Latvian ja Liettuan kierros 2025. #Road trips 2025
Olen jo pariin vuoteen halunnut käydä Riiassa uudestaan. Kaupunki on mielestäni varsin viehättävä. Nyt kun tarjoutui mahdollisuus pyörähtää Riiassa, en voinut olla käyttämättä sitä. Lopulta päätimme venyttää reissumme myös viikonlopulle ja muihin paikkakuntiin, joissa emme koskaan käyneet.
Meillä on usein ollut tapana yhdistää työ- ja vapaa-ajan matkoja – eli harrastaa niin sanottua bleisurea. Sen otimme pikkuhiljaa uudestaan käyttöön koronan jälkeen.
445km + 435km 
6.5km + 8km
Riika
Onhan se niin, että silloin kun kaupungissa kuin kaupungissa käy useampaan otteeseen, osa taikaa katoaa. On tietty paikkoja, joihin en kyllästy koskaan, mutta se koskeekin enemmän merenrantoja.
Riiassa oli tosi kiva käydä uudestaan monen vuoden jälkeen, mutta mitään mullistavaa kokemusta se ei enää tarjonnut. Olihan niitä käyntikertoja kertynyt varmaan kymmenen.
Koska kaipasimme jotain uutta, vielä kokematta olevaa elämystä, päädyimme Pyhän Pietarin kirkon näkötorniin.
Riiassa on varmaankin vielä monia nähtävyyksiä, museoita, kauppakeskuksia ja lukuisia makuelämyksiä, joita en ole kokenut. Mutta jotenkin alkaa tuntua siltä, että olen nähnyt jokseenkin kaiken mahdollisen.
Riikaan en muuten suosittele omaa autoa. Kidutusta kaikin puolin. Erityisesti lähelle vanhaa kaupunkia on vaikea tulla autolla. Ja kallista. Reikäisiä katuja, mukulakiveä, tietöitä ja sulkuja, sokkeloinen vuosisatoja vanha kaupunkikaava – kaikki katastrofin aineksia. Tätä temppua ei aikaisemmin ole yritetty (kävimme Riiassa autolla aikaisemminkin, mutta se jätettiin majoituksen parkille päiväksi), joten on todettava ettei se ollut mitenkään hyvä ratkaisu.
Latvian maaseutu
Riian jälkeen emme edes yrittäneet suunnistaa mihinkään merenrannalle elokuun alussa. Sinnepäin oli turhan monta muutakin auton nokkaa.
Alue, jota oli aikomus tutkia ja minne varasimme majoituksen, oli meille täydellinen arvoitus. Täysin uusi aluevaltaus ja se kannatti.
Latvian maaseutu oli kaikkea muuta kun pölyistä peltoa, vaikka sitäkin riitti.
Yllätysmomentteihin kuuluivat moitteettomassa kunnossa olevat maantiet, likimain tyhjät sellaiset, ja siistit ja omaperäiset pienet kaupungit.
Kuldīga
Kuldīga oli yksi suuri yllätys. Ajeltiin muina miehinä ja naisina pitkin tyhjää ja yllättävän tasaista maantietä, jossa satunnainen traktori tulee vastaan. Ja yhtäkkiä keskellä ei mitään vastaan tulee UNESCOn maailmanperintökohde.
Kokonaisuudessaan Kuldīga on hieno lomakohde ja suosittu turistinähtävyys, jossa on komea kävelykatu, korkea näköalatorni ja Euroopan levein vesiputous sekä Euroopan korkein luonnollinen vesiputous.
Kuldīgassa on lukuisia museoita, hienoja kahviloita ja ravintoloita. Kaupunki oli täynnä turisteja, mutta ei siihen asti, että se olisi ärsyttävää. Voisi sanoa, että se kuhisi elämää.
Mutta erikoisinta kaupungissa on sen arkkitehtuuri. Se erottuu kaikesta, mitä olimme nähneet viime aikoina. Vaikka se oli aikoinaan yksi Hansan kaupungeista, se erottuu suuresti vaikkapa Gdańskista tai Vilnasta. Se on myös hyvin erilainen kuin Kaunasin Vanhakaupunki ja uudempi osa. Se on niin omaperäinen, että se jää ihmetyttämään.
Suurin osa Kuldīgan keskustaa on peräisin 1880-1910 luvulta ja talot ovat entisöity sen alkuperäiseen kuntoon. Tietysti myös aikaisemman kauden rakennuksia on jonkin verran tallella, kuten mm. 1600-luvulla perustetun paperitehtaan talot, 1240-luvulla rakennettu basilika ja 1100-luvun linnoituksen rauniot.
Venta-joella sijaitseva Kuldīga on muuten vanhempi kuin vaikkapa Kaunas. Se mainittiin ensimmäistä kertaa jo vuonna 1242 ja sen alueella oli asutusta ja linnoituksia jo 800-luvulla. Se sai kaupunkioikeudet vuonna 1378, mutta menetti ne vuonna 2009 hallintouudistusten aikana.
Vilgāle
Vilgāle on 16 km päästä Kuldīgasta sijaitseva paikkakunta, jossa puolet toiminnasta näyttää olevan valjastettuna lomakäyttöön.
Järven rannalla sijaitseva kunta on luonnonläheinen kohde. Sinne olemme varanneet majoituksen.
Ajatuksena oli grillata, käydä uimassa kun oli lämmin päivä, ja ottaa iisisti. Moderni ja tilava studio järven läheisyydessä palveli sitä tarkoitusta mainiosti.
Hauskin yksityiskohta asiassa oli se, että tervetuliaisviestissä luki, että avain on ovessa ja sinne se kuului jättää uloskirjoittaessa. Kämppä sijaitsi kuitenkin kaksikerroksisessa talossa. Mentiin sisälle, ovessa oli avain. Mentiin sisälle kämppään ja se näytti täysin oudolta, millään tavalla ei muistuttanut varaamamme majoitusta vaan lastenkerhoa tai synttariviettöpaikkaa.
Tultiin hädissämme ulos miettimään seuraavaa siirtoa. Päätin käydä toisessa kerroksessa katsomaan mitä sieltä löytyy. Ylhäällä oli vielä neljää kämppää, suunnilleen jokaisessa ovessa oli avain. Käytiin vielä paria asuntoa läpi ennen kuin löysimme varaamamme Palova Green majoituksen. Se oli täsmälleen sellainen kuin kuvassa. Hyvin varustettu, puhdas ja siisti. Ei mitään valittamista.
Grillin sytyttäminen on vaatinut omanlaista ahertamista, mutta siitä on selvitty lopulta.
Viereiseen kämppään ilmestyi illan mittaan liettualainen perhe teini-ikäisen poikansa kanssa. Varmaan hyvin suosittu paikka loppujen lopuksi.
Pitkin Latviaa
Aamulla lähdettiin kohti seuraavaa luonnonpuistoaluetta. Erilaisia järvimaisemia ja näköalatorneja reitillä oli riittämiin, joten piti vähän arvailla, mitä kautta kannattaa ajaa.
Skrunda
Skrunda on pieni paikkakunta saman Venta-joen rannalla, jossa ei sinänsä ole muuta tekemistä kun jokirantaa pitkin käveleminen. Tai sitten voi saunoa. Julkinen rantasauna on Baltian maissa harvinaisuus, vaikka sauna ei periaatteessa ole mikään ihme. Ihan joka kodissa saunaa ei löydy, mutta uimahalleissa, spa-hotelleissa sekä suurten rantojen yhteydessä välillä pääsee saunomaan, mutta ei niin yleisesti kuin Suomessa.
Skrunda oli uninen paikka, jossa elämää esiintyi vain ruokaloissa, bussiasemalla ja rantapolulla. Tässä selvästi huomasi hintaeron: siellä, missä Kuldīgassa ravintola-annos maksoi halvimmillaan 8-9€ (hienoimmissa ravintoloissa 15-18€), Skrundassa ruoka kustantaa 4-5€ per annos. Maisemana oli tosin tienristeys ja tyhjä pääaukio vesiputouksen sijaan. Ruoka oli ihan hyvä kuitenkin.
Rajan ylitys
Tämän on aivan pakko mainita, koska sellaista en ole nähnyt vielä koskaan. Olen ylittänyt valtioiden rajoja vaikka millaisissa olosuhteissa: jonottamalla tuntikausia Vaalimaalla, pitkälle toista sataa moottoritietä ajaessa, kävellen rantapromenadia tai patikointipolkua, saatettuna yhdestä lennosta toiseen (minulla ei ollut viisumia maahan, jossa oli välilasku, eikä heillä ollut transiittialuetta) ja lukuisilla tavallisilla tavoilla tietysti.
Mutta nyt vastassa oli tyhjä hiekkatie, jossa oli kaksi kylttiä: Latvia tännepäin ja Liettua sinnepäin. Enkä ikinä eläessäni ajanut kymmeniä kilometrejä pitkin leveää (olisiko 6-7 m) ja verrattain hyväkuntoista soramaantietä. Siellä ei todellakaan mikään tie ollut päällystetty.
Liettua pitkin ja poikin
Seda
Baltian alue on ollut asuttuna hyvin pitkään. Historian läsnäolo sikäläisessä arjessa on asia, joka kiehtoo minua. Näin myös tällaisissa pikkuruisissa kaupungeissa, kuten tämä Seda on, löytyy liki 1000 vuotta vanhoja rakennuksia, muistomerkkejä ja muinaisia raunioita.
Seda on 812 asukkaan kaupunki, joka on mainittu kirjallisissa lähteissä jo 1200-luvulla.
Žemaitijos kansallispuisto
Žemaitijos nacionalinis parkas on yksi lukuisista luonnonsuojelualueista Liettuassa. Ymmärtääkseni kansallispuistot ovat Liettuassa eri asemassa kuin Suomessa. Niiden alueilla asutaan (jos on sattunut asumaan), sinne pystytetään camping-alueita, ravintoloita, näkötorneja ja vuokramökkejä, raivataan rantoja ja venepaikkoja. Ehkäpä se on parempaa niin, ettei porukoita juokse pitkin metsiä villinä.
Ihana taukopaikka – Le Le Terasa -ravintola järven rannalla.
Siberija-näkötorni on yksi näistä. Miksi juuri Siberija? Nimi tulee vieressä sijaitsevasta suosta, ei Venäjän alueesta. Miksi suo sai näin erikoisen nimen, sitä en tiedä. Se muuten kuuluu alueen yhteen arvokkaimpaan biodiversiteettikokonaisuuteen. Suota ylitetään tornille kävellessä pitkospuita pitkin.
Ristien mäki
Ristien mäki (Kryžių kalnas) on yksi sellaisista kohteista, joissa halusin käydä jo monta vuotta, mutta aina on ajettu jotain muuta tietä. Se on myös hyvin suosittu vierailukohde, myös suomalaisten matkailijoiden keskuudessa.
Vastassa näin illalla oli tyhjä parkkipaikka ja muutama sataa tuhatta erikokoista ristiä. Suurimmat yli 5 metrisiä, pienimmät tulitikun pituisia. Vaikka olen lukenut, että niitä on paljon, määrä yllätti täysin.
Ristien mäellä on niin pitkä ja kiehtova historia, että siitä tulee myös erillinen postaus.
Kotiinpaluumatka
Kotiinpaluu on sujunut mutkitellen pimeässä. Mitään suurta ja erikoista ei tullut vastaan yhtä tietä ylittävää siiliä lukuun ottamatta. En ajanut yli, on mulla jarrut. Eikä edes mitään äkkipysähdyksiä, koska alueella oli 50 km/h rajoitus.
Tämä pienempi maantie läpäisee ihan jokaisen kylän alueella, joten meno on suhteellisen hidasta (ja kameravalvottua), mutta muuten se oli jopa helpompaa kuin moottoritie, jonne palasimme lopulta ennen Kaunasta. Ottaen huomioon ruuhkat ja tietyöt, mietin, että näinkin voi ajaa pohjoiseen, eikä se edes ole kovin paljon hitaampaa, koska muuta liikennettä ei juurikaan ole.
Latvian ja Liettuan kierros 2025.
Referenssit:
- Päivä Riiassa – In Via – Latvia
- Baltian merimaisemia – Klaipeda ja Palanga – In Via – Liettua
- Matkakohteita, jonne pääsee helposti lentämättä – Live To Travel
- Kaunasin puistoja ja luontopolkuja – In Via – Liettua
- Bleisure – uudempia trendejä matkailun maailmassa