Yllättäviä asioista Uzbekistanissa.
Suomalaisen silmin moni asia on ulkomailla outo. Uzbekistanissa moni asia yllätti, mutta usein eri tavalla, mitä olisin osannut odottaa.
Tässä on muutama asia, joka on pistänyt silmään (näin viikkokuulumisten sijaan).
1.
Tavallinen nuori uzbekki, sukupuolesta riippumatta, on ujo, kiltti, ahkera ja palvelualtis. Apuun rynnätään pyytämättä ja kaikkialla. Jos tuntematon henkilö yrittää viedä kädestäsi kauppakassin, hänen mielessään on vain auttaa sinua. Kyllä he yleensä kysyvät lupaakin 😂.
2.
Taksi on julkisliikenne ja se maksaa 0.50-1.00 € per matka (kaupungin sisällä). Appsien kautta tilattu taksi on hieman halvempi kuin kadulta napattu. Jos joku taksikuski yrittää pyytää turhan korkean hinnan, toiset käyvät sen kimppuun heti: huijaaminen on täällä yhtä kuin varastaminen ja se on häpeä koko ammattikunnalle.
3.
Kengät jätetään oven ulkopuolelle, samalla tavalla kuin Maltalla. Täällä on suhteellisen kylmä talvisin, joten kenkiä varten on nykyään sisätiloissa kokonaisia huoneita lokerikkoineen. Meidän asuntolassakin on sellainen. Kaikki lokerikot ovat lukollisia. Avaimet, jotka ovat vielä tallessa, roikkuvat lukoista, vaikka kengät ovatkin sisällä.
4.
Narikoita ei juuri tunneta. Teatterissa olen bongannut ainoan kappaleen tähän mennessä, mutta se ei ollut käytössä.
5.
Vessaan mennessä naiset jättävät päällystakit naulakkoon, joka on yleensä käsienpesualtaiden vieressä. Sinne he jättävät myös käsilaukkunsa.
6.
PIN-koodi huudetaan kassalle kaupassa. Jokaisen PIN-koodi on kollegoiden ja ystävien yleisessä tiedossa. Kortteja käytetään ristiin rastiin, kenellä on rahaa sinä hetkenä. Joillakin on tosin tapana lisätä kortille vain se tietty summa, mitä juuri silloin tarvitaan kaupantekoon.
7.
Uzbekit käyttävät arkielämässä sekä tavanomaisia, meillekin tuttuja farkkuasuja että perinteisiä vaatteita, mutta monesti näkyy myös arabialaisen modest fashion vaikutteita. Joten katukuva on varsin kirjava.
8.
Silloin, kun puheeksi tulee elämäntaitojen osaaminen, niin tyttöjen kohdalla tulee aina esille pakollinen käsitöiden masterointi sekä kokkaaminen. Tästä voisi päätellä, etteivät miehet käy keittiössä eikä siivoamassa. Kuitenkin nopeasti käy ilmi, että kaikki perheenisät osaavat ne hommat. Sitten ilmenee, että he opettavat niitä “naisten töitä” myös omille pojilleen.
9.
Uzbekistanissa on meneillään kielireformi, joten käytössä on kahdet eri aakkoset, toinen kyrillinen (vanha) ja toinen latinalainen (uusi). Näin vanhempi sukupolvi ei enää osaa lukea tai kirjoittaa oikein omalla kielellään. Se on monille hyvin vaikeaa. Monesti sanojen kirjoitusasu vaihtelee sen mukaan, kuka sen on kirjoittanut.
Uzbekistanilainen kulttuuri ja mentaliteetti ovat yhtä monimutkaisia ja vivahteikkaita kuin kuviot heidän taidekeramiikassaan, joten sen ymmärtämiseen ja oppimiseen voi helposti mennä vuosia.
PS Näillä kuvilla yritän näyttää omaa taiteellista puolta 😁
Yllättäviä asioista Uzbekistanissa.
Referenssit:
Mielenkiintoisia faktoja, itseäni kyllä tuo pin-koodia asia kyllä jäisi mietityttämään paljon…
Niin se mietityttää muakin 🤔
Aika oudolta tuntuu pin-koodien huutelu tai käsilaukku jättäminen naulakkoon. Joko onnistuu sinulta?
Käsilaukun jättäminen naulakolle kyllä, mutta pin-koodin huutaminen ei. Liikaa mikä liikaa.
Mielenkiintoista tietoa Uzbekistanista taas! Ollaanpa siellä hyvin luottavaisia ja yhteisöllisiä 🙂
Mielenkiintoisia faktoja. Tätä lukiessa matkavarvasta alkaa hieman kutkuttamaan. En tiennyt ennen blogiasi mitään Uzbekistanista, nyt voisin kuvitella matkustavani sinne jonain päivänä.
Tän kaltaiset jutut on aina kiinnostavia lukea ja on hauskaa huomata, miten erilaisia tapoja kussakin maissa on. Eniten kuitenkin yllätyin siitä, että kyrilliset aakkoset ollaan korvaamassa. Osaatko muuten sanoa, että onko näin myös naapurimaissa?
Tällä hetkellä en osaa sanoa, miten naapurimaissa menetellään asian kanssa. On kuitenkin suunnitteilla retki rajan taakse lähiaikoina, niin pääsen tutkimaan asiaa.
Kyrilliset aakkoset, yhtä kuin latinisetkaan, eivät ole täydellisesti sopivia tälle kielelle, mutta kun parempaa ei ole tarjolla, on pakko kallistua johonkin suuntaan.