Luovimista kulttuurisissa myrskytuulissa.
Ensin meinasin sivuuttaa koko aiheen, mutta sitten päätin kuitenkin lähteä tähän keskusteluun mukaan.
Yhtenä syynä on se, että olen kirjoittanut jo valmiiksi kaksi tekstiä kulttuurisidonnaisuudesta.
Toinen syy on se, että korviini jäi soimaan Tiia Koivusalon viimeaikainen kirjoitus kulttuurisesta omimisesta, tai kulttuurisesta appropriaatiosta, miksi sitä kutsutaan netissä usein. Kuten monessa muussakin asiassa, tässäkin on menty liiallisuuksiin ja älyttömyyksiin. Jos joku näkee Itseruskettavan käytössä black fishingiä, sorry vaan, se on mielestäni älyttömyyttä.
Kulttuuriperäisiä asioita voi perata monella eri tavalla. Se on tahdosta kiinni, miten jokin asia nähdään kulttuurisessa kontekstissa tai sen ulkopuolella.
Vaikkapa monen aasialaisen kansan vaalean ihon ihannointi. Se olisi kivaa luulla, että he tavoittelevat valkoihoisten ulkonäköä. Se on kuitenkin ollut valtatrendinä tuhansia vuosia ennen, kuin yksikään valkonaama on ilmestynyt niihin maisemiin. Eli ei kannata luulla itsestään liikoja.
Minua ihmetyttää suuresti koko juttu. Kulttuurista omimista on tapahtunut aina. Se on ollut sosiaalisen kehityksen ja monen teknologisen keksinnön perusta. Näinhän sivilisaatiomme toimii: vaihdetaan tietoja, taitoja, tapoja, keksintöjä ja muotoilua. Globalisaation myötä se tulee tapahtumaan entistä tiheämmin.
Positiivista siinä on sekin, että moni uudempi keksintö vaatii joko uutta näkökulmaa vanhaan tai rinnakkaista tietoa aiheesta.
Jos nyt ruvetaan jakamaan asioita, niin se tuntuu älyttömältä regressiolta, mitä tulee kulttuureihin, moninaisuuteen ja toleranssin.
Näin vähän kärjistäen:
- Afrikan maita pitää kieltää käyttämästä kalenteria, koska se on keksitty Euroopassa.
- Amerikkalaisilta pitää ottaa pois tuliaseet, koska ruuti on keksitty Kiinassa.
- Eurooppalaisilta pitää kieltää paperin käyttöä, koska sekin on peräisin Kiinasta.
- Ei villaa Uuden-Seelannin ulkopuolelle.
- Ei vesivessoja Rooman rajojen yli.
- Maa on litteä kaikkialla muualla, paitsi Kreikassa, eikä auringon tarvitse nousta muualla kuin Puolassa. Muualla Maa voi nousta auringon yllä. Jos jaksaa.
- Eikä ihmisiä saa asua muualla kuin Afrikassa, koska ensimmäinen Homo Sapiens on kotoisin sieltä.
Listaa voidaan jatkaa loputtomiin…
Minua mietitytti suuresti myös se seikka (kuten Tiiakin pohtii), onko matkamuistojen ostaminen kulttuurista omimista? Miten käy sitten käsityöläisyrittäjien ympäri maailmaa, jos turistit lakkaavat ostamasta heidän tuotteitaan? Kuolevat nälkään, kuinkas muuten.
Minulla on kokemusta itselleni vieraista esineistä ja kulttuureista monesta maasta, mm. Kiinasta, Barbadokselta ja Uzbekistanista. En ole missään kokenut sitä, että paikallisten, alkuperäiskulttuuriin pohjautuvien esineiden myynti olisi heille omasta identiteetistä luopumista.
Tosin väittäisin, että sellaisten matkamuistojen hankkimiseen tarvitaan enemmän tunneälyä, kuin mitä olisi kasvottoman muovisen krääsän ostamiseen.
Esimerkiksi Kiinassa silkkituotteiden lisäksi myydään matkamuistoksi puolijalokivistä tehtyjä talismaaneja ja horoskooppimerkkejä. Myyjille oli tärkeää päästä kertomaan, mikä on tarina esineen takana. Heille jäi hyvä mieli siitä, että jäimme kuuntelemaan (he eivät päässeet kyllä rikastumaan tässä tapauksessa muutaman euron edestä).
Eikä uzbekistanilaisilla ollut mitään sitä vastaan, että heidän perinteisiä vaatteita tai astioita käytetään toisella puolella maailmaa.
Eikä Barbadoksella kukaan yrittänyt estää minua käyttämästä paikallisten tapaan varvastossuja.
On toki eri asia, jos toisten kulttuuria varastetaan tai omitaan pilkkaamisen tai rikastumisen merkeissä. Tässäkin aurinkosymboli-tapauksessa epäilen, ettei patentin rekisteröimisessä olevalla virkailijalla/virkailijoilla ollut tietoa siitä, että kyse on plagiaatista. Olisiko parempi, jos tieto erilaisista kulttuureista ja niiden symboliikasta olisi enemmän esillä? Voi olla, että silloin tällaisia tapauksia ei sattuisi näin laajasti ja nolosti vieläpä valtionvirkatasolla.
Siihen, ettei kulttuurista väärinkäyttöä tapahdu, meillä pitää olla tarpeeksi tietoa ja monikulttuurisuuden taitoa. Eikä näitä opi kuin olemalla kosketuksessa erilaisten kulttuurien kanssa.
Kulttuurien keskinäisestä vuorovaikutuksesta ilman muuta pitää keskustella enemmän. Mutta minusta keskustelun olisi hyvää olla sivistynyttä vuorovaikutusta. Näillä näkymin kultaisen keskitien löytäminen ei onnistu kuin luovimalla ja ajautumalla välillä karille. Tai käräjille. Harmi, etten ole väitellyt juristiksi.
Luovimista kulttuurisissa myrskytuulissa.
Referenssit:
- Turistit eivät enää uskalla ostaa saamelaiskäsitöitä – näin tähän on tultu (Iltalehti)
- Koruyritys omi saamelaisten auringon, sai sille tavaramerkin Norjassa ja varoitti muita käyttämästä tunnettua mallia – Suomenkuvalehti.fi
- Matkailualan käännekohta – Via Per Aspera Ad Astra
- Minun matkavuosi 2022 – Via Per Aspera Ad Astra
- Kriisistä toiseen: minne matka? – In Via – Live To Travel
Mä olen yrittänyt aiheeseen tutustua, enkä oikein vieläkään pääse tästä jyvälle. Ehkä olen löytänyt itseni vain sivustoilta, joissa asia on esitetty huonosti, koska kulttuurisia piirteitä siirtyy aina ihmisten mukana. Onhan suomalaisiakin liikkunut muissa maissa satoja vuosia (tai siis ruotsalaisia ja venäläisiä, koska Suomi on vähä päälle sara vuotias ja kansallisidentiteetti syntyi joskus 1800-luvulla) ja täällä on pyörinyt porukkaa Venäjän ja Ruotsin lisäksi ainakin muualta Euroopasta ja kaikki ovat tuoneet oman siivunsa kulttuuriin.
Ehkä tuo omiminen on sitten huono juttu jos sillä tosiaan pilkataan alkuperäisiä kantajia tai yritetään häivyttää sitä alkuperää. Jenkeissä löytyy esimerkkejä ainaki musiikista, joka on omittu mustilta valkoisille, koska valkoiset eivät voineet kuunnella mustien musiikkia. Eli pitäisi muistaa se alkuperä ja kunnioittaa myös heitä, eikä poimia vain kirsikoita kakun päältä omiin tarkoitusperiin.
Kulttuurista omamista on esitetty huonosti, sen takia siitä ei saa mitään tolkkua. Kuten monessa muussakin asiassa kirjoitukset ja keskustelut ovat täynnä vinoutunutta, subjektiivista totta eikä faktoja tai konstruktiivista pohdinta. Niin kuin tuossa saamelaisten auringon tapauksessa kyse on enemmän talousrikoksesta kuin kulttuurisesta omamisesta, koska saamen kulttuuri kuuluu myös Norjaan. Rekisteröity tavaramerkki on silti väärä teko, koska yhden firman käyttöön kulttuurista perintöä ei saisi antaa. Tällaisia monimutkaisia asioita nämä ovat.
Aihe, johon olen tutustunut ehkä liian vähän. Olen kuunnellut ihmeissäni Usa:ssa työskentelevien ystävieni juttuja kuinka asia on siellä kovinkin hollilla ja suorastaan tulenarka. Henkilökohtaisesti en tiedä mikä on oikein ja mikä väärin. Naiivisti olen ajatellut jonkun valkolaisen ottavan pienet letit hiuksiinsa, koska ne ovat vaihtelua/hauskannäköiset. Ei siksi, että hän haluaisi omia toisen kulttuurin. Mutta tässä juuri pelkään meneväni ojasta allikkoon ja luulenpa tarkkailevani tätä asiaa jatkossakin hiljaa ja kauempaa. Tuntuu, että väärin tekee kuitenkin aina jonkun mielestä..
Noh, ennen kuin ehditään perehtyä, aiheesta revitään otsikoita lööppeihin ja kaivetaan verta nenästä. Nykyään ei enää osata keskustella rauhallisesti ja rakentavasti. Kaikesta pitää saada draamaa aikaiseksi. Sen jälkeen ei oikein tiedetäkään mikä on oikein ja mikä väärin 🤪
Niin totta. Keskustelu kulttuurisesta omimisesta on ollut minusta alusta alkaen vähän outoa.
Niin, lievästi sanottuna. Tapaukset, kuten tuo koruyritys, eivat ole kulttuurista omaamista vaan talousrikosta. Muuten, keneltä se on pois, jos käyttää itseruskettavaa tai haluaa rastoja?