Lentämälläkin pääsee.
Minä en ole se, joka tämän keskustelun aloitti, mutta haluan ehdottomasti liittyä siihen, koska se koskee minua sekä suoraan ja epäsuoraan. Olkoon, että olen jonkin sortin matkabloggaaja, mutta myös tavanomainen keskiluokkainen perheellinen turisti sekä yrittäjä, joka haluaa säilyttää oikeuksia ja mahdollisuuksia matkusteluun, sekä työn että lomailun perässä.
Matkabloggaajat ovat matkailualan kaikista tahoista pienin, mutta äänekkäin ja tällä hetkellä vaikutusvaltaisin ryhmä. Sen takia kehotan kaikkia halukkaita ilmaisemaan oman mielipiteensä asiasta. Muilla matkailusta elantonsa saavilla ei välttämättä ole mahdollisuutta saada ääntänsä kuuluviin. Siihen luen isojen tahojen eli matkatoimistojen, -järjestäjien ja lentoyhtiöiden lisäksi ne pienet tahot, jotka palvelevat paikan päällä, eli majoittajat, ravintoloitsijat, tapahtumajärjestäjät, elämysten myyjät, eli infrastruktuuri, jota ilman kotimaankaan matkailu ei tule pelaamaan.
Synninpäästö
Matkustamisesta ja erityisesti lentämisestä on tehty kuolemansyntejä, eikä niistä enää pystytä puhumaan niin, ettei kuola lennä. Nyt tarvitaan kuitenkin konstruktiivista, avointa ja rehellistä keskustelua aiheesta eikä syyllistämistä ja häpäisemistä, mikä ei johda mihinkään muuhun kuin salailuun ja viherpesuun.
Silmätikuksi on joutunut tällä kerralla lomamatkailu. Sen kuulemma voisi kieltää kokonaan, koska… Nyt ei ole edes koronaa. Mikä syy siihen keksittäisi?
Rehellisyys tarkoittaa myös sitä, että relevantteihin tilastoihin ja lukuihin suhtaudutaan oikealla asenteella. Nyt tässä on käynyt niin, että yksittäinen tekijä revittiin kontekstista ja ruvettiin syyttämään maailman tuhoamisesta.
Lentoliikenne aiheuttaa pari prosenttia maailman päästöistä. Kuinka monta prosenttia siitä on lomailijoita, on pelkkä arvio, koska nämä tilastot koostuvat kumulatiivisista luvuista eri toimijoilta.
Olen tapani mukaan tarkistanut kaikki luvut, joihin törmäsin kollegoiden kirjoituksissa (referenssilista alla), ja ne ovat täysin vedenpitäviä ja laajasti tutkittuja. Hyvä lähde, jonka löysin jo mainittujen lisäksi, on tämä raportti: Aviation And Climate Change.
Kultaa keskitiellä
Elämää ei mene niin, että istun täällä kotonani ja kasvatan omaa marih…eiku yrttejä, yrttejä ne oli! Ratkaisuja ei tehdä taantumalla tai pistämällä päätä hiekkaan.
Uskon siihen, että keskustelu maailman ekologisesta tilanteesta pakottaa isompiakin tahoja panostamaan vastuullisuuteen ja kestävyyteen. Lentoliikenne on uusimpia tulokkaita liikennöitsijöiden joukossa, joten sen kehitys on ollut valtavaa, ottaen huomioon että kaupallinen lentoliikenne on vasta 50 vuotta vanha juttu. Pelkästään 1990-luvulta lähtien suihkumoottorin hyötysuhde on melkein tuplaantunut. Läpimurtoa on tapahtunut turvallisuuden ja polttoaineiden kehittämisessä.
CO2-pahikset ja mukavaa lomailua räntäsateessa
Pahimmat saastuttajat ovat kuitenkin tieliikenne (27%), josta suurin osa on yksityinen autoilu, sekä lämmityskulut ja sähköntuotanto (25%). Teollisuus ja maatalous ovat omat lukunsa. Eli matkailun sijaan pitää kieltää työliikenne omalla autolla, kotien lämmitys ja valaistus sekä teollisuus. Tervetuloa Kivisten ja Sorasten kylään!
Heti, kun on lähtenyt ulos, vapaa-aikaa pääsee viettämään mukavasti räntäsateessa lenkkeillen. Etelä-Suomessa ja Virossa ainakin (ne alueet joita tunnen suht hyvin) talvikausi on tylsä, harmaa ja kolea. Pitkä pimeä jakso, jolloin lunta voi tulla hetkeksi, mutta sitten se taas sulaa likaiseksi mössöksi. Tiet ovat jäässä ja loukkaantumisvaara on suuri. Tuulen kanssa mikään vaatetus ei oikein pidä. Järkevästi maata pitkin ei pääse oikein mihinkään sellaiseen paikkaan, että aurinkoa voisi nähdä edes kerran puolessa vuodessa.
Lähin paikka, jossa aurinkoa voi tavoittaa talvisin, on Ranskan Riviera.
Matka laivalla, bussilla ja junalla Tallinnan tai Tukholman kautta kestää kaksi vuorokautta. Ja vielä pitää päästä takaisin. Hinta on oma ongelmansa. Periaatteessa sellainen matkanteko on mahdollista (hyväkuntoisille ja verrattain nuorille aikuisille). Kaksi vuorokautta tien päällä kehnoilla unilla – ja olet perillä. Parin päivän päästä pitää lähteä takaisin. Sinne meni se lomaviikko.
Tällaisen taipaleen kulkeminen ei ole mitään järkeä tehdä juosten. Itse olisin lähtenyt, jos minulla olisi esimerkiksi kuukausi lomaa. Pysähtyisin eri kaupungeissa edes muutamaksi tunniksi ja paluumatkalla taas eri paikoissa. Viikko olisi mennyt yhteen suuntaan.
Bussit, junat ja laivat eivät ole päästöttömiä nekään. Samaiseen Nizzaan pääsee suoralla lennolla kolmessa tunnissa. Lentokoneen polttoaineenkulutus jaettuna matkustajien määrällä saattaa yllättää. Se ei olekaan sen enempää kuin autolla kulkien.
Ihmisille pitää antaa mahdollisuus lomailla pidempään kerralla tai tehdä työtä etänä, että tällaiset rupeamat olisivat järkeviä ja toteutettavissa.
Joka tapauksessa, minä en suostu häpeämään omaa elämäntapaani ja omia ratkaisuja. Saa kivittää hän, joka ei itse tehnyt vaarallista saastuttamisen syntiä.
Lentämälläkin pääsee.
Referenssit:
- Global Energy Review: CO2 Emissions in 2021 – Analysis – IEA
- Lensitkö syyslomalle ja salasit sen ilmastohäpeän pelossa?
- Energiakriisi 2022
- Lentohäpeä ja matkailun kritisointi ilmaston vuoksi
- Lentokoneissakin jyllää käyttövoimamurros – mikä polttoaine yltää voittajaksi?
- Kolumnit • Vastuullisuus- ja ilmastokeskustelu vaatii näkökulmien avartamista – ihan kaikilta
- Kriisistä toiseen: minne matka? – In Via – Live To Travel
- Aviation And Climate Change
- Yksityisautoilu Suomessa on ilmastopaholainen: Sitkeä leima pysyy | Tuulilasi
- Autojen hiilidioksidipäästöt: tietoa ja tilastoja | Ajankohtaista | Euroopan parlamentti
Lentämälläkin pääsee.
Discover more from Via Per Aspera Ad Astra
Subscribe to get the latest posts sent to your email.