Viikko 28-2025 – Diginomadi-kärpäsen purema.
Viikko 28
Jos on jotakin, mistä en pidä kesälomassa, niin se on sen ota tai jätä -meininki. Kun kesälomalla on tietty ajankohta, se on sitten usein kiinni täysin itsestään riippumattomista asioista, onnistuuko lomailu vai ei.
Nimittäin tänä vuonna säiden kohdalla ei ollut yhtään tuuria. Tämän viikon meidän oli määrä lomailla Virossa. Ja kappas vain, vettä satoi jokaisena päivänä ja lämpöä oli mukavat +15+18C. Tuulen kanssa se on ihanan virkistävää 🫤. Vitsaillaan, että jopas kylmä maltalainen talvi tänä vuonna. No juu, ei ole huonoa säätä, on vain epäsopiva vaatetus.
Yhtä epäonnisia olivat meidän Zakopane-reissun suunnitelmat. Sille seudulle oli tulossa niin paljon sateita, että koko matkan jouduttiin perumaan. Vuorille ei nimittäin ole mitään asiaa rankkasateiden jälkeen ja alle +10 asteen lämmössä. Polut eivät vaan kuivu tarpeeksi, että siellä olisi turvallista liikkua.
Sinänsä se Viron seutu, jossa olimme käymässä, on tosi hieno. Siellä on pitkä, upea merenranta, hienosti hoidettu puisto, asiallisesti rakennettu rantakatu ja runsaasti kävelyreittejä. Kunhan olisi vielä himpun aurinkoisempaa ja lämpimämpää. Joten jokainen lomakuvani tästä vuodesta on tähän mennessä ollut harmaa.
Plussiin kuuluvat rantakadun burgeri ja Jurassic World: Rebirth -leffa.
Oli hauskaa käydä pitkästä aikaa elokuvissa. Leffa oli hauska, edellisestä osasta poikkeava. Verta ei virrannut aikaisempaan tapaan ja yksityiskohdat olivat enemmänkin huvittavia kuin pelottavia. Ja kyllä, tykkäsin enemmän grafiikasta kuin nukeista dinosauruksina, vaikka kumpikin oli monella tavalla yliampuva ja sarjakuvamainen.
Loma hupenee pikkuhiljaa kotona pyöriessä ja tähän saumaan alkaa jo kaipaamaan epämääräistä diginomadi-arkea. Vaikka sellaisessa on paljon liikkuvia osia, paljon epävarmuutta ja säätämistä, se silti tuntuu itselleni jotenkin luonnollisemmalta kuin tarkkaan reglamentoitu työelämä. Ehkä se digikärpäsen purema ei sittenkään parane ajan kanssa. No, nyt on tarkoitus olla Kaunasissa vielä pari vuotta ja sen jälkeen katsotaan mihin tie vie.
Diginomadi-kärpäsen purema oireilee
Nyt siitä olisi tullut kuusi vuotta täytteen hetkestä, jolloin nostettiin kytkintä ja lähdettiin maailmalle. Monia mutkia on tullut matkaan, mutta kokemuksen verran rikkaampia ollaan nyt. Edes korona ei pystynyt pilaamaan sitä, vaikka sotki se tietysti monia suunnitelmia.
Mikä on sinulle se oikea elämäntapa? Vapautta vai vakautta? Mahdollisuuksia vai ennustettavuutta? Omaa polkua vai tallattua tietä?
Nuo kaksi elämäntapaa ovat kuin yö ja päivä. Toisessa pakataan reppu, avataan läppäri missä sattuu olemaan nettiyhteys ja eletään hetkessä – diginomadin vapaus. Toisessa herätään aamukuudelta, hörpitään pikaisesti kahvia, että ehditään lähteä ovesta ennen ruuhkia ja palataan kotiin työpäivän jälkeen – säädyllinen, ennalta-arvattava arki.
Molemmat ovat valintoja. Molemmat sisältävät haasteita. Molemmat voivat olla täysin oikeita – tai vääränlaisia.
✈️ Diginomadin vapaus
Vapaus tehdä työtä Balin rannalta, Barcelonan kahvilasta tai oman mökin riippumatosta tuntuu houkuttelevalta. Ei tarvitse seistä liikenneruuhkissa ja irtiotoksi riittää iltakäynti rannalla. Elämä näyttää Instagramin filtterien läpi unelmalta.
Kieltämättä mahdollisuus itse päättää omasta sijainnista, matkustaa ja kokea uutta ylläpitää luovuutta ja edesauttaa itsensä toteuttamista.
Mutta samalla on olemassa epävarmuus tuloista ja epäsäännöllisyys työajoissa. Aikaerot, tekniset haasteet, lainsäädännön ja näin sosiaaliturvan ja eläketurvan puute. Työ helposti tunkeutuu vapaa-aikaan ja työtehtäviä ahnehditaan siinä pelossa, että ensi kuussa voi alkaa kuiva rahakausi.
Diginomadius vaatii vankkaa itsekuria ja organisointikykyä, aloitteellisuutta ja usein myös suunnitelmallisuutta. Monille esteenä tulee myös se, että jatkuvassa liikkeessä juurtuminen jää helposti. Se, mikä yhdeltä tuntuu vapaudelta, voi toiselta tuntua juurettomuudelta.
🕔 Perinteinen arki ja työelämä
Toisessa ääripäässä on se elämä, jota yleisesti pidetään ”normaalina”. Vakituinen työ, säännölliset tulot, työterveys, eläkevakuutus. Tiedät, missä olet viiden tai kymmenen vuoden päästä – ehkä senkin, missä talossa, missä kunnassa ja mitä koulureittiä lapset tulevat käyttämään.
Tämä rakenne tuo turvaa. Lapset saavat ystäviä, käyvät koulua samassa paikassa ja rakentavat muistot yhdelle paikkakunnalle. Mutta samalla tulee kysymys: onko elämässä tilaa spontaaneille ideoille, uusille suunnille tai vain olemiselle ilman aikataulua? Kuinka moneen lukuisista mahdollisuuksista, joita maailma tarjoaa, tulee tartuttua? Osaako itsekään kasvaa ulos omasta lokerosta?
Kiistämättä, vakaasti rakennettu arki antaa turvan tunteen, mutta onko sen särkymättömyys enää vain illuusio? Pysyykö työpaikka samalla paikkakunnalla? Riittävätkö tutut ja turvalliset ympyrät tyydyttämään kaikki omat urahaaveet ja unelmat? Ja tuleeko lapselle tarpeeksi valmiuksia siirtyä entistä haastavampaan työelämään koulun päätyttyä?
Eivätkä stressi ja työn kuormittavuus ole poissuljettuja säädyllisissä työpaikassa.
❤️ Entä perhe?
Tämä on ehkä isoin kysymys. Miten nämä elämäntavat sopivat yhteen perheen kanssa?
Diginomadielämä voi tarjota perheelle yhteistä aikaa ja unohtumattomia kokemuksia, mutta vaatii valtavasti suunnittelua, joustavuutta ja yhteistä tahtotilaa. Lapsen koulutus, ystävyyssuhteet ja turvallisuuden tunne ovat asioita, jotka tulevat usein kaiken muun edelle.
Diginomadi-malli toimii vain silloin, kun perhe on yhteisellä linjalla liikkuvasta elämäntyylistä ja lasten koulutus on järjestetty joustavasti (esim. kotikoulu tai kansainväliset koulut).
Perinteisempi työelämä antaa selkeät rajat ja rytmin, mutta vie usein suuren osan vanhemman ajasta, energiasta ja usein läsnäolostakin. Päivät kuluvat rutiinien mukaan, mutta toisaalta lapsella on pysyvä koti, naapurusto ja viikoittainen rytmi.
Perhe-elämä tarvitsee jonkinasteista jatkuvuutta, turvaa ja läsnäoloa. Kumpikin malli voi tarjota näitä — mutta eri tavoin ja eri ehdoilla.
⚖️ Valintoja ilman oikeaa vastausta
Ei ole olemassa täydellistä mallia. On vain valintoja – ja niiden seurauksia. Tärkeintä on tietää, mitä itse ja oma perhe tarvitsee: turvallisuutta, vapautta, vai jotain niiden väliltä.
Ehkä todellinen vapaus onkin kyky tehdä omat valintansa – ei pelkästään yhteiskunnan odotusten tai ympäristön painostuksen tai somen perässä, vaan sen mukaan, mikä tuo merkitystä, rauhaa ja läsnäoloa.
💬 Kysymys:
Oletko sisimmältäsi kuin tammi vankkoine juurineen tai kuin voikukan hattara, joka kulkee tuulen mukana, etsien paikkaa mihin asettua – tai ehkä ei koskaan asetu? Millainen elämäntapa toimisi juuri sinulle ja perheellesi?
Viikko 28-2025 – Diginomadi-kärpäsen purema.
Referenssit: