Viikko 18 – Aivopieruja viikolta

Aivopieruja viikolta 18.

Tämän viikon melkein kaikki toiminta, mietteet ja ajatukset sijoittuivat blogin puolelle. 

Se on hyvin merkillistä: näin vaivihkaa koko elämän painopiste voi siirtyä virtuaaliin, missä sattuu ja tapahtuu, vaikka omassa reaaliarjessa olisi täysin hiljaista. Niin kauan, että nuo kaksi pystyy erottamaan selkeästi toisistaan, ei ole hätää. Kun ne alkavat sekoittumaan erottamattomaksi mössöksi, ollaan pulassa.

Muistiinpanot tälle viikolle olivat varsin hajanaisia, joten päätin koota niistä sellaisen perinteisen Viikon ajatukset -postauksen. 

Koska viikolla koko elämäni on pyörinyt blogin, bloggaamisen ja kirjoittamisen ympärillä, suurin osa ajatuksista heräsi siitä, mitä olen lukenut ja mistä olen saanut kirjoituksilleni palautetta.

Tässä on sitten tämän viikon aivopieruja. Tarina on tänään myös pitkä kuin nälkävuosi. 

Kirjainterapia

Kirjoittaminen on monelle bloggaajalle terapeuttista ja erottamaton osa elämää. Blogi kestää kaiken, niin myötä- kuin vastamäetkin. Suurimmalla osalla bloggaajista on ollut tapana elää kirjoittamalla jo vuosikausia (kuten minäkin). 

Blogeja on moneksi ja osa blogeista on olemassa vain sen takia, ettei kirjoittajalla yksinkertaisesti ole ketään, kenelle voi puhua. Erityisesti näin avoimesti.

Kirjoittaminen on myös hyödyllistä. Monilla ei ole mitään erityisiä ongelmia, joista avautuisi, mutta mustavalkoisessa muodossa olevat ajatukset selkenevät itselleen kummasti.

Blogi on edelleen myös päiväkirja. Moni asia ja tapahtuma pääsee unohtumaan täysin vuosien varrella. Yksityiskohtien sijoittaminen muistin kartalle vaikeutuu ajan mittaan. Ihmisen aivot on vain sellainen tietokone, joka pyrkii jäsentämään muistikuvia, prosessoi ne ja lähettää arkistoon pois uusien tieltä. 

Kirjoittamista pitää myös harjoitella, koska se on taito siinä missä muutkin. Toiselle työ, toisille harrastus ja kolmansille tuskainen koettelemus.  

Vaikka itse osaan tuottaa erilaisia tekstejä, sekä tavoitteellisia että hetken mielijohteesta syntyneitä, erityyppisiä ja eri genreissä, olen nyt harjoittelemassa tekstien tuottamista ns. “käskystä”. Eli aihe on annettu (saa sentään valita muutamasta) ja sanojen määrä on rajoitettu. Myös aloitus ja lopetuskappaleen pitää oll tietynlaisia. Täytyy sanoa, ettei se käy aina käden käänteessä, vaikka minulla on sekä kokemusta että harjoitustunteja tuhansia 😁. 

Kameran edessä

Toki blogissa olisi hyödyllistä esiintyä omalla naamalla. Olen pyöritellyt asiaa niin ja näin, katsonut omia vanhoja valokuviani. Tulin siihen päätökseen, että mun on turha yrittää ahdattaa ahteriani kameran linssiin. Ei se mahdu sinne enää. Ei siitä tule kuin traumoja. Kehopositiiviseksikaan ei kelpaa, ei ole mun painoluokkaa.

En kerta kaikkiaan tykkää selfieistäni. Ongelmana on pituuteni, joka ei ole järin kuvauksellinen. Sen takia malliksi otetaankin pitkiä ihmisiä, koska he näyttävät paremmalta sekä kuvissa että catwalkilla. 

Minä näytän jos ei nyt tynnyriltä, niin kaljatölkiltä. Ironista on se, etten edes juo kaljaa. Bikineissä näytän vielä ihan mukiinmenevältä, mutta mikä vain vaatekerta tekee minusta muodottoman. Näin ainakin omasta mielestäni. 

Minun pitäisi laihtua ainakin 20 kg, että kuvistani tulisi hyviä. Alipainoisena näytin kuvissa ihan hyvältä, mutta normaalipainoisena – en. Se, että pääsisin oman alipainon alueelle, eli alle 50 kg, vaatisi puolen vuoden kunnollista nälkäkuuria. Nahka alkaisi roikkumaan ja hampaat reikiintymään. Sen lisäksi nälän tunne olisi kokoaikainen ja aivan järkyttävä. Ja se kaikki vain sitä varten, että saisi ottaa muutaman kivan selfien. Kiitos, mutta ei, kiitos. Jätän väliin. 

Kiinaa…

Kiina-postaukseni keräsi paljon kritiikkiä. Ei edes postaus vaan Kiina itse. Artikkelissani ollen kuvannut Kiinaa sympaattisena ja siistinä maana, jossa ihmiset ovat avoimia ja ystävällisiä. Mutta kun näin olen sen kokenut, mitä siitä? Meillä on vieläpä paljon kokemusta itse maasta ja kiinalaisista, joten ei se ollut pelkästään turistin näkökulma. Taisin etukäteen mainita jotain asenteesta ja arvasin oikein.

Miksi juuri Kiina aiheuttaa niin paljon negatiivisia tunteita juuri suomalaisissa? Veikkaan, että sen kommunistisen politiikan takia. Kommunismi on suomalaisille konkreettinen ja lähellä oleva pahuus. Se koskettaa monia myös henkilökohtaisesti.

Toisaalta on maita, joissa naisilla ei ole äänioikeutta perustuslain mukaan. On äärimmäisiin islamin tulkintoihin pohjautuvia hallituksia, joiden mielestä naisilla ei saa olla itsemääräämisoikeutta. Eikä kyse ole vain sekasorron repimistä Afganistanista tai Iranista. Moni rikas ja turistien suosiossa oleva maa kuten Malesia ja UAE lukeutuvat tähän kastiin.

Millaista olisi kuulla kysymys: Oletteko tunteneet miehenne naimisiinmenon hetkellä? 

Intiassa on olemassa kokonainen luokka ihmisiä, joilla ei ole edes eläimien oikeuksia puhumattakaan ihmisoikeuksista. 

Nyt joku voi pärähtää, että puolustan kommunismia. En puolusta. 

Tällä haluan vain sanoa, että matkustaessa totta kai kiinnitän paljon huomiota yhteiskunnallisiin asioihin, koska näin kohdemaan historiaa ja nykyaikaa ymmärtää aivan eri tavalla. Enkä matkustaessa halua olla se haavi auki oleva turisti, jota kuskataan nähtävyydestä toiseen limusiinissa niin, että elämä tien varrella jää pimentoon.

Kiinasta puheen ollen… Minua jäi ihmetyttämään se ristiriita, joka tulee esille selvästi, kun seisoo kadulla jossain päin Kiinaa. Erityisesti urbaaneilla seuduilla ympärillä näkyy erittäin länsimaistunut maa, jossa kiinalaisten tekstien keskellä on tarjolla kaikki länsimaiset brändit. Siis aivan kaikki. 

Kiinalaiset pääsevät matkustamaan vapaasti, jos pelinappulaa on tarpeeksi, tietysti. Maahan pääsee vapaasti sekä turistina että liikekumppanina. Kommunistisen maan kuuluu olla täysin sulkeutunut ja sisäänpäin kääntynyt, kuten Pohjois-Korea esimerkiksi. Kiina taas on avoin yhteiskunta. 

Onhan siellä monia idioottimaisuuksia, kuten Googlen palveluiden esto, jota paikalliset osaavat taidokkaasti kiertää. 

Vaalit. Ai mitkä vaalit? Ei siellä voi äänestää kuin kommunisteja. Toisaalta, moniko on tullut ajatelleeksi, ettei Suomessakaan ole suoraa vaalijärjestelmää? Kun äänestät henkilöä, ääni menee ensisijaisesti puolueelle. Joten, jos haluaa päästä eduskuntaan, pitää valita oma puolueensa huolella: näin valtaistuimelle pääsee liki 10 kertaa pienemmällä äänimäärällä kuin mikään sitoutumaton tai pienen/uuden puolueen edustaja. 

Kysymys kuuluu, miksi Kiinan hallitus haluaa silti ylläpitää kommunistisen maan mainetta ja uhkailee sekä epäsuorasti länttä että suoremmin naapureita? Heillähän on jo tällä hetkellä lyömätön taloudellinen asema maailmassa: Kiina valmistaa valtaosan meidän tavaroista ja USA:kin on heille velkaa miljardeja.

Kiinalla on käsissään myös ydinpommin laukaisunappi, jotta muuta maailmaa päästään pelottelemaan tositarkoituksella. Jotenkin tuntuu, että sekä näyttämisen halu että tarve tulla vakavasti otetuksi isojen miesten pelissä. Väärät keinot vaan. Oletteko koskaan kuullut Kiinan uhoavan ydinaseilla? Ei ole kukaan muukaan. Joten niihin todellisiin terroristivaltioihin ja naistenoikeuksia polkeviin maihin verrattuna Kiina on pyhäkoulun kasvatti.

Matkailusta yleisesti

Matkustamisessa olennainen osa matkakokemusta on minulle se, että pääsen tutustumaan toisenlaisiin kulttuureihin ja paikallisiin tapoihin elää, nähdä toden teolla, millainen maa on ympärilläni. 

Viime aikoina oli paljon puhetta siitä, kuinka monessa maassa kukin on käynyt oikeasti, miten maat ylipäänsä lasketaan ja moneenko alueeseen maailman voi jakaa. On olemassa myös useita seurueita, sivustoja ja klubeja, joissa paljon matkustaneet ihmiset voivat pitää kirjaa siitä, miten heillä menee. 

Olen myös liittynyt yhteen niistä, Nomadmaniaan, päästäkseni tietää, mitkä ovat heidän tavoitettavissa olevat 1301 aluetta.

Minua jäi ihmetyttämään muutama asia Nomadmanian listassa. Joidenkin alueien kohdalla ymmärrän, miksi se on eritelty omaksi yksiköksi, joidenkin kohdalla – en. Toisessa päässä on maita tai alueita, joita on vedetty yhteen, mutta itse näkisin ne erillisinä. Kai sekin on mielipidekysymys.

Esimerkkeinä olisi vaikkapa Malta & Gozo, jotka ovat yhtä aluetta, vaikka itse olisin tehnyt niistä ainakin kolme. Gozolle tai Cominolle päästäkseen pitää nähdä hieman vaivaa, mutta tällä jaolla pyörähtäminen Vallettassa riittää saadakseen good visit -merkinnän. 

Toisaalta taas Venäjä on jaettu satoihin alueisiin, joista esimerkiksi sen Euroopan osuuden kymmenkunta aluetta pystyy huitaisemaan samalla auto- tai junamatkalla. Senkin lisäksi, että seutu on jokseenkin mitäänsanomatonta maaseutua, jossa on muutama suurempi kaupunki tien varrella.  

Toisaalta, tiedostan hyvin, että monessa paikassa ei tule vierailtua koskaan, vaikka ne kiinnostaisivatkin. Joten sohvamatkustelu toisten siivellä on mitä mainiointa ajanvietettä täälläkin. Koululaisen kanssa ainoa ajankohta matkusteluun on kesällä tai koululomien aikana, kun kaikki paikat ovat tungokseen asti miehitettyjä. Ehkä sitten eläkeiässä.

Minulta puuttuu myös kunnianhimo tavoitella mitään titteliä, joten hyvin voin jättää väliin sellaisia maita ja alueita, jotka eivät istu omaan käsitykseeni vierailun arvoisista maista.  

Viikon kohokohta

Viikon kohokohta oli eilinen käynti Vallettan keskustassa, jossa St.George’s aukio oli muutettu puutarhanäyttelyksi Valletta Green Festival -tapahtuman merkeissä. Kaikki kuvat ovat sieltä.

Aivopieruja viikolta 18.

Referenssit:

• Miten olla kameran edessä? Opin vasta, kun oli ”pakko” – TYYLIMURU
• Yllättävä Kiina – In Via 
• Ajatuksia kirjoittamisesta – Via Per Aspera Ad Astra 
• Pohdintoja kirjoittamisesta  – Via Per Aspera Ad Astra 
• Malaysian transgender woman Nur Sajat: ’I had to run away’ – BBC News 
• Brunei says controversial Sharia law aimed at ’prevention’ – BBC News 
• Valletta Green Festival 

Aivopieruja viikolta 18.