Viikko 23 – Sattumien viikko

Viikko 23-2024 – Sattumien viikko.

Viikko 23

Olen huomannut oudon ilmiön: vaikka en ole käynyt vielä missään rannalla enkä käyttänyt mitään järin avonaisia vaatteita, minulle alkoi ilmestymään aurinkoraitoja. Ilmeisesti iho muistaa kaiken. Myös kaikki lapsuuden palamiset ja auringonpistokset. 

Nykyään suojaudun auringolta hyvin tunnollisesti. Onneksi on olemassa myös hyviä tuotteita siihen tarkoitukseen. Ennen vanhaan oli kyllä vaikeampaa. 

Outoja sattumia tällä viikolla riitti. 

Sattumien viikko

Nimittäin kävimme pyörähtämässä Kaunasin lähistöllä olevassa luonnonpuistossa, jota reunustaa Niemen-joki. Katsoin alas joelle ja näin jonkin liukuvan vedessä. Ensivaikutelma oli se, että jokea pitkin ui krokotiili. Eihän Liettuan kylmissä vesissä mitään krokotiileja voi olla. Elukka paljastuikin majavaksi. Ujoksi mielletty majava oli tällä erää uiskennellut kaikessa rauhassa suunnilleen keskellä asutusaluetta. Joen pätkä näytti olevan hyvin suosittu lintujenkin keskuudessa. Lintuja oli siellä useita eri lajeja joutsenista alkaen.

Olen joskus aikaisemminkin todistanut tämän saman ilmiön: tapahtumien summa on vakio vaikka välillä menee plussan ja välillä miinuksen puolelle. 

Itse viikko oli täynnä erilaisia kommelluksia. Jopa sellaisia klassikoita kuten salaattiin pudonnut suolapurkin kansi, tietty koko purkin sisältökin oli tullut perään. Hulluinta on se, että purkki on ollut sitä ennen tiiviisti kiinni viikkoja ellei kuukausia. 

Olen myös välttynyt kastumiselta vuosia siten, että minulla oli mukana sateenvarjo. Nyt kävi kahteen otteeseen niin, että sade alkoi juuri sillä hetkellä, kun sateenvarjoa ei ollut mukana. Olen raahannut kapineen mukanani kaikkialle, mutta sitten jätin sen töihin kun olen käynyt talon ulkopuolella syömässä lounasta. Sen vartin aikana sain tietysti vettä niskaan.

Toista kertaa päästiin kastumaan oikein perusteellisesti matkalla juna-asemalle. Vettä satoi sinä päivänä kokonaiset 10 minuuttia, mutta juuri silloin ja niin paljon ettei sateenvarjoista ollut mitään hyötyä. Kastuttiin läpimäriksi tietysti. 

Mutta sitten se majava pelasti koko viikon. Minusta on jotenkin hienoa nähdä luonnonvaraisia eläimiä autenttisessa elinympäristössä eikä eläintarhassa. Puhumattakaan siitä, että heitä pidetään kotona lemmikkeinä. 

Olen tosin  pannut merkille, että hyvissä eläintarhoissa, joissa eläimillä on siedettäviä olot, eläimet ovat kehittäneet hauskoja tapoja. Ne suunnilleen käyvät kurkkimassa ihmisiä, että kuka on tänään vieraana. Tällainen vaikutelma jäi minulle vierailusta Kaunasin eläintarhassa. Erityisesti tiikeri ja leijonat olivat hyvin kiinnostuneita ihmisistä, kävivät hyvin lähellä reunusta katsomassa meitä utelias ilme naamalla. 

Olimme luokan kanssa siellä eläintarhassa (suosittelen muuten, on mielenkiintoinen paikka ja eläimet näyttävät voivan hyvin) ja mietittiin sitä, kumpi elämä on eläimen mielestä parempaa: luonnossa vapaana kaikkien vaarojen ja epävarmuuden keskellä vai tällainen leppoisa, mutta hyvin rajoitettu, jossa ruokaa tarjoillaan joka päivä kuin Michelin-ravintolassa.

Mitä mieltä te olette eläintarhoista? Eläinrääkkäystä ihmisten huviksi vaiko ihan kivaa viihdettä ja tieteellisesti tärkeää toimintaa. Eihän suurin osa meistä koskaan tule näkemään luonnonvaraisia eläimiä muulla tavalla.

Viikko 23-2024 – Sattumien viikko.

Referenssit:

• 3 pahinta mokaa ja epäonnistunutta matkaa – In Via – Live To Travel
• Kesäauringon alla – Väittämiä aurinkosuojista
• Viikon kuulumisia – tapahtumien summa onkin vakio – In Via 
• Bridge of The Three Virgins (puiston sijainti)

Viikko 23-2024 – Sattumien viikko.