin kieli on muuten suhteellisen vaikeaa. Se muistuttaa kieliopillisessa mutkikkuudessaan venäjän tai suomen kieltä. 

Kaupunkina Kokand on mielenkiintoinen kokonaisuus. Se sijaitsee Silkkitien varrella ja on entisen Kokandin kaanikunnan pääkaupunki, joten täällä sekoittuu vanhaa ja uutta. 

Miten Kokandissa vietetään lounastaukoja? Eilen kävimme kollegan kanssa Khudáyár Khán palatsin museossa.

Uzbekistanissa rakennetaan ja uusitaan hyvin paljon tällä hetkellä, mutta mikä ilahduttaa, täällä osataan vaalia perinteitä myös korjatessa ja uutta loihtiessa. Joten kaupunki ei tule muuttumaan tusinalähiöksi. Toki vanhasta Neuvostoliitosta on vielä paljon jäljellä, mutta ilmeisesti se kaikki yritetään korjata pois jossain vaiheessa. 

Olen juuri käynyt aivan upeasti sisustetussa chaikhanassa (se tarkoittaa oikeasti teehuonetta). Siitä vähän tarkemmin seuraavassa postauksessa.

Kuvissani esiintyvä tyhjyys ja ihmisvähyys on näennäistä: yritän tahallani valita sellaisia kuvia, joissa vieraita ihmisiä ei näy (en halua loukata kenenkään yksityisyyttä). Kaupunki sen sijaan vilisee elämää, kahvilat ja teehuoneet ovat yleensä täynnä ihmisiä, joten lounasaikaan (uzbekit syövät yhtä aikaa suomalaisten kanssa, klo 11-13) on varsin vaikeaa saada istumapaikkoja suosituissa ruokapaikoissa.

Tätäkin iltahetkeä kanssani olivat jakamassa muutama lapsiperhe, joukko harjoittelevia potkunyrkkeilijöitä sekä puistoja huoltavia työntekijöitä.

Referenssit:

• Qo`qon Universiteti 
• Uran turbovaihe 
• Kokand – Wikipedia
• Palace of Khudáyár Khán 
• 15 ulkomaalaista nuorta saapui pikkulukioihin Suomeen pelastaakseen ne – ainakin yksi lukioista on toistaiseksi turvassa
• visituzbekistan | International festival of handicrafts in Kokand

Alla olevat kuvat ovat Kokandissa vuonna 2019 pidetyistä Kansainvälisestä Käsityön Festivaalista. Jos tuuri käy (ja korona antaa myöden) vuonna 2022 näemme festivaalin väriloistoa uudestaan. 

• Qo`qon Universiteti