Diginomadiksi yksin vai kumppanin kanssa?
Maailmassa diginomadeja on satoja tuhansia (voi olla nyt jo miljoonia). Luku elää koko ajan, koska osa lähtee maailmalle ja toinen osa palaa takaisin juurilleen.
Suurin osa diginomadeja on sinkkuja tai pariskuntia, mutta löytyy myös lapsiperheitä ja yhteisöjä.
Olen seurannut harvoja suomalaisia diginomadeja sekä maailmankansalaisia ympäri maapalloa nyt muutaman vuoden ajan. Tilanne on suomalaisten keskuudessa sama kuin suuressa maailmassa, eli valtaosa on sinkkuja, pariskuntia ja vain murto-osa on lapsiperheitä. Toki tilastoihin pääsevät vain ne, jotka ovat avoimesti diginomadeja eli heillä on joko oma kanava, jolla heitä pystyy seuraamaan tai he ovat aktiivisia somessa.
Osa taas pitää hiljaiseloa eikä julkaise omia kokemuksia minnekään. Syitä siihen on monia, mutta en tässä yhteydessä syvenny niihin.
Omia kokemuksia jäsentäessäni sekä muiden pitkiä ajanjaksoja ulkomailla viettäneiden reissuvinkkejä kuunneltuani, olen kirjoittanut muistiinpanoja (digi)nomadiksi aikovien avuksi.
Yhdessä vai erikseen?
Tilastollisesti parilliset diginomadit ovat keskimäärin tyytyväisempiä omaan valintaansa. Sen voi päätellä siitä, että he myös pysyvät tiellä pidempään kuin sinkut.
Siihen en ole törmännyt, että kumppani olisi löytynyt matkan varrella. Siis pitkäaikainen kumppani. Kai sellaistakin on varmaan sattunut. Mutta yleensä maailmalle lähdetään jo vakaana pariskuntana.
Eroja on varmaan sattunut enemmän kuin uusia pariutumisia, mutta tästä asiasta ollaan varsin hiljaa. En ole lukenut some-tilityksiä, mutta kasvotusten olen kuullut asiasta avautumisia.
Miksi pariskunnilla saattaa mennä paremmin kuin sinkuilla?
Diginomadina onnistumisen edellytyksiä näyttää pariskunnilla olevan enemmän. Toki tiellä kanssakäyminen on tiheämpää eikä omia ja toisten kulmia pysty väistämään samalla lailla kun tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Ei voi paeta arkeen koska arkea ei perinteisessä käsityksessä ole.
- Maailmalle lähteneiden pariskuntien henkinen side on varsin vahva. He myös lähtökohtaisesti jakavat samantapaisen maailmankatsomuksen ja mielenkiinnon aiheita.
- Pareilla on vankempi turvallisuuden tunne. Juttuseura ja tukipilari on omasta takaa.
- Myös taloudellinen taakka jakautuu kahtia.
Näin ollen kumppanin kanssa lähtiessä on suurempi mahdollisuus menestyä.
Toki on mahdollista, että koko parisuhde kaatuu reissun aikana tai sen jälkeen. Vaikka se tuntuu kurjalta, se voi tarkoittaa vain sitä, ettei kyseisen ihmisen kanssa ollutkaan samalla aaltopituudella vaikka näin oli luullut. 24/7 yhdessä oleminen voi koetella kenen tahansa hermoja.
Entäs yksin?
Yksin diginomadina maailmalla on sekä uhka että mahdollisuus. Uhkia pitää osata välttää, silloin se on ainutlaatuinen mahdollisuus olla vapaa kuin lintu ja koko maailma on varattu vain itselleen.
- Ei tarvitse ottaa toisen mielipidettä huomioon ja koko päätösvalta on itsellään.
- Täysi vapaus olla sitä, mitä haluaa, vapautta etsiä itseänsä ja olla avoimena mihin vain seikkailuihin.
- Yksin on itse vastuussa kaikesta ja se on sekä hyvä että huono asia.
Yksinoloa vai yksinäisyyttä?
Yksinäisyydessä on myös se vaara, että yksinäisyyden tunne on hallitsematonta. Mitä voi tehdä siellä jossakin päästäkseen siitä eroon?
- Voi tutustua paikallisiin ihmisiin avoimin mielin.
- Joskus toisten apu tai toisten auttaminen antaa sitä kaipaamaansa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.
- Expat yhteisöt. Siellä on paljon yhtä yksinäisiä ihmisiä, jotka kaipaavat seuraa.
- Videopuhelut läheisten kanssa. Se ei korvaa live-kontaktia, mutta antaa yllättävän paljon fiilistä, että läheinen on vieressä.
Yksinäisyys yhdessä
Mitä jos tunnet kumppanin kanssa yksinäisyyttä yhdessä ollessa? Juokse. Se on väärä maa, väärä valuutta ja väärä kumppani.
Se ei nyt päde vain matkalla. Arjessa olo on entistäkin kurjempaa. Ja vastaus on silti sama: juokse.
Missä pääsee tutustumaan diginomaideihin?
Diginomadien yhteisöt ovat yleensä englanninkielisiä. Suomalaisia on kourallinen, ja heihin saa yhteyttä kaikista parhaiten tällä hetkellä FB-ryhmässä Muuttolinnut.
Ulkomaalaisia diginomadien yhteisöjä on paljon. Suurimpia heterogeenisia ryhmiä Facebookissa ovat Digital Nomads Around the World, Digital Nomads Hub, Digital nomads – Europe yms, joissa on satoja tai kymmeniä tuhansia jäseniä.
Sitten on paljon alueryhmiä ja muita homogeenisempia yhteisöjä, kuten esim. Female Digital Nomads | Facebook.
On myös paljon muita sivustoja ja ryhmiä FB ulkopuolella, joista voi hankkia varsin relevanttia infoa. Toisaalta sieltäkin on vaikeaa löytää toista ihmistä samassa elämäntilanteessa. Koska yleistä diginomadius-käytäntöä ei ole olemassa, jokainen tapaus on ainutlaatuinen. Tästä enemmän Tanjan postauksessa:
Kaikkia yhteisöjä ja sivustoja ei oikein jaksa seurata, joten itse valitsen pari pienempää yhteisöä, oman alueen ja pienehkön, itseään kiinnostavan ryhmän.
Diginomaismista ilmiönä sekä elämäntapana julkaistaan lukuisilla kanavilla, monella eri kielillä monia totuuksia ja taruja.
Suomalaisilla diginomadeilla on kiitettävästi erilaisia kanavia käytössä, jos asiasta haluaa lukea ja katsoa nimenomaan suomeksi. Omassa tiedossani ovat ainakin nämä:
- Annen ja Tonin Elämää nomadina -blogi, Podcast sekä YT-kanava Elämää Nomadina FinnsAway – YouTube
- Tanjan ja Ismon Please Be Seated for Takeoff -blogi sekä heidän YT-kanava Please Be Seated for Takeoff – YouTube
- Kookospalmun Alla -blogi, jota kirjoittaa Tiina Johanna.
Tutustua kannattaa myös niiden ihmisten blogeihin, jotka jättivät diginomadi-elämän taakseen. Entiset diginomadit Anna ja Rohan Muuttolintu-blogista, Hanne ja Markus, jotka molemmat nytkin asuvat työpaikoistaan satojen kilometrien päästä, vaikka Suomessa ovatkin – Hop Into My Boots. Moni muukin suomalainen on tehnyt pienempiä ja lyhyempiä etätyö- ja diginomadipätkiä, esimerkiksi Diginomadi-blogin Viivi.
Jokaisen kokemus ja tarina on ainutlaatuinen, joten tylsää ei ainakaan tule olemaan.
Omasta mielestäni diginomadius on arvokas ja opettavainen kokemus huolimatta siitä, kuinka pitkälle tiellään pääsee. Toisille riittää muutama viikko tai kuukausi, toiset viihtyvät vuosia. Joku haluaa matkustaa yksin, toinen seurassa. Me olemme kaikki hieman erilaisia, vaikka paljon samaa kaikissa ihmisolennoissa onkin. Sehän tässä onkin se hauskin osuus 😁.
Mitä mieltä olette:
kannattaako ryhtyä diginomadiksi yksin vai kumppanin kanssa?
Diginomadiksi yksin vai kumppanin kanssa?
Referenssit:
Kaipa se riippuu siitä omasta sen hetkisestä tilanteesta, ryhtyäkö diginomadiksi yksin vai yhdessä. Omalla kohdalla en voisi kuvitellakaan, että parisuhteessa ollessa vain jompi kumpi lähtisi elämään diginomadina ja toinen jäisi kotimaahan, ja suhde jatkuisi etänä. Jollekin sekin voisi olla ihan ok.
Pariskuntana on varmasti helpompaa lähteä, mutta ei sinkkuus sitä myöskaan estä.
On sellaisiakin tarinoita tullut vastaan. Tunnen henkilökohtaisesti ihmisen, joka oli diginomadina ja parisuhteessa pari vuotta ennen kuin tuli raskaaksi, perusti perheen ja jäi ajoilleen. Epäilen kyllä, että hän lähtee uudestaankin, en tiedä, yksin vai yhdessä.
Kiitos maininnasta! Please be Seated for Takeoff -blogista voi tosiaan seurata meidän vinkkejä eri maihin ja Muuttolinnut-ryhmään saa tulla keskustelemaan omista haaveista ulkomaille muuttamiseen tai nomadielämään liittyen.
Eipä kestä!
Suomeksi kirjoittavia diginomadeja on todellakin vähän, mutta asia näyttää kiinnostavan ihmisiä suuresti.
”Hanne ja Markus, jotka molemmat nytkin asuvat työpaikoistaan satojen kilometrien päästä, vaikka Suomessa ovatkin – Hop Into My Boots.”
Kiitos paljon maininnasta ja tervetuloa vaan tutustumaan blogiin!
Sen verran pitää kuitenkin korjata että emme ole ”satojen kilometrien päästä työpaikasta” vaan meillä on täysin etänä oleva työpaikka, eikä meidän firmalla siis ole mitään fyysistä työpaikkaa olemassakaan 🙂 Varsinaisesti tuo työpaikka on siis tuossa 15cm päässä kasvoista; siinä missä läppäri nyt sattuu istumaan.
Kiitos tarkennuksesta ja anteeksi väärinymmärryksestä! Olen jostain syystä ollut varma, että työpaikanne on jossain pk-seudulla tai Baltiassa. Käyn korjaamassa tekstiä tämän vastaavaksi.
Ajatuksena oli, että diginomadi-elämää voi toteuttaa monella eri tavalla. Asua voi siellä, missä haluaa, vaikka oman kotimaan rakkaalla seudulla, silloin kun työ ei sido paikalleen.