Tarina 2010: Ihmeiden aika

Frankfurt 2010. Ihmeiden aika
Frankfurt 2010. Ihmeiden aika

Frankfurt 2010. Ihmeiden aika

Nyt päätin tehdä niin kuin rakkaat bloggaajakollegani Jenna (1) ja Veli (2), ja kaivaa pari hauskaa tarinaa menneisyydestä.

Menneiden tapahtumien käyminen läpi ei ole niin turhaa kuin voisi kuvitella. Vuosien näköetäisyys antaa usein uutta perspektiiviä tapahtumiin, joista silloin oli aivan eri mieltä. 

Frankfurt 2010. Ihmeiden aika

Luku 1

Huhtikuinen matka Frankfurtin Light & Building messuille alkoi rutiininomaisesti. Edessä odotti pari päivää jättimäisiä messuhalleja, innovatiivisia tuotteita, uusia tuttavuuksia ja taukoja mukavassa seurassa. Lyhyille reissuille pakkasin mukaan pari vaihtopaitaa ja alusvaatesettiä sekä muutaman minikokoisen kosmetiikkapurkin käsimatkatavaroihin.

Frankfurtissa kevät oli jo pitkällä. Pitenevät päivät olivat jo mukavan lämpimiä iltaan asti, kun pääsimme messujen jälkeen kävelemään joen rannalle. Kaikki oli kuten aina: sarkastinen saksalainen tapa toivottaa asiakkaat tervetulleeksi tutussa ravintolassa, innostunut messutunnelma, mahtava kaupunki. Erikoista oli vain se, että toisena messupäivänä jouduin luopumaan korkeista koroista ja kävin ostamassa matalat vaihtokengät. Kai sitä on tullut sen verran ikää lisää, että 8 tuntia kävelyä ei enää taipunut korkkareissa.

Sattui ja tapahtui: kaikki alkoi vasta lähtöselvityksessä paluumatkalla. Kone oli muistaakseni Ryanairin, joka ei järin usein myöhästele eikä putoile. Istuimme jo koneessa lähes puolen tunnin ajan, mutta mitään ei tapahtunut. Porukka oli käymässä jo hieman levottomaksi: kone oli täynnä liikematkailijoita, jotka eivät ole tottuneet epätietoisuuteen aikatauluissa. 

Odotus päättyi reilun puolen tunnin päästä valojen sammutukseen ja ilmoitukseen, ettei tänään lennetä mihinkään. Islannissa oli purkautunut tulivuori, joten tuhkasateen vuoksi lentoliikenne on pysäytetty miltei koko Euroopassa. Tieto asiasta oli varsin tuore, mutta silloin kun olimme seisomassa palvelutiskin jonossa, nettiin ilmestyi jo muutama maininta useilla uutiskanavilla. 

Onneksi meillä ei ollut kuin käsimatkatavaroita, joten emme joutuneet odottamaan ruuman purkua. Pikainen kysymys Ryanairin asiakaspalvelijalle tilanteesta, ja vaihtoehtoina oli lentomme siirto seuraavaksi päiväksi tai rahat takaisin. Huomisen päivän lentämisestä hänellä ei ollut mitään tarkempaa tietoa. Sisäinen ääneni oli sitä mieltä, että otamme rahapalautuksen. Päätin ottaa rahat ja riskin. Raha oli muuten palautettu aika nopeasti, olisiko ollut pari-kolme päivää.

Frankfurt 2010. Ihmeiden aika

Ongelmana oli vain se, että olimme Hahnissa, eikä Frankfurtin päälentoasemalla. Kesti pari tuntia, että pääsimme takaisin Frankfurtin keskustaan. Onneksi älysimme mennä suoraan rautatieasemalle. 

Luku 2

Asemalla vallitsi kaaos. Sellainen kunnollinen maailmanlopun fiilis: tuhatpäinen ihmismassa velloi odotussalissa ja laitureilla. Toiset juoksivat paniikissa paikasta toiseen, toiset tuijottivat puhelimiaan tyhjillä katseilla.  

Seuraava pohjoiseen menevän junan lippu olisi tarjolla parin päivän päästä, paitsi missään hotellissa ei ollut ensimmäistäkään vapaata huonetta. Messujen vuoksi triplahintaiset hotellihuoneet olivat täyteen buukattuja jo kuukausia sitten. Vapaita huoneita olisi ollut 70 kilometrin päässä. 

Löysimme jonon hännän autovuokraamon luukulle. Ihmeiden aika ei ollut kuitenkaan vielä ohi. Jonotuksen aikana olimme tutustuneet toiseen suomalaiseen, joka oli menossa (yllätys, yllätys!) Suomeen ja päätimme lähteä kimppakyydissä. Ajatelkaa, ventovieraan kanssa. Ilmeisesti se oli sitä maailmanloppua, jolloin kaikista suomalaisista tulee yhtäkkiä kavereita keskenään. 

Silloin, kun meidän vuoro luukulle oli tullut (edessämme oli ties kuinka monta muuta ihmistä), koko Frankfurtissa oli tarjolla vuokralle 2 autoa: Ford Fiesta ja Opel Corsa. Miehet päättivät ottaa Fordin vaikka itse olisin ottanut Opelin. Nevermind.

Auton vuokra Frankfurtista Tukholmaan maksoi 1700 euroa, josta 700 vuokraa ja 1000 siirto takaisin Frankfurtiin. Plus vuokratakuu 1700 euroa. Kovin montaa vaihtoehtoa meillä ei tietysti ollut ja harkinta-aikaa puoli minuuttia.

Pakkaannuimme pikkuautoon iltaviideltä. Edessä oli mukava yövuoro. Päätimme ajaa lyhyitä pätkiä ja vaihtaa kuljettajaa parin tunnin välein. Meillä oli tarkoitus saapua Tukholmaan niin aikaisin kuin mahdollista. Laivalippuja ei enää saanut ostaa netissä, mutta peruutuspaikkojen perässä voisi jonottaa terminalissa. 

Silloin 2010 Saksan moottoritie oli vielä ajettavissa sillä mukavalla kruasailuvauhdilla, mistä jokainen suomalainen pikkupoika unelmoi. Kolmikaistainen moottoritie oli, jos ei nyt tyhjä – rekkaliikenne oli huomattavaa, – mutta kaksi henkilöautokaistaa oli jokseenkin vapaita liikenteelle. 

Frankfurt 2010. Ihmeiden aika

Ihmettelin aluksi, miksi ihmeessä Esa ajaa niin verkkaisesti: hädin tuskin 160 km/h. Ymmärsin, kun oma vuoroni tuli ajaa puolen yön jälkeen. Pikkuauto oli täysin holtiton heti kun ylitin 150 km tuntivauhdin, vaikka auto oli aivan uusi. Rekkojen ohittaminen hirvitti kun kännä hyppäsi ilmaan joka kerta. Varoitin miehiä, että edetään tästä lähtien varsin rauhallisesti, vaivaiset 140. Voi kun minulla oli ikävä omaa vanhaa Passattiani.

Pikkutunneilla kurvasin tankille autiolle automaattiasemalle Tanskassa. Luottokorttini ei toiminut. Ei vieläkään. Ei silti. Mitään mobiilipankkeja puhelimissa ei silloin ollut, rauhoittukaa. Hikinen Xperia käytössäni oli silloin teknologian huippua. Sillä pääsi juuri ja juuri lukemaan uutisia.

Ihme kaksi oli tapahtunut: minulla oli käytössäni kaksi luottokorttia. Saimme tankattua. Myöhemmin selvisi, että autovuokraamon virkailija oli vahingossa ottanut vuokratakuun kahteen kertaan.

17 tuntia ja 1450 km myöhemmin, pissataukoineen ja lauttamatkoineen, olimme Tukholmassa. 

Luku 3

Terminaali muistutti jo apokalyptista: ihmisiä istui ja makoili penkeillä ja lattioilla. Jokainen pistorasia oli miehitetty. Vessoihin oli kilometrin jonot. Kerran pokkani meinasi pettää, kun kuulin että olemme jonotuslistan jossakin tuhannen kohdalla. 

Parin tunnin päästä olimme luukulla: kansipaikkoja oli yölaivalle. Eli meitä odotti edessä yhtä mukava yö laivan käytävillä. Se oli tosin onnea: ne jotka tulivat terminaalille jonottamaan klo 12, saivat laivalippuja vasta seuraavalle päivälle. Joten meidän kaasu pohjassa kaahailu kannatti.

Messupäivän, epäonnistuneen lennon, yöajon ja kahden tunnin jonottelun jälkeen olisin mielelläni nukkunut hetken. Sen sijaan kävelimme horroksessa Tukholman kaduilla. Minun piti käydä kaupassa ostamassa alusvaatteita, kun kaikki vaihtarit oli jo käytetty pois. Meillä kaikilla puhelimet olivat jo pimeinä, kun latausaikaa ei saanut terminaalissa kuin hetki per nenä. Treffit piti sopia tiettyyn paikkaan, jos erkaannuimme. 

Tukholma 2010. Ihmeiden aika

Illemmalla, kun tulimme takaisin terminaalille, tunnelmat siellä olivat kuin kolmas maailmansota olisi jo alkanut. Sisälle ei mahtunut kuin seisomaan. Penkit, ikkuna-aluset, patterit – kaikki oli miehitetty. Ne onnekkaat, joille riitti lippuja vielä tälle päivälle oli päästetty lähtöselvitykseen. 

Saimme kuulla, että laivan lähdön jälkeen olisi voinut mennä jonottamaan peruutushyttien perään. Niitä oli kuitenkin luvassa vain 10-15 ensimmäiselle jonossa. Teimme kavalan suunnitelman: minä ja tuttavamme tulisimme perässä laukkujen kanssa liukuportaita, samalla kun Esa juoksisi portaita pitkin ehtiäkseen luukulle ensimmäisten joukossa. Sitä ennen oli vielä hivuttauduttava huomaamattomasti lähtöportille aivan etulinjaan, muuten ei olisi juoksemalla voinut ohittaa niin paljon ihmisiä.

Kun lähtöportti avattiin, vanha jääkiekkoilija lähti tekemään voittomaalinsa, ja me jäimme tungokseen liukuportaiden juureen. Ihmisvirta kuljetti meidät mukanaan. Ainoa asia, mihin keskityin, oli pysyä pystyssä.  

Esa oli luukulla seitsemäntenä. Asiakaspalvelija kysyi, otammeko seka-hyttejä, jossa olisi miehet ja naiset sekaisin tai yksittäisiä paikkoja. Meille oli jo ihan sama. 41. tunti hereillä oli meneillä. 

Luku 4

Vartti odotusta. Puoli tuntia odotusta. Kolme varttia. Tiskiltä kuulutettiin nimiä. Toivo päästä makuulle hiipui pikkuhiljaa. Olin jo totuttanut itseni ajatukseen, että joudun nukkumaan tuolilla istuen, likaisena ja nuhjuisena. 

Sitten tapahtui ihme. Saimme B2-hytin. Olen varmaan kiljunut ilosta. Tai hyppäsin. Myös tuttavamme sai hyttipaikkansa. Olin suihkussa niin kauan, että palohälytin laukesi. Turvamies tuli koputtamaan oveen, luuli että tupakoimme hytissä.

Kävimme vielä syömässä kaikki kolme. Se oli ensimmäinen normaali ateriamme kahteen päivään.

Laiva näytti siltä, että kuljettaisi sodan pakolaisia evakkoon. Se oli miehitetty yli ymmärryksen. Minulle jäi sellainen fiilis, että porukkaa oli otettu sisälle yli normaalin matkustajamäärän. Ihmisiä istui jokaisella tuolilla, penkillä, ikkunalaudalla, kynnyksellä, makoili jokaisessa syvennyksessä, pitkin lattioita ja pöytiä. Sain tietää, että eduskunnan jäseniä oli joutunut istuskelemaan pitkin lattioita samalla laivavuorolla, kun he oli palaamassa Euroopasta. Tosin osa isokenkäisistä oli vielä epäonnisempia, he istuivat pikkubussissa jossain Etelä-Euroopassa vasta kotimatkan alkumetreillä.

Meillä kävi uskomaton tuuri: pääsimme kotiin 48 tunnissa. Tuttavamme lähti eteenpäin, muistaakseni Tampereelle. Ajatelkaa, turkulaiset ja tamperelaiset 48 tuntia matkalla yhdessä. Vieläpä ehjin nahoin 🤣.

Kaikilla näin hyvin ei mennyt. Luin uutisissa, että ihmisiä oli jumissa lentokentillä ja rautatieasemilla. Juuri Frankfurtissa ja Hahnissa tilanne oli entistäkin pahempi messujen takia. Harvalla sinne jääneellä opiskelijalla oli mahdollisuus ottaa takaisin neljää kymppiä perutusta lennosta ja mennä maksamaan tonni tai pari vuokra-autosta. 150 euron per päivä hotellihuone viikoksi oli myös mahdoton ajatus (juuri sen verran normi 50 euron huone maksoi siellä messujen aikana). Ihmisillä loppui raha, ruoka, vesi. Suomen konsulaatti pyysi Frankfurtiin jumiutuneita suomalaisia nuoria kahville ja saunaan vasta viikon lentokentällä asumisen jälkeen. Harmi, en enää löytänyt sitä Iltalehdessä ilmestynyttä artikkelia.

Luku 5

Kotiin rantauduttuamme aloitimme työasioiden purkua. Maahan jäänyt lentoliikenne ei ollut lainkaan avuksi asiakkaiden myöhästyneiden tilausten toimittamiseksi. Olimme juuri hoitaneet samanlaisen tilausten kaaoksen kuukausi takaperin palattuamme parin viikon Barbadoksen-lomaltamme. Pari seuraavaa viikkoa meni tiiviisti työn parissa. Kevät meidän alalla oli toiseksi kiireisin aika joulun jälkeen. Kiinalaiset kumppanimme olivat messumatkalla vielä viikon jälkeenpäin, toiset vastasivat viesteihin vasta kahden viikon päästä. Olivat juuri palanneet Frankfurtista.

Paimio 2010. Ihmeiden aika

Aikaa ajatella mitään muuta kuin työtä ei ollut. Joten vasta toukokuun alussa minua alkoi vaivata outo olo, että kuukautisia ei ole näkynyt aikoihin. Pelästyin. Ensimmäisenä ajatuksena oli pelko siitä, että vähän yli vuosi takaperin leikattu tauti uusiutui. Soitin lääkärin vastaanotolle. Hoitaja kehotti ostamaan raskaustestin ja lopetti puhelun. Minä seisoin siellä luuri kädessä jähmettyneenä. Minä? Raskaana? Olin varmaan jotain parikymppinen, kun lääkäri totesi pahoitellen: Jos ikinä tulet raskaaksi, pidä lapsi. Olen elänyt vuosia sen ajatuksen kanssa, että biologisia lapsia minulle ei tule. En tosin tehnyt itselleni mitään tragediaa siitä.

Hassua, minua ujostutti ostaa raskaustesti. Apteekin työntekijä hymyili minulle leveästi. Kotona olen tuijottanut viivoja epäuskoisesti. Olisiko se sitten oikeasti näin? Senkö takia jalkoihin välillä sattuu? Paita ei meinaa mennä kiinni? Soitin neuvolaan, sain ajan viikon päähän. Minulle ei riittänyt. Soitin Pulssiin ja varasin ajan varhaisultraan. Minun oli pakko olla varma. 

Varhaisultrassa tuijotimme pientä sykkivää pilkkua. Ihme oli tapahtunut.

PS. Ihme on nyt 10 ja vähän päälle (3).

Tarina 2010: Ihmeiden aika

Referenssit: 

(1) Surffaus – I don´t speak Polish 

(2) Elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka | Unkari 1983  

(3) 10 vuotta äitinä 

Tulivuori purkautuu Islannissa – Satoja evakuoitu

Tulivuoren tuhka aiheutti lentokaaoksen ympäri maailmaa – Kotimaa

Islannin tulivuorenpurkaus: Lentoliikenteen historiallinen kaaos voi jatkua kauan – tässä syy – Suomenkuvalehti.fi

Tulivuorenpurkaus lamautti lentoliikenteen 2010 | Elävä arkisto | yle.fi

Eyjafjallajökullin tulivuorenpurkaus 2010 – Wikipedia 

Frankfurt–Hahnin lentoasema – Wikipedia

Tuhkapilvi rajoittaa päivien ajan Suomen lentoliikennettä – liikenne- ja viestintäministeriö

Eyjafjallajökull pysäytti Euroopan lennot kuusi vuotta sitten

Kotimaan lentoliikenne yhä jumissa | Yle Uutiset | yle.fi

Tarina 2010: Ihmeiden aika

Frankfurt 2010. Ihmeiden aika

12 vastausta artikkeliin “Tarina 2010: Ihmeiden aika

  1. Oli teillä kyllä tapahtumarikas messumatka!! 😊 Ja hei, aivan UPEA MESSUTULIAINEN, mahtava juttu😊

    Minullakin oli juuri messumatka tuohon Islannin tulivuorenpurkauksen aikoihin. Se olisi ollut seuraavalla viikolla. Ei lähdetty messuille. Jotkut innokkaat myyjät olivat ajaneet Suomesta Italiaan messuille asiakkaita palvelemaan. Hmm, eipä asiakkaatkaan sinne päässeet.

    Joku tarina kertoo, jotta jotkut jumiin jäänet messuilevat suomalaiset olivat menneet ”torille” ja etsineet muita Suomeen menijöitä. Kimpassa ostaneet jonkun auton kotteron ja ajaneet Tallinnaan. Kottero jätettiin Tallinaan ja laivalla kotiin.

    1. Kottero-tarinat voi pitää paikkansakin. Eihän vanhat autot mitään Saksassa maksaneet. Ei silloin eikä nyt varmaan. Muistaakseni meilläkin oli vilautettu sellainen ajatus, mutta itse olin sitä mieltä, että uusi vuokra-auto on turvallisempi vaihtoehto. Silloin on takeita, ettei jää tienposkelle yöksi keskellä ei mitään 😁.

  2. Huikea tarina, todella hyvin kirjoitettu! Ja aikamoinen yllätys lopussa! Muistan tuon tulivuoren aiheuttaman kaaoksen hyvin, koska olin itsekin ulkomailla silloin. Tällä hetkellä Islannissa taitaa taas olla Grímsvötn keltaisena ja Krýsuvík oranssina Met Officen varoituksissa. Jänniä nuo tulivuoret.

    1. Kiitos!

      Niin, aikamoista kaaosta yksi tulivuori pystyy aiheuttamaan. Onneksi varoitusjärjestelmiä on olemassa, mm. lentoliikenteen oma, jossa tuhkan levittäytymistä seurataan.

  3. Mahtava tarina ja ihana loppu! 🙂 Onpa kiva, että olet kirjoittanut tuon postauksen, niin pääset palaamaan tunnelmiin. Upeat kuvat myös!

  4. Huh mikä reissu 🙈 itseltäni olisi varmaan lähtenyt järki jo alkumatkasta. Muistan tuon tulivuorenpurkauksen, siskoni asuu Englannissa ja hänen olisi juuri silloin pitänyt tulla käymään Suomessa. Se matka jäi sitten siihen.

  5. Luin tätä jännitysnäytelmää henkeä haukkoen ja jos luulin, että meillä riittää tarinoita kerrottavana, niin kyllä tämä vetää pisimmän korren.

    Lopussa oli vielä iso kirsikka, silmät kostui. Miten ihana ja ihmeellinen päätös tälle seikkailulle.

    Sitä muuten nukkuu vaikka tikunnokassa tuossa teidän olossa ja B2 hytti ei ikinä ole varmaan ollut noin loistokas ja ihana turvapesä. Hauska tuo suihku, että palohälytin laukesi.

    Omaat kyllä suuren tarinankertojan ääneen.

    Iloa viikkoon ja kiitos, kun linkkasit tämän mulle. <3

    1. Kiitoksii!

      Palautteesi on minulle äärimmäisen tärkeä. Minä olen tosin harjoittelut kirjoittamista pöytälaatikkoon 38 vuotta ja vasta viime vuonna saatiin 2 kirjaa julkaistua.

      On se toki pelottavaa, lähteä kirjoittamisen sekatyöläisen uralle tässä iässä (erikoisesti kun olin ollut taloushallinnassa koko ikäni), mutta paluutakaan ei enää ole 😁.

Vastaa