Viikko 11 – Maailmanmenoa

Viikko 11 - 2024 - Maailmanmenoa

Viikko 11 – 2024 – Maailmanmenoa.

Viikko 11 meni ohi nopeasti, kun maanantaina juhlittiin Liettuan uudelleen itsenäistymistä koko kansan voimin. 

Toisaalta työn kannalta se oli yksi stressaavampia tähän mennessä. Paljon säätämistä juuri ennen deadlineja, tiukkoja paikkoja ja pitkiä päiviä. Painetta oli niin paljon, että oli ilmiselvää, että viikonloppu menee migreenissä, ja näin se on tietysti käynyt. 

Noh, ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta. Migreenikon elämä saattaa olla juuri sillä tavalla vaikeaa, että vaikka tiedät tasan tarkkaan, mitä sinun kuuluu välttää – ja stressi on listaykkösiä – niin oikeassa elämässä sellaista asiaa ei voi välttää millään muulla tavalla kuin lakkaamalla elämästä. C’est la vie.

Maailmanmenoa

Harmaata täällä on, ei tämä mikään Malta ole…

Viime viikonloppuna pää oli niin tahmea, etten saanut kirjoitettua juuri mitään, joten nyt iski puheripuli (tai siis kiirjoitusripuli). Tämän viikonlopun olen pohtinut maailmanmenoa, taas jälleen kerran. 

Mihin tämä maailma on menossa? 

Kysymys voi olla retorinen (kuten yleisesti oletetaan). Mutta jos sitä oikein miettii, maailmanmenolla onkin suunta. 

Omat ajatukseni pyörivät enimmäkseen sen ympärillä, kuinka paljon elämämme on siirtynyt virtuaaliin, ja kuinka sinut olemme asian kanssa. 

Käymme kauppaa, täytämme veroilmoituksia, asioimme virastoissa ja pankeissa, lainaamme kirjoja, kuuntelemme musiikkia, luemme uutisia, kommunikoimme kavereiden ja sukulaisten kanssa, teemme töitä ja harrastamme. Virtuaalissa voi myös matkustaa, opiskella, käydä museoissa, elokuvissa ja konserteissa – netissä voi nykyään elää ja kuolla. Se ei ole metafora vaan on olemassa ihmisiä, jotka ovat sulkeutuneet omaan bittiavaruuteensa, ja on jo olemassa sen ensimmäisiä kuolonuhreja huijauksista puhumattakaan. Uudessa virtuaalimaailmassa on omat lait emmekä aina tiedä, miten siellä kuuluu olla.

Viranomaisilla on kädet täynnä asian kanssa, mutta kestää vuosia ennen kuin mikään lainsäädäntö on kunnolla valmista. Siihen mennessä on meidän pärjättävä itse.

Virtuaalielämässä on sekä hyviä että huonoja puolia, kuten jokaisessa asiassa. Huonoja puolia tuodaan enemmän esille ja se on äärettömän tärkeää. Mutta olisi myös hyvä kiinnittää kansalaisten huomiota siihen, miten jokainen meistä pystyy vaikuttamaan asiaan. Bittiavaruudessa vuorovaikutteisuus on yhtä tärkeä kuin reaalimaailmassa. Jokaisella meistä on sekä oikeuksia että velvollisuuksia siinä.

Suurimmat plussat ja miinukset

Sisäkukilla mennään

Digitaalista jalanjälkeä pidetään usein negatiivisena asiana sen takia, että sen kautta meidän tekemisiä netissä pystyy jäljittämään kotiovelle asti. Asiaa voi helposti korjata asetuksia muuttamalla, mutta sitä ei tehdä – turvallisuussyistä. Se estää suurimman osan rikoksista netissä, koska harva pystyy peittämään oman digitaalisen jalanjälkensä perusteellisesti. 

Netin kautta asioiminen kaupoissa ja virastoissa vähentää huomattavasti reaaliaikaista kanssakäymistä. Se tunnetusti heikentää sosiaalisia taitoja, mutta se samalla vähentää tarvetta siirtyä paikasta toiseen ja samalla hiilijalanjälkemme pienenee. 

Pilvipalvelussa sijaitsevat asiakirjat ovat vaarassa joutua väärin käsiin. Toisaalta, paperiset lähteet ja fyysisten arkistojen ylläpitäminen on erittäin kuluttavaa ekologisuuden näkökulmasta. 

Työyhteisö on monille tärkeä ihmissuhteiden takia, mutta etätyöt myös vapauttavat meille tunteja päivässä harrastuksiin, palautumiseen ja itsensä kehittämiseen. Mitä enemmän pystymme kouluttamaan itsemme, sitä enemmän uutta tietoa syntyy. 

Uusi tieto on aina askel eteenpäin ja toivon mukaan parempaan. Sivilisaation ja teknologian kehitys tulee vaikuttamaan negatiivisesti maapallon asukaslukuun, mikä näkyy jo kehittyneissä maissa. Tässä tapauksessa se on positiivinen asia (muutamaan sataan vuoteen), eli ihmismäärän kasvu maailmassa pysähtyy jossain vaiheessa. 

Eli tässä olisi hyvä alternatiivi tapa päästä eroon liikakansoituksesta: taata jokaiselle maailman asukkaalle pääsy nettiin 😉.

Viikko 11 - 2024 - Maailmanmenoa

Viikko 11 – 2024 – Maailmanmenoa.

Referenssit:

Visits: 492

6 vastausta artikkeliin “Viikko 11 – Maailmanmenoa

  1. Migreeni on raskas seuralainen. Ja tosiaan, oppii tietämään millaiset tilanteet tai jaksot elämässä johdattavat suoraan sietämättömän kivun piiriin. Silti ei voi kaikkea välttää erilaisten vastuiden painaessa päälle.

    Siinä kohtaa kun päätin varsinaisen päivätyöni, laskeutui myös rauha digitaalisen maailman ja elämän osalta uudenlaisiin tasoihin. Koronan alkaminen vaikutti omassa työelämässä sen että kaikki siirtyi verkkoon ja sitä kaikkea tuli myös mielinmäärin lisää. Ja kukaan ei vartioinut sitä kuinka paljon lisää kuormitusta tuli samalla, vaikka työtä pystyi tekemään kotisoffalla. Vaati kyllä osansa siitä toipuminen. Sen jälkeen on oppinut ehkä vähän paremmin säätelemään vaikka ruutuaikaansa ja sulkemaan pois asioita vapaalla.

    1. On se joskus vaikeaa tasapainottaa työ ja vapaat, erityisesti jos työ on hyvin rakas. Toisaalta, olen huomannut, että itseään on oikein pakko pakottaa vapaalle, koska raja tulee vastaan tosi nopeasti, jos ei osaa pitää itsestään huolta. Tässä olisi muuten hyvä aihe elämäntaitovalmennukseen, koska pysähtymisen taito tuntuu puuttuvan aika monilla (itseäni mukaan lukien)

  2. Hyvää pohdintaa! Itse huomaan, että ajoittain tunnen digiähkyä, someähkyä ja tietokoneella työskentelyn ähkyä. Miten ihanaa on laittaa puhelimesta kaikki ilmoitukset ja äänet pois tai huomata, ettei tarvitse ihan koko aikaa työskennellä koneella. Saati seikkailla sähköpostissa.

    Toisaalta on vallan mainiota ja ketterää, että voimme hoitaa erilaisia elämän aisoita omalta kotisohvalta vaivattomasti. Muistan, kun televisiossa pyöri joskus vuosia sitten mainos, jossa ikääntynyt nainen totesi menevänsä kirjastoon (oli yö), ja hän suuntasi nurkkaukseensa, jossa oli tietokone. Minusta mainos oli osuva, nykyään jo ihan arkipäivää.

    1. Niinpä, jokaisessa asiassa on sekä hyviä että huonoja puolia. Joskus järkevien valintojen teko on aika vaikea. Mutta tuskin on paluutakaan Marathonin aikoihin. Onhan se kivempaa että voi ihan vain soittaa ilman että kuolee viestiä välittäessä. 

  3. Lukemattomia kertoja päivän mittaan tulee kyllä nettiä ja sen palveluja ja sovelluksia käytettyä. Siinä on ne kuuluisat hyvät ja huonot puolet. Netti on hyvä palvelija, mutta huono isäntä – tekee mieli sanoa mukaillen jotain ikivanhaa sanontaa.

    1. Se on totta, nettiä on niin kauan kiva käyttää työkaluna kunnes se alkaa ottaa valtaa itselleen 🤗

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.