Korona-väsymystä kai.
Hassua, miten ihminen tottuu kaikkeen. Olin juuri lukemassa postausta Edustusrouvan päiväkirjassa, kun minulle tuli mieleen, että meillähän on samanlainen sotkuinen tilanne koronan suhteen kuin Kirgisiassa, vaikka asumme eri maassa. Koulut alkavat kaksi viikkoa myöhässä, osa oppilaista on passitettu karanteeniin, toinen on määrätty opiskelemaan etänä ihan vain varmuuden vuoksi.
Oma pikkuryhmäni käy toistaiseksi opiskelemassa paikan päällä, koska muuten minun olisi pitänyt jakaa heidät kahteen-kolmeen ryhmään kieliopetusta varten.
Asuntola on tyhjä. Tänne ovat saaneet jäädä vain ne opiskelijat, jotka työskentelevät assistentteina opettajille. Senkin lisäksi, että täällä ei ole rokottamattomia ihmisiä. Nekin harvat, joilla ei ole rokotetta, on passitettu kotiin ilman lupaa tulla työpaikalle.
Olemme eläneet koronan keskellä jo niin kauan, ettei sitä oikein noteerata. Uzbekit ovat kilttejä kansalaisia, työpaikoissa ja oppilaitoksissa noudatetaan rajoituksia ja passitetaan lapsia kotiin, mutta muuten mitään erityistä ei tapahdu. Korona-väsymystä kai. Pakko on jatkaa elämää tavalla tai toisella.
Korona-väsymystä kai.
Referenssit:
Omanlaistaan sotkua kai kaikkialla tosiaan tällä hetkellä, tai siltä ainakin vaikuttaa kun seuraan ystävien ja tuttavien elämää siellä täällä maailmalla. Me olemme onneksi tottuneet joustamaan ja menemään tilanteen mukaan eikä minusta korona-arki edelleenkään tunnu mitenkään kamalalta. Tällä hetkellä meidän lapset ovat pitkästä aikaa taas etäkoulussa mutta ensi maanantaina toivon mukaan taas lähiopetuksessa. Vaikuttaa kuitenkin vähän siltä, että kevät taitaa olla melkoista soutamista ja huopaamista etäilyn ja lähiopetuksen välillä jos nykyinen virallinen linja jatkuu tällaisenaan… Mutta sellaista vastaan ei kannata kovin tapella mille ei mitään voi, ja kaikessa on onneksi hyvätkin puolensa: etäkoululaiset saavat nukkua aamuisin vähän pitempään eikä minun tarvitse tehdä gluteenittomille lapsille eväitä 🙂
Täällä Kirgisiassa on aika harvoilla rokotukset. Tällä hetkellä vain noin 15% prosentilla on täällä kaksi rokotusta. Alkuun rokotuksia ei ollut hyvin tarjolla mutta nyttemmin ei enää ole kyse siitä vaan rokotuksista ei kai olla niin kovin innostuneita tai niihin suhtaudutaan joka tapauksessa varauksella. Rokotuksia ei myöskään edellytetä täällä oikein missään. Esimerkiksi meidän lasten koululla ei opettajilla ole rokotuspakkoa.
Uzbekistanissa on nyt otettu käyttöön kovennettu käytäntö rokotepassin suhteen. Eli kaikki lähiopetuksessa olevat aikuiset on pakotettu rokotteisiin sillä uhalla, ettei he voi tulla työpaikalle ilman. En uskalla sanoa, miten hyvin säädäntöä noudetaan. Meidän yliopistolla en tunne ketään henkilökunnasta, kenellä ei olisi rokotetta. Opiskelijoista on muutama.
Ollaan tosin uudestaan etäopetuksessa 24.2 asti.
Täällä maakunnissa maskeja käytetään laiskasti. Kukaan ei myöskään kysele rokotepassia ravintoloissa tai teattereissa. Yksi suuri supermarketti pakottaa asiakkaita maskeihin sekä tarjoaa käsidesiä.