Viikko 11-2025 – Bloggaajan arki.
Viikko 11
Sen verran on ollut rankka jakso työn puolella, että blogissani päätin julkaista jälleen kerran kevennyksen.
Silloin kun viimeistelen blogikirjoituksia, harvoin tulee julkaistua mitään keskeneräisiä tai epäonnistuneita otoksia. Somessa ylipäänsä harvoin näkee hutiin menneitä valmisteluja, vain kauniin lopputuloksen. Ei blogit ole kovin suuri poikkeus tähän sääntöön. On toki näin, että kaikkea ei kannatakaan julkaista.
Omastakin arkistosta julkisuuteen on päättynyt tähän mennessä noin 15.000 kuvaa (WordPressin kuvalaskurin mukaan), mutta digitaalisessa kuva-arkistossani on liki 200.000 kuvaa ja videota. Pienen kaivelun jälkeen löysin sieltä näin upeita otoksia.
Miltähän bloggaajan arki oikeasti näyttää?
Kauneusbloggaaja
Kauneusbloggaamisen unelma…
Tässä on kuvatodiste siitä, miksi minusta ei tullut kauneusbloggaajaa.
Oikeasti syynä oli se, että todellisuus oli monta kertaa karumpi, mitä käsitys kauneudesta antaa ymmärtää. Toimivia ja laadukkaita tuotteita, yleensä myös kalliita sellaisia, joutui ostamaan itse. Kokeiluun oli saapumassa kerta toisensa jälkeen kelvotonta tavaraa. Pahin ei ole edes se, että tuotteet eivät ole kelpoja lainkaan, mutta se, ettei valmistajat ja maahantuojat ajattelee yhtään sitä, ettei kaikki sovi kaikille. Okey, kynsilakkaa tai huulipunaa voi kokeilla ilman, että iho menee pilalle. Kun taas, jokin naamio tai voide voi tehdä aika pahaa jälkeä. Jos vaikkapa yritän kokeilla rasvaiselle iholle tarkoitettua voidetta, ihoani sattuu niin, että kuukauden joudun käyttämään pelkkää öljyä ja käyttämään paperipussia meikin sijaan (suunnilleen).
Joten kauneusbloggaajan urani loppui lyhyeen. 7 kk jakso osoitti minulle, ettei homma tule toimimaan kohdallani.
… ja arkipäivä
Näissä ihanissa kuvissa on jokin “kaikille ihotyypille” puhdistava naamio. kyseisestä tökötistä ei onneksi ollut muuta haittaa, kuin tuo kaunis smurffi-sävy. Mutta ei myöskään mitään hyötyä.
Matkabloggaaja
Matkabloggaamisen ihanne…
Matkoilla toki sattuu ja tapahtuu. Mutta ei aina tarvita mitään erityisen suurta hämminkiä, että matkanteko menee mukavuusalueen ulkopuolelle. Nyt kirjaimellisesti.
ja karu totuus…
Pitkiä vaihtovälejä jatkolennolle, epämukavia bussin penkkejä, mahan päälle käyvää asemaruokaa. Matkailublogi on myös kallis harrastus.
Kuva ei tosin ole oma vain kuvapankista. Itselleni ei ole käynyt mitään suurta katastrofia. Lennot olivat ajoissa ja niitä lennettiin. Bussit saapuivat paikoilleen. VR on pettänyt pariin otteeseen kyllä. Suurin seikkailu oli ikimuistoinen vuoden 2010 Frankfurtin keikka, josta tarkemmin pääsee lukemaan tässä: Tarina 2010: Ihmeiden aika
Ruokabloggaaja
Vettä kielelle tuovat ruoat…
Ruokabloggaajan on rakastettava ruoanlaittoa toden teolla, että tunnelma välittyy myös lukijalle. Kuvat kun eivät maistu millekään. Se on kirjoitus ja kuvakulma, jotka saavat lukijan innostumaan.
Sotkujen siivoamista ei sen kummemmin kuvata.
Itsestäni ei ruokabloggaajaksi olisi, koska kaksi kolmasosaa omista kokeilusta epäonnistuu. Myös sotkut ovat yleensä eeppisiä. Tämä on sellaista mukiinmenevää pientä sotkua salaatin jälkeen (sen kerran tonnikalasalaatti onnistui hyvin).
…ja siivousta.
Jos jostain olisin halunnut lukea, niin siitä, miten kaikenlaisia pinttyneitä tahroja ja läikkiä keittiössä ja kylppärissä siivotaan pois.
Lifestyle-bloggaaja
Vilamourassa viikonloppuna (Long, long, long ago, in far, far, faraway Galaxy)…
Lifestyle-bloggaajan tehtävä on kaikista kinkkisin. Huumoria pitää repiä kaikesta. Aivan kaikesta. Blogiin pitäisi laittaa sellainenkin aineisto, jota ei järin helposti pääse stailaamaan. Arjessa ei välttämättä tapahdukaan mitään erikoista. Sekin, että yksityisyyden rajanveto on aika vaikea, sekä oman että toisten.
Tässä olen huumorimielessä päättänyt laittaa kuvia omasta sairaalareissusta. Se oli lyhyt ja kaikin puolin mukava kokemus. Ei mitään valittamista. Mietin tässä, että jos oikeasti olisi tarvetta kirjoittaa blogiin vain omasta elämästä, olisin pulassa.
…ja nykypäivää (no juu, yksi päivä vain 🤣).
Muotibloggaaja
Täydellisyyttä hipovia värisuoria…
Muotibloggaajan sivulla pitää olla kasoittain tyylikkäitä kuvia itsestään ja kauniista vaatteita. Se on rankkaa. Ehkä senkin takia muotiblogeja on enää jäljellä vain kourallinen. Se on myös kallista. Ehkäpä yhtä kallis kuin matkailublogi.
…ja suuri reikä budjetissa.
Pahin on kuitenkin se, että hintava ja kuvissa hyvältä näyttävä vaate ei välttämättä olekaan mukava käytössä. Vaatekasa vain kasvaa kasvamistaan ja uusia on pakko saada.
Puutarhabloggaajaan painajainen
Unelmien homma…
Luonto on oikukas seuralainen. Ehkäpä Portugalissa tai Espanjassa puutarhaa on helpompaa ylläpitää, mutta jos ei tiedä, tuleeko kesää tänä vuonna, niin puutarhablogin ylläpitäminen on kuin toimintaelokuva – uusia pahiksia syöksyy kohdalle jatkuvasti. Milloin sataa liikaa, milloin liian vähän, milloin on liian kylmä ja milloin liian kuuma, ja milloin mikäkin tuholainen ilmestyy kylään.
…ja puutarhurin painajainen.
Blogeja on joka lähtöön ja onnistunut bloggaaminen on pitkälti sitkeyden ja intohimon tulos. Se vaatii paljon työtä, rakkautta omaan alaan, mutta myös hyvää tuuria aina välillä. Että jaksaa eteenpäin.
Viikko 11-2025 – Bloggaajan arki.
Referenssit:
- Tarina 2010: Ihmeiden aika – In Via – Live Your Life / Paikkamme maailmassa
- Mikä kumma Lifestyle?
- My Happy Place – Paikkamme maailmassa
Kuvitus:
© 2019-2025 VIA PER ASPERA AD ASTRA
Kuvapankkikuvat: Depositphotos®
Ihan mahtavia kuvauksia ja hei keksit ihan uuden blogialan – siivousblogit! Tai meneekö sisustusblogien alle. Minusta ei myöskään olisi ruokabloggaajaksi, en tyykkää ruoanlaitosta niin paljon että saisin edes perus kotiruoasta mielenkiintoisia postauksia 😀 Ite aloitin blogin kun olin vielä raskaana ja sitten tulikin kerrottua aika lailla kaikki blogiin, paitsi lapsen oikea nimi. Edelleen ainoa joka kulkee oikealla nimellä blogissa, on minä itse ja lasten kuvia on tullut karsittua sitä mukaan kun ovat kasvaneet. en oikein tiedä mihin yksittäiseen kategoriaan tunkisin blogini, niin olkoon nyt sillisalaatti. Tyykkään myös täällä sun blogissa siitä, miten vaihtelevia tekstejä sulla on ja sun kirjoitus tyyli on mukaansatempaava 🙂
Itsekin tykkään kirjoitella niita ja näitä, mutta olen saanut myös kritiikkiä asiasta. Toinen oppikunta on sitä mieltä, että blogin punainen lanka pitää olla suora – kuin viivoittimella piirretty eikä mitään poikkeuksia.
Hyvä juttu tuoda sitä arkea esille. Jos itse ei kirjoita blogia niin harvemmin tulee ajatelleeksi että siellä taustalla on aika paljon työtä ja selvittämistä riippumatta blogin teemasta.
Oman blogini osalta teemaa tai ydintä sain miettiä pitkään. Hyvinvointi päätyi lopulta teemaksi, joka olisi riittävän lavea ja josta olisi ehkä sanottavaakin riittävästi.
Blogi on ilmestynyt kerran viikossa. Nyt kun olen palannut hetkeksi kokoaikatyöhön, saan tosissaan miettiä milloin on aikaa ja energiaa tuottaa artikkeleita 😀 Työstä palautumiseen menee aikaa. Vaikka blogin kirjoittaminen on myös palauttavaa niin ihan suora vastapaino se ei taida olla kohdallani.
Tässä olisi sulle blogihaaste tai juttuaihe 😊. Minä ei lisännyt listaan hyvinvointibloggaamista, koska en edes tiedä, millaista on siellä, hyvinvointiblogin ruudun takana. Olisi kiva saada kurkistamaan sun bloggaajan arkeen: miten juttuaiheet ponnahtavat esille, mistä haet tietoa ja miten postaus muovautuu julkaisukuntoon.
Olisi kieltämättä ihan kiva, jos bloggaajan arki olisi helppoa ja kauniit julkaisut vain ilmestyisivät suitsait tasaisesti sivuille.. Nyt jokusen vuoden bloganneena, itsestäni, puuhistani ja asujutuista kirjoittaneena, onhan siinä blogin ylläpidossa työmaata. Pystyn pari tekstiä kuvineen puskemaan ulos viikossa. Enempään ei pysty ja välillä tuntuu, että tyhjästä on paha nyhjästä. Eli mistähän sitten jutunjuurta vääntäisi. Tässä paljastuikin osasyy miksi kirjoitan vaikka ja mistä. Yhden aiheen ympärillä pyöriminen ei vain onnistu. Nostan hattua jokaiselle blogia kirjoittavalle. Siihen menee aikaa ja sen eteen on nähtävä vaivaa, mutta onhan se loppujen lopuksi hauskaa puuhaa.
Joo, yllättävän vähän bloggaajan taustatyöstä puhutaan julkisuudessa. Ehkäpä senkin takia, että itse bloggaajat harvoin rikkovat hiljaisuuttaan.
Tämä oli loistava katsaus 😀 luokittelen itseni lifestylebloggaajaksi ja joskus tuntuu että no onko sitä oikeastaan mitään ihmeellistä sattunutkaan. Arjesta se huumori pitää tosiaan repiä. Monet kuvat, varsinkin puhelimella otetut, ovat juuri sellaista stailaamatonta arkea mitä on hauska riputella sinne tänne blogiin sopivina annoksina. Pikkuhiljaa päästää siitä perfektionismistä irti!
Ruokakuvien kanssa varsinkin olisin pulassa jos alkaisin ruokabloggaajaksi, heh! Joskus harvoin kun olen saanut jotain kuvia otettua aikaansaannoksistani, niin heti kuvan rajojen takana on juuri sellainen kaaos jossa likaiset astiat uhmaa painovoimaa ja leivänmuruset on taktisesti pyyhkäisty piiloon.
Arjesta on tosiaan vaikeaa kirjoittaa välillä. Erityisesti niin, että lukijakin innostuisi siitä 😅. Onhan se tarkoituksenakin, että blogiin laitettaisi stailaamattomia kuvia, mutta välillä niistä tulee niin kaameita, ettei kehtaa julkaistakaan 🤣.