Uusia kokemuksia matkoilta.
Matkaan lähdetään useimmiten hankkimaan uusia kokemuksia. Eikö niin? Matkailu avartaa maailmankatsomusta ja antaa uusia näkökulmia siihen.
Näitä kokemuksia kertyy sitä enemmän, mitä pidempiä jaksoja on irti omalta mukavuusalueelta.
Näistä väitteistä voi olla samaa tai eri mieltä, tässä on kuitenkin ajatuksia, miten itse olen kokenut ympärillä olevaa maailmaa.
1. Lihavuus ja köyhyys
Luulisi, että köyhimmissä maissa ihmiset muistuttaisivat luurankoja, kuten järjestöjen kuvissa yleensä on. Se on kuitenkin vain yksi ääripää.
Huomasin, että ylipaino ja sairaalloinen lihavuus vaivaavat usein niillä alueilla, joilla laadukas ruoka ei ole kaikkien saatavilla tasapuolisesti. Köyhillä on harvoin varaa nirsoilla ruoan kanssa. Ravinnoksi kelpaavat kaikenlaiset teollisuusjätteet, pikaruoat (kuten Jowi kertoi postauksessaan Mäkissä viimeksi 12 vuotta sitten), ravintoköyhät rasvat ja öljyt sekä halvat viljat.
Mäkkäri ei sinänsä ole syyllinen ihmisten ylipainoon, vaan yleinen tulotason aleneminen. Ihmisillä ei yksinkertaisesti ole varaa syödä ulkona laadukkaasti, joten tarve päästä neljän seinän sisältä pois toteutetaan siten, mihin taloudellisesti varat riittävät. Halvalla ei taatusti saa mitään kunnollista, ei ulkona eikä kotona.
Kysyntä synnyttää tarjontaa, joten uusia pikaruokaloita kasvaa kuin sieniä sateella. Ilmiö on maailmanlaajuinen ja pätee yhtä hyvin Suomessakin.
Näin vetäisin tästä johtopäätöksen, että lihavuus on henkisen pahoinvoinnin merkki, sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla.
2. Asioiden ei tarvitse olla aina samalla tavalla kaikkialla
Usein oma pieni universumi, jossa ihminen on syntynyt ja kasvanut, sanelee sen, mitkä säännöt tulevat pätemään ja mitkä ovat ne mustan ja valkoisen määritelmät.
Itse huomasin, että ennen kuin lähtee tuomitsemaan, pitää yrittää ymmärtää, mitkä ovat milloin minkäkin asian lähtökohdat ja syyt. Joskus siihen ymmärtämiseen ei koskaan riitä tietoa ja taitoja.
Minulle on käynyt näin monta kertaa.
Omassakin yhteiskunnassa on paljon asioita, joita osaa kyseenalaistaa vasta silloin, kun pääsee ottamaan etäisyyttä niihin. Sekä maantieteellistä että ajallista.
Jos nyt haluatte esimerkin, niin suomalainen vanhainkotijärjestelmä kauhistuttaa maailmalla laajasti. Ei siis se, että ne kodit olisivat jotenkin kauheita sieltä katsottuna, mutta ylipäänsä se idea, että oman suvun ikääntyneitä vanhuksia dumpataan laitoksiin, kerää vinoja katseita ja paheksuntaa monessa maassa.
Aasian maissa ikäihmisiä kunnioitetaan ja se nyt koskee ei pelkästään heidän korkeaa ikäänsä, mutta myös heidän kokemustaan, taitojaan ja tietojaan. On se näin, että yhteiskunta kehittyy tätä nykyä ennätysvauhtia. Vanhasta tiedosta ei ole kohta mihinkään, mutta mielestäni silti tulevaisuutta ei pysty rakentamaan ilman historian tuntemusta.
3. Matkailu on tärkeää nykymaailmassa
Muihin kulttuureihin tutustuminen on nykymaailmassa elintärkeää. Se lisää ymmärrystä ja toleranssia kaikkea ja kaikkia kohtaan.
On tietysti näin, että globalisaatio jyrää nyt koko maailman saman sapluunan alle. Mutta mielestäni erilaisten kulttuurien ja niiden perinnön ymmärtäminen ja arvostaminen tulee lisäämään arvokkuutta myös globalisaatiolle. Jokaisessa yhteisössä ja jokaisessa meistä on jotain arvokasta, sellaista mitä tulee säilyttää ja vaalia.
Matkailu ei ole jokaisen maailman ihmisen saavutettavissa eikä tule olemaan vielä pitkään, joten sen eteen pitää tehdä työtä. Se ei tarkoita sitä, että rahaa pitäisi jakaa oikealle ja vasemmalle. Meillä on usein varoja, joita emme osaa tunnistaa tarpeellisiksi ja tärkeiksi muille ihmisille.
Jos nyt suomalainen tietoyhteiskunta otetaan esimerkkinä, niin meillä on paljon hiljaista tietoa, teknologiaa ja innovaatioita, joita voi jakaa ilman, että se on meiltä pois.
Yksi sellainen innovaatio on Suomen koulutusjärjestelmä, josta otetaan mallia ympäri maailmaa. Sen tärkein ominaisuus on käytännönläheisyys. Se valmentaa suoraan oikeaan elämään eikä kokeisiin. Toki siinä on omat heikot kohtansa, joita nyt yritetään paikata koulureformilla.
Uusia kokemuksia matkoilta.
Referenssit:
- jowisfreelife: Mäkissä viimeksi 12 vuotta sitten
- Kolmekymppiset eivät enää tule vanhempiaan rikkaammiksi – Suomeen syntyi nollakasvun sukupolvi | Yle Uutiset
- Tuloromahdus: 1980–1995 syntyneiden ”petos” totta Suomessakin – ”Suuret ikäluokat pelastivat nahkansa” | Uusi Suomi
- Yllättävä käänne: Y-sukupolvi jäämässä köyhemmäksi kuin edelliset sukupolvet | Teemat | Savon Sanomat
- Muutama kummallinen asia Maltalla – Via Per Aspera Ad Astra
Olen hieman erimielitä lihavuudesta ja köyhyydestä. Lihavuus on erityisesti kehittyneiden rikkaiden maiden ongelma jossa kaikki on tehty helpoksi ruuan ja liikkuvuuden suhteen. Esim. Suomi, UK ja USA. Olen köynyt erittäin köyhissä (rahallisesti katsottuna) maissa eikö niissä näy lihavuutta kuin hyvätuloisten kesken. Laadukas ruoka ei poista lihavuutta.
Itsellä on samanlainen näkemys kuin Janilla, että lihavuus on kehittyneiden ja rikkaiden maiden ongelma. Meillä ei tehdä enää juurikaan raskasta työtä ja ruoan saatavuus on helppoa, sen eteen ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Liikutaan paljon autolla (varsinkin Yhdysvalloissa). Elintaso tuo mukanaan myös erilaisia elintasosairauksia ja sitä kautta erilaiset lääkkeet, jotka aiheuttaa vaikeuksia painonhallintaan.
Suomessa tosin einekset ja muut höpöruoat ovatkin tosin aika kalliita, itse en edes pysty syömään eineksiä, vatsa ei tykkää. Puhun siis kaupan valmisruoasta, joka ei sovellu minulle millään tavoin. Paljon nähnyt sitä, että varakaskin on täällä Suomessa lihava ja köyhä hoikka, mutta tosiasia on, että lihavuus on tämän päivän asia.
Hyviä huomioita! Mielenkiintoisesti tuo ensimmäisenä mainitsemasi asia tuntuu jotenkin vaihtelevan myös köyhien maiden välillä merkittävästi. Tosiaan monissa köyhissäkin maissa on ylipaino on yllättävän yleistä. Toisaalta jossain toisissa käyhissä maista ihmisistä suurin osa näyttää olevan varsin hoikkia.
Kiitos!
En toki käynyt kaikista köyhimmissä maissa (olen sen verran heikkohermoinen tyyppi, etten uskalla), sen takia kuvani muodostui juuri näistä ei niin rikkaista maista. Henkilökohtaisesti toivon, että maailman tilanne tasoituisi edes sen verran, että perustarpeita riittäisi kaikille.