Mistä kaikesta minimalisti joutuu luopumaan?

Mistä kaikesta minimalisti joutuu luopumaan

Mistä kaikesta minimalisti joutuu luopumaan?

Olen pohtinut sitä, mistä kaikesta minimalisti joutuu luopumaan aatteensa takia? Ajatuksenkulku sai yllättävän käänteen: ei oikeasti mistään. Ei mistään itselleen tärkeästä asiasta. Ainoa, mistä kannattaa luopua, on ajatus, että olet se, mitä omistat. 

Tätä lausetta ei tarvitse tulkita tiukasti siten, että pitää viedä koko omaisuus kaatopaikalle tältä istumalta. Kyse on irtautumisesta nykymaailman pakonomaisesta käsitteestä, että ihminen määritellään omistamansa tavaramäärän perusteella. 

Materia on luotu helpottamaan arkea, se on siinä. Jos joku muu tarvitsee jotakin enemmän kuin minä, annan sen pois epäröimättä.

Tavaran määrällä ei ole sinänsä mitään merkitystä. Merkitys on siinä, tunteeko ihminen olevansa sinut sen kanssa. Silloin, kun materia alkaa dominoimaan pelkällä olemassaolollaan, asialle on syytä tehdä jotain. 

Mistä kaikesta minimalisti joutuu luopumaan

Jäin pohtimaan tätä asiaa yhden lukijani kommentin takia: “Miksi minun pitää luopua?” Ajattelin, että miksi PITÄÄ? Ei PIDÄKÄÄN! Jos ylipäänsä tuli mieleen, että täytyy jostain luopua, että saa jotain tilalle, niin on väärällä tiellä. Heitän puolet lautasista roskiin, saan mielihyvää. 

Tavaran vähentämiselle pitää olla henkinen tarve ja valmius. Sen pitää tuntua helpotuksena, kuin kivi pois harteilta. Minimalismi tuntuu kärsvistelyltä, jos joutuu kiroilemaan joka kerta, kun joku tarvittava esine puuttuu arjesta.  

Senkin, että miettii tavaramäärän vähentämistä, mutta se tuntuu niin hankalalta, ettei millään saa aikaiseksi, on merkki siitä, että taustalla on jotain muuta kuin halu astua minimalismin tielle. Kaappien siivoaminen tosin auttaa selvittämään ajatuksia kummasti. Suosittelen kokeilemaan. Vähintään olet omien ajatustesi kanssa kaksin muutaman tunnin.  

Monesti ei moni esine päädy roskiin, mutta sekin on jo voittoa, että ne ovat järjestyksessä. 

Koska olemme näkymättömällä napanuoralla sidottuina materiaalisiin omistuksiin, näin pääsee selvittämään, mistä elämämme oikeasti koostuu. Lopputulosta ei tarvitse kertoa kenellekään, kunhan ollaan itselleen rehellisiä. 

Mistä kaikesta minimalisti joutuu luopumaan

Jos vähän avaan omien löytöjen kautta tehtyjä päätelmiä, niin minua vaivaa edelleen moni lapsuuden trauma, kärsin ammatillisesta huijarisyndroomasta ja pelkään köyhyyttä pahoin. Eli ei mitään vakavaa, vaan tarve olla hyväksytty, pätevä ja menestyvä. 

Mitä minä tässä yritän, on kääntää heikkouksiani vahvuuksiksi. Jokainen siivottu osa-alue on merkki siitä, että olen voittanut yhden neliömetrin henkistä tilaa itselleni. Mietin samalla, mitä minun pitää vielä oppia, missä muuttaa omaa suhtautumistani asiaan, että pääsen omiin päämääriin.  

Mistä kaikesta minimalisti joutuu luopumaan

Mistä kaikesta minimalisti joutuu luopumaan?

Referenssit:

12 vastausta artikkeliin “Mistä kaikesta minimalisti joutuu luopumaan?

  1. Mä olen vuosien mittaan luopunut paljon tavarasta ja teen ostokset nykyään todella harkiten. Liika tavara ahdistaa ja mitä sitä hamstrata – ei niitä kuitenkaan mukaan hautaan saa 🙂

    1. Saa sitä hautaan, mutta mikä ilo siitäkin olisi? Ehkä sitten vasta 1000 vuoden päästä arkeologisilla kaivauksilla.

  2. Teen aika paljon kirppariostoja, koska kauniit vanhat esineet tuovat kotiin tunnelmaa, mistä nautin. Silti koen, ettei kotoa paljoakaan turhaa tavaraa löydy. Järjestämistä on kyllä edessä paljon!

  3. Olen kokeillut minimalismia ja koin, että joudun luopumaan omasta persoonastani sekä mielikuvitusmaailmastani. Sen vuoksi se homma jäi kokeiluksi, epäonniseksi sellaiseksi.

    1. Eri ihmiset näkevät maailmaa eri tavalla, niin meille kaikille pitää riittää tilaa olla oma itsensä.

  4. Meilläkin on kauheasti kaikkea turhaa ja välillä tekisi mieli pistää silmät kiinni tavaraa jätesäkkiin. Mutta haluan poistaa kuitenkin tavarat järkevästi kierrättäen, niin odotan edelleen sitä päivää kun ehdin ja muistan samaan aikaan että tuonkin kaapin voisi siivota ja karsia järjestää…. Tärkeä pointti kyllä, että ei PIDÄ luopua mistään, vaan nimenomaan saa järjestää tilaa tärkeämmille asioille kuin materialle. 🙂

  5. Siivoaminen ja tavaroiden karsiminen tuo hyvän mielen. Samalla tulee miettineeksi ja jäsennellyksi omaa historiaansa. Kullekin elämänvaiheelle on omat tarpeensa ja tavaransa.

  6. Hienosti sanoitettu!
    Juuri näin se menee, “Tavaran vähentämiselle pitää olla henkinen tarve ja valmius”
    – Ei vähemmällä tavaralla eläminen ole mikään pakko, se ei ole suorittamista, vaan juurikin sitä vähemmän materialistisen elämän löytämistä. Tutkiskelua, miettimistä millaisen elämän oikeasti haluaa.

  7. Hieno kirjoitus, hyvää pohdintaa. Omia motiiveja ja tapoja lienee hyvä tutkiskella. Ahdistun turhasta tavarasta, mutta jonkun verran kaikenlaisia ostoja tulee koko ajan tehtyä.. Muistaa ne vuodet kun oli niin vähän. Nyt kun on mistä valita, niin luopumisen vaikeus on olemassa. Huh, vaikka aika vähällä materialla sitä oikeasti pärjäisi.

Vastaa