Muodikasta ja muodotonta.
Ensin meinasin mainita asiasta parilla sanalla jossain muun kirjoituksen yhteydessä, mutta sitten juttu paisui liiankin suureksi. Kyse on siis muodin kuluttamisesta.
Koska meidän sukupolven harteille on pudonnut kaikessa hiljaisuudessa maailman pelastamisen taakka, pakko on tehdä erilaisia valintoja kuluttamisessa.
Vielä 30-40 vuotta takaperin elimme nousukautta ja pahinta ikinä buumia kulutuksessa, mitä maailman historiassa on nähty.
Luksus-käsite on periaatteessa hyvin vanha ja sitä on kulutettu aikaisemminkin. Joskus 1700-luvulla ananas maksoi nykyrahassa 8000 euroa eikä niitä edes syöty vaan pidetty näytillä niin kauan kunnes se mätäni ja sitten heitettiin pois. Sellainen törsäily oli kuitenkin harvojen etuoikeutta.
1980-luvulla etuoikeutettuja ilmaantui huomattavat määrät lisää. Ja entistä enemmän puskee keskiluokkaan edelleen, kun kehittyvät maat saavuttavat kehittyneiden maiden tasoa. Tosin, kulutuksessa kehitys on kaikista nopeinta.
Arkipäivän suurimmat valinnat kestävyydessä ja ekologisuudessa koskevat ruoan ja vaatetuksen kulutusta, kodin lämmitystä, sähkön ja kulkuneuvojen käyttöä sekä matkustelua. Tässä on sitten aikamoinen palapeli: ostaako uutta vaatetta, millä koti lämpenee, kulkeeko töihin autolla vai julkisella, mitä tehdä ruokajämien kanssa, millaisia sähkölaitteita on käytettävä ja matkustaako lähelle, kauas tai ei mihinkään.
Jos ei halua nipistää omasta itsetunnosta, niin nipistettävä on jostain muusta.
Koska kotona ei viitsi palella, julkisen liikenteen käyttö voi olla liki mahdotonta, ruoan laadusta ei halua tinkiä ja jämät menevät kätevästi biojätteeseen, syyttävä sormi osuu vaateostoksiin ja matkusteluun. Näitä ei pidetä niin tärkeinä tai välttämättöminä. Tässä kohtaa on myös helpointa tehdä kompromisseja lähtemättä kovin kauas oman mukavuusalueen piiristä.
Itsekin lähdin lupailemaan jotain samantapaista muutama vuosi takaperin, sen jälkeen kun varastontyhjennys projekti oli kerrankin suoritettu loppuun.
Tulipa aikamoinen mahalasku. Ekoilu on kallista ja aikaa vievää, joskus täysin mahdotonta suorittaa. Maailma ei ole valmis luopumaan kulutuksen kuplasta.
Myönnän, en ole tässä asiassa mikään poikkeus. En suostu luopumaan kokonaan vaatteiden ja asusteiden ostamisesta, kodin lämmittämisestä, autoilusta, laadukkaasta ruoasta ja matkustamisesta. Kuitenkin yritän parantaa tapojani siellä, missä pystyn.
1. Vaateostokset
Vaateostokset ovat minulle suurin päänsärky. Tuntuu siltä, ettei hintakaan enää takaa laatua. Erityisesti brändi-kamppeet tuppaavat olemaan huonolaatuisia vaikka hinta tavoittelee avaruuslukemia. Se on kyllä raivostuttavaa. Juuri kun luulee olevansa investoimassa laatuun, käy ilmi, ettei se ollut laatua nähnytkään. Menee usko kaikkeen.
Yritän löytää ostettavaa jostain pienemmistä kaupoista, pientuottajilta ja muualta. Yllättäen edullinen kiinalainen tavara pienissä kaupoissa on osoittautunut aika kestäväksi sekä yllätyksettömästi hieman hintavampi italialainen tuotanto on ollut suhteellisen hyvää. Ei nuo vaatteet ole kuitenkaan mitään vuosikausia kestävää laatua. Aika ajoin ne joutuu uusimaan.
Toinen keino päästä käsiksi aitoon laatuun on ostaa käsityötä. Ei sitä kaupoista saa, ja jos ei osaa tehdä itse, niin sen voi tilata. Edullisemmaksi pääsee näin: Ostan käsityö-bloggaajilta heidän ylijäämiä ja jos ei sellaista löydy, niin joskus he tekevät töitä myös tilauksesta. Tilaustyö on kalliimpi ratkaisu, mutta silloin voi olla varma, että väri, istuvuus ja laatu ovat virheettömiä. Moni kauneus- ja muotibloggaaja myös myy omia yli jäänyttä tai kuvituksessa käytettyä kosmetiikkaa, vaatteita ja asusteita. Ja jos jokin miellyttää, niin aina voi kysyä, voi olla että hän myykin. Hänhän saa tehtyä itselleen uusia jos haluaa.
Olla ostamatta mitään on suht vaikeaa. Olen juuri lukenut Lähiömutsin raporttia viiden vaatteen vuodesta ja täytyy sanoa, että omat päreet eivät olisi kestäneet palamatta.
Koronan aikana oli sellaisia vuosia, ettei itselleen tullut ostettua yhtään mitään. Ei ollut tarvetta.
Myös etelään muuttaessa vaatetarve vähenee merkittävästi. Minulla silmät oikein aukesivat viime syksyllä, kun jouduin ostamaan vaatteita uudestaan pohjoiseen muuton jälkeen. Niitä tarvitaan aivan järkyttävä kasa. Erilaisia sesonkeja ja niiden välimuotoja on niin paljon, että pää menee pyörälle: voi että, tällaistakin nyt tarvitaan.
Vaatteiden korjaaminen on myös kiemurainen juttu. Se maksaa sen verran paljon, että sen pitää lisätä vaatteen tai asusteen käyttöikää niin merkittävästi, että se kannattaa tehdä. Loputtomiin ei korjauttaminen auta.
Omassa vaatekaapissa
Oma vaatekaappini on kutistunut siihen malliin, ettei siitä kovin paljoa löydy. Olen kasvanut leveyttä juuri sen verran luvattomasti, että jouduin luopumaan suurimmasta osasta vaatteistani viime vuosina. Muutama juhlahame jäi.
Luonnon materiaali vs polyesteri
Käyttötavaroiden kohdalla olen joutunut pettymään aika moneen otteeseen. Alkaen kosmetiikasta uudelleen täytettävissä pakkauksissa (joihin ei saa täydennystä mistään parin vuoden päästä) ja aina itse tuhoutuviin merkkituotteisiin asti.
Sekin seikka, ettei kalliskaan luonnonkuidusta tehty vaate kestä käytössä loputtomiin. Eihän luonnonkuidut mitään polyesteriä ole. Se varmaan kestäisi ydinpommin iskuakin rikkoutumatta.
Luonnonkuidut ovat herkkiä hankautumiselle, pesulle ja lialle. Villasta tahroja saa vielä jotenkuten pois, mutta silkistä, puuvillasta tai pellavasta niitä ei saa kirveelläkään irti. Tai siis varmaan kirveellä saisi tai saksilla. Se on ekoystävällisten vaatteiden suurin heikkous: ne näyttävät nopeasti rumilta, jos käyttöaste on korkea.
2. Autoilu
Mitä autoiluun tulee, niin asutaan nyt sellaisessa paikassa, jossa auton käyttäminen on aika epämukavaa. Moneen paikkaan pääsee helpommin kävellen kuin autolla. Se rajoittaa autoilua luonnollisesti.
Tosin, ostosten raahaaminen kaupasta ei ole mun suosikkiurheilulajia.
Moneen paikkaan julkisilla pääsee, mutta moneen ei. Huomasin, että hiemankin kaupungin ulkopuolelle pääsemiseksi julkisilla joutuu tekemään aikamoisen kommervenkin.
Siellä, missä töihin voin helposti kävellä, rannalle tai kauempana sijaitsevaan metsikköön on tosi tylsää lähteä bussilla, sapuskat ja rantakamppeet mukana.
3. Matkailu
Matkustaminen se vasta turhaa onkin. Jos on syntynyt Suomeen, pitää olla pakkasenkestävää, kaamosrakas eikä saa haaveilla auringosta keskellä talvea. Sisulla menee.
Minä en tosin usko, että ihmiskunta olisi selvinnyt elossa, jos ihminen ei matkustaisi ikinä mihinkään. Kulttuurista vuorovaikutusta ei olisi koskaan tapahtunut eikä tieto leviäisi ympäri maailmaa, ja nuo seikat ovat yhteiskunnan kehityksen kannalta välttämättömiä.
Siihen olisi monta syytä. Jos tiedon vaihtoa ei olisi tapahtunut, suurin osa ihmisistä olisi edelleen elänyt pienissä suljetuissa heimoissa, samalla tavalla kuin eläinkunnassa.
Jos maailmassa ylipäänsä olisi enemmän kuin yksi ihmispopulaatio. Antropologit väittävät, että koko maailman väestö on peräisin yhdestä noin 2000 yksilöä käsittävästä heimosta. En usko, että reviiriään suurentamatta tuo heimo olisi pysynyt elossa saati menestynyt. Ne olisivat kuolleet nälkään tai sukupuuttoon.
Oli miten oli, ekologisten valintojen ei tarvitse pysäyttää kehitystä. Kuitenkin, menee vielä hetki, ennen kuin kestävän kehityksen tuotanto pääsee kauppojen hyllyille meidän arjen keskelle.
Muodikasta ja muodotonta.
- Muotilupauksia uudelle vuodelle – TYYLIMURU
- Vastuullisen muodin kauppa – TYYLIMURU
- Viiden vaatteen vuosi: syksyllä varpaat palelevat ja sporttikamat lemuavat – Lähiömutsi
- Muutto Pohjolaan
- Lentämälläkin pääsee
Muodikasta ja muodotonta.
Itse kun harrastan pukeutumista, niin vaatetta on. Mutten taas tuota luksus asiaa oikein niin ymmärrä. Minulle kun luksus ei tarkoita samaa kuin monelle muulle. Esimerkiksi luksus laukku on minulle jotain ihan muuta kuin ne Hermesin laukut.
No tuo Hermes, ei laukku voi maksaa viittä tonnia. Se ei edes paista ranskalaisia. Samaten LV:n muoviset tekeleet…
Minulle luksus tarkoittaa laatua, kestävyyttä ja onnistunutta muotoilua, koska se säästää aikaa ja vaivaa, ja sitä on mukavaa käyttää vuosia. Minulle on ihan sama, millä nimimerkillä se kulkee. Ymmärrän, ettei se voi olla halpaa. Siihen on joku laittanut työtään ja sydäntään.
Hyvä teksti. Hymähdytti tuo ananas fakta – ei maksettu ihan noin paljoa kun sellainen ostettiin Galapagoksella, mutta pidettiin se liian kauan silmänilona ja jouduttiin heittämään se yli laidan.
Muutoin olen niin samaa mieltä, pieniä asioita, semmoisia mitä on mahdollista tehdä. Meidän kulutus on pienentynyt huimasti vene-elämän myötä, verrattuna siihen mitä se oli maissa. Rehellisyyden nimessä on kuitenkin todettava, että ei tämäkään nyt täysin päästötöntä ole.
Tuskin mitään päästötöntä elämä voi elää oikeasti. Ainakin syödä pitää. Pohjoisessa talojen lämmitys on myös iso osa päästöjä.
Hyvä postaus! Pisti ajattelemaan. Mä haluaisin olla omavarasempi ruuan suhteen ja ostaa enemmän lähiruokaa. Siihen suuntaan jo ollaan menossa, mutta hitaasti. Ehkä itseltään ei voi vaatia äkkikäännöksiä, se vie aikansa kun kehittelee omalle taloudelle uusia polkuja.
Tavat, mieltymykset ja niiden perässä kysyntä ja tarjonta muuttuvat suhteellisen hitaasti. Myöskään kaikkea ei pysty tekemään itse vaikka kuinka yrittäisi. Hitaastihan hyvä tulee.
Tämäpä oli osuvasti sanottu: ”Koska meidän sukupolven harteille on pudonnut kaikessa hiljaisuudessa maailman pelastamisen taakka, pakko on tehdä erilaisia valintoja kuluttamisessa.”
Pieni kuluttaja yrittää tehdä parhaansa ja ainakin Suomessa hinnat ja nyt verotkin nousevat iloiseen tahtiin. Vastuullisen muodin yrittäjät joutuvat pistämään pillit pussiin. Ostovoima ei riitä. Edulliset vaihtoehdot kiinnostavat.
Mietin ihan tässä tänä keväänä, kun molemmille lapsille piti hommata uusia kenkiä, sisä- ja ulkovaatteita, että on tää yhtä ostamista. Toki yritän bongailla käytettynä, mutta aina ei löydä. Takatalvi pisti toppahaalariostoksille uudestaan, kun juniorin vanha oli talven aikana muuttunut niin tiukaksi. Vaikka omaa kulutusta yrittää suunnitella, aina joku asia yllättää. Helpommin sanottu kuin tehty moni ekologinen asia. Ja eihän se silti auta kuin yrittää parhaansa.
Mielestäni se on jo tosi arvokasta, että yritetään. Eihän elämä voi rakentaa sen perusteella, että maailmaa on pelastettavaa heti ja nyt. Tai toki voi, mutta se ei yleensä tuota muuta tulosta, kun lisää ahdistusta. Silti jokainen pieni vihreämpi valinta auttaa, juuri sellainen mihin pystyy.
Todella mielenkiintoinen postaus, kiitos siitä! Pohdin omaa ”ekoiluani”: vaatteita ostan nykyään silloin tällöin ja pyrin panostamaan laatuun ja ajattomuuteen. Ne maksavat näin hieman enemmän mutta kestävät arkikäytössä pidempään. Tämän kevään vaatekaapin siivous on vielä tekemättä, uskon, että saan kierrätykseen jälleen paljon vaatetta. Sellaisia, joita en ole oikeasti vuosiin käyttänyt enkä vain ole raaskinut luopua toistaiseksi niistä…
Pyrin autoilemaan mahdollisimman vähän, vain pakolliset. Kävelen paljon ja pidän siitä, että varaan aikaa matkoihin, jotta ehdin kävellä.
Kotikierrätyksessä (jätteet) olen edelleen hirmuisen huono… Ja vuosittain matkustan varmasti ihan liikaa.
Vaatekaapin kevätsiivous on kyllä jokavuotinen riesa, ja jostain syystä sieltä aina löytyy jotakin, mitä ei ole käytetty vuosiin. Mullakin löytyi paljon sellaisia vaatteita. Niitä periaatteessa voisi nyt käyttää, jos olisin mahtunut niihin 😊. Nyt sitten pohdiskelen, mitä tekisin. Joka tapauksessa varaa uusiin ei ole, joten ostoksiin en lähde.