1500 sanaa käsienpesun tärkeydestä – Uzbekistanin ruokakulttuuri.
Mistä postaus Uzbekistanilaisesta ruokakulttuurista pitäisi aloittaa? Juuri niin, kuten täällä on tapana: kätellään ja mennään syömään. Puhutaan asiasta vasta silloin, kun vatsat ovat täynnä.
Suoraan junasta / lentokoneesta / autosta ruokapöytään on yleisimpiä käytäntöjä Keski-Aasiassa. Täällä vieraanvaraisuus on tärkein hyve. Uzbekistanin etnisten ryhmien välillä on hienoisia eroja, mutta tässä asiassa mielipide näyttää olevan yhteinen: hyvä ruoka – parempi mieli. Vierasta pitää ensin syöttää.
Ymmärtääkseni kieltäytyminen yhteisestä ruokailusta loukkaa uzbekistanilaisia. En ole siihen sortunut. Länsimaalainen, pitkästä matkasta väsynyt tai muuten vaatteiden vaihtoa tarvitseva, voi neuvotella itselleen pienen hetken hotellihuoneessa, mutta muuten kannattaa mennä virran mukana.
Pukeutumiskoodi on Uzbekistanissa suhteellisen rento, jokainen tulkitsee sääntöjä omalla tavallaan. Ulkomaalaiselle kukaan ei tule kertomaan miten tämän kuuluu pukeutua, mutta ensi alkuun kannattaa pitää matalaa profiilia sen suhteen. Tavanomainen eurooppalainen business-pukeutuminen käy varsin hyvin.
Minut on napattu ravintolaan suoraan junasta tai lentokoneessa vietetyn yön jälkeen, farkuissa ja puserossa ja vaikka itse tunsin itseni alipukeutuneeksi vieläpä kukkakimppu kädessä, kukaan muu ei näyttänyt välittävän siitä.
Ennen vanhaan vierasta istutettiin perheen ruokapöytään. Nykyään yleensä viedään ravintolaan. Elämä on muuttunut, joten suurin osa vierailuista ovat työperäisiä niinpä kestittämiseen osallistuu (monien) työyhteisöjen jäseniä.
Ravintolassa on tapana tilata niin paljon ruokaa, ettei kukaan normaali ihminen pysty syömään niin paljon. Pöydässä ei saa olla yhtään tyhjää paikkaa: kaikki pinta katetaan lautasilla.
Ensisilmäyksellä se näytti hirveältä tuhlaukselta. Sitten huomasin, että kaikki ylijäänyt ruoka pakataan ruokailijoille kotiin. Tätä asiaa ei katsota vinoon, vaan se on myös hyve ja paikallisten tapojen vaalimista. Ravintolan / ruokalan tasosta riippuen jämät pakataan joko pakastepusseihin tai hienoihin kertakäyttöastioihin.
Missä Uzbekistanissa syödään?
1. Ravintola
Ravintola (Restaurant) on suhteellisen uusi käsite Uzbekistanissa. Niitä alkoi tulla vasta vuoden 1991 jälkeen, hyvin verkkaisesti tosin.
Ravintola on sisustukseltaan lähellä meidän käsitystä ruokapaikasta. Tasokkaassa ravintolassa on yleensä kahta eri lajia istumapaikkoja: tuoleja sekä sohvia pöytien ympärillä. Yleisen salin lisäksi on yksityisiä kabinetteja, joista ei yleensä tarvitse tehdä varausta eikä kukaan pyydä lisärahaa.
Sisäänkäynnin läheisyydessä on rivi käsienpesualtaita: saippuapulloja, käsidesiä, paperisia käsipyyhkeitä, käsienkuivauskoneita.
Vessat ovat normaaleja länsimaisia vesivessoja vessapapereineen. Suurimmassa osassa on tarjolla myös bideesuihku.
Ravintoloita on eri hintaisia ja kokoisia. Koko ei ratkaise: ravintola voi olla iso ja halpa tai pieni ja kallis. Hintataso yleensä ilmenee sisustuksesta. Kallis ravintola on yleensä sisustettu joko ylenpalttisen traditionaalisesti: kultaa, samettia, krumeluureja. Tai sitten alleviivatun pelkistetysti: skandinaavisen eleettömään tyyliin.
Kallis sisustus on yleensä merkki sekä erinomaisesta palvelusta että hyvästä, mutta hintavasta ruoasta. Se on sekä statuksen symboli että merkkivalo asiakkaille: meillä menee hyvin, koska tarjoamme hyvän ruoan, joten meillä on varaa sisustaa tyylikkäästi. Ymmärtääkseni ravintoloitsija investoi aina ulkoiseen olemukseen, jos vaan voi.
Hienojen ravintoloiden ruoanvalmistus on kätketty paikan ytimeen, eikä käry ulotu asiakkaille asti. Astioista ja puhtaista mauista päätellen ruoanlaittovälineisiin ja raaka-aineisiin on panostettu antautumuksella.
Veitsiä pitää pyytää erikseen, koska se ei kuulu täkäläiseen ruokakultuuriin eikä pöytäkattaukseen.
Tähän mennessä siisteissä, tyylikkäästi sisustetuissa paikoissa ruoka on ollut poikkeuksetta erinomaista. Sekä raaka-aineet että valmistustapa ovat olleet moitteettomia.
2. Kahvila
Kahvila (Cafe) on sellaisenaan Uzbekistanissa uusi tulokas. Paikka on yleensä länsimaisesti sisustettu, pieni ja sievä: pöytiä, tuoleja, normaali vessa, koko päivän anti nätisti esitetty kylmätiskissä lasin takana, espressokone, eri tuotevaihtoehtoja, sisustuselementtejä.
Kahviloissa harvoin saa a la carte ruokaa, siellä tarjotaan sekä suolaista että makeaa pikkupurtavaa.
Kahviloissa yleensä tarjotaan paikallisia leivonnaisia ja piirakoita. Jonkin verran on myös naapurimaiden vaikutteita: esimerkiksi pahlavaa eli turkkilaisia makeisia.
Tähän mennessä olen käynyt yhdessä varsinaisessa kahvilassa, kuvassa esiintyvässä Karamellissa ja siellä sekä suolaiset, makeat että espresso olivat erinomaisia. Söpö sisustus oli hauska lisä.
Kahvila- ja kahvikulttuuri on vasta tekemässä tuloaan Uzbekistaniin, joten älkää loukkaantuko, jos saatte mukissa vetistä litkua, jossa on hieman kahvia ja runsaasti sokeria. Oman tarpeen ilmaiseminen pitää osata, niinpä ihmismäinen kahvi saapuu pöytään.
3. Ruokala
Ruokala on suuri sali, työpaikoilla, linja-autojen, rautatieasemien tai basaarien vieressä, jossa tarjotaan valmiita päivän ruokia. Tämä paikka ei erotu suomalaisesta lounasravintolasta tai työpaikkaruokalasta.
Halpa ja nopea tapa saada lämmintä ruokaa tien varrella. Kädet pääsee pesemään sekä vessassa voi käydä, jos reikä lattiassa ei kauhistuta.
Ruokaloissa tarjotaan paikallista ruokaa, mutta ei yleensä plovia, joka on juhlaruoka. Keitot ovat yleensä hyviä hintaan nähden.
4. Chaikhana
Tämä on jo varsin perinteinen ruokapaikka, jossa länsimaisia tullaan tuijottamaan jonkin verran. Tietysti, jos haluaa kokea aitoa Uzbekistanilaista ruokailua, niin sellaisessa on pakko käydä. Tosin, en suosittele käydä käsiksi ensimmäistä vastaantulevaa chaikhanaa: joka kaupungissa on eri tasoa olevia paikkoja runsaasti, joten valinnanvaraa on. Olen itsekin juuri kysynyt paikallisista suosituksia, missä chaikhanassa kannattaa käydä, niin odotan nyt innolla miten asian kanssa käy.
Chaikhanassa voi olla tuoleja ja pöytiä, mutta saattaa olla myös perinteinen laveri, johon kiivetään istumaan / makaamaan meille oudossa asennossa. Kannattaa joogata ennen sitä, silloin lootus-asennossa istuminen helpottuu hieman. Laverin alle kerääntyy kokoelma kenkiä.
Suurimmassa osassa paikoissa laverin päälle on laitettu matala pöytä, joka helpottaa länsimaisten elämää. Ainakaan jalkojen ei tarvitse olla koukussa eikä ole tunnetta, että istut ja syöt lattialla.
Jos jostain syystä löydät itsesi aivan perinteisestä chaikhanasta, ota ihan rauhallisesti. Sitä pelkoa, että ruokailijoiden sukat haisee, ei ole. Uzbekit ovat pikkutarkkoja hygienian suhteen.
Chaikhanassa tarjotaan yleisimmin varsin perinteisiä ruokia, jotka ovat Uzbekistanissa saslik, somsa (piiraita), erilaisia salaatteja ja keittoja. Plovia valmistetaan harvoin seisotettavaksi, se on isompien tapahtumien ruoka.
Halpaa se tosin on. Viime kerran olen ostanut yhdestä sellaisesta paikasta saslikia ja salaattia mukaan hintaan 3 euroa.
Lämpimiä ruokia valmistetaan chaikhanojen edessä grilleissä ja rasvakeittimessä. Kädet pääsee pesemään joko ulkona olevassa altaassa (yleensä vain kylmässä vedessä) tai vadissa. Vadin vieressä on puhtaalla vedellä täytetty kannu.
Chaikhanasta saa teetä ja mehuja, mutta ei vettä eikä kahvia.
5. Pikaruokalat
Pikaruokaloita on eri sorttisia. Länsimaisempia ja perinteisempiä. Minua oli varoitettu molemmista, mutta olen syönyt niissä ja olen edelleen elossa.
Uudemmat pikaruoka-tulokkaat muistuttavat KFC:ta ja Mäkkäriä sekä valikoimiltaan että laadultaan. Täällä toki käytetään vieläkin kanafileetä kananugetteihin, mutta se ei silti ole makuuni.
En ole myöskään hotdogien ja hampurilaisten ystävä. En tiedä, millainen on 5000 somin (0.45 €) hampurilainen. Kana-ateria maksoi 21 000 (eli 2 €), oli syötävä, mutta pliisu.
6. Pystygrillit ja kioskit
Perinteisempi pikaruokala muistuttaa meidän pystygrilliä, jossa annos työnnetään ulos pienestä luukusta ja sen jälkeen syödään käsin kadulla seisten. Uzbekistanissa on yleensä penkkejä ja tyynyjä sitä varten.
Pikaruokaloista ja pystygrilleistä ruoka usein ostetaan myös mukaan. Paketointi on nerokas, mutta suomalaiselle kiusallinen: joissakin paikoissa on käytössä muoviset kertakäyttöastiat, mutta yleensä sapuskat saapuvat käärittyinä folioon ja muovipussissa.
Eilen ostin kadun varrelta grillatun kanan. Maultaan erinomainen, mehevä ruoka oli pakattu folioon, pariin muovipussiin sekä kastike oli muovipussissa. Kastikkeista en juuri koskaan tykännyt, joten en edes kokeillut sitä. Kanan olen popsinut kävellessäni pitkin Kokandin katuja. Uzbekit eivät yleensä syö kaduilla kävellen, joten minua selvästi ihmeteltiin. Minä olin kuitenkin lenkkeilemässä, vaikka nälkä yllätti kesken kaiken.
Kioskeissa myydään hotdogeja, hampurilaisia ja wrappeja. Paljon on myös jäätelökioskeja, mutta ilmeisesti ne ovat enimmäkseen sesonkijuttuja: suurin osa niistä on kiinni tällä hetkellä.
Itse ostan kioskeista ja yksityisiltä myyjiltä somsaa (piiraita) tai keitettyjä maissin pötköjä. Jätskin sijaan tuorepuristettua mehua.
7. Kotona
Ventovieraiden kotiin pyytäminen on tavallinen asia. Nykyään uzbekin kotiin pääsee enimmäkseen VIP-vieraita ja ystäviä. Uzbekit ystävystyvät nopeasti, mutta eivät ole kaikkiruokaisia tässä asiassa. Ystävyyden ja avomielisyyden pitää olla molemminpuolinen.
Vieraasta otetaan vastaan avosylin ja syötetään antautumuksella.
Vieraille esitellään taloa (makuuhuoneita ei yleensä näytetä, mutta toki vessaan pääsee tarpeen tullen), jossa asuu usein eri sukupolvia tai toisilleen sukulaissuhteessa olevia ihmisiä, mutta se ei nyt ole sellaista kerrossängyissä nukkumista. Jokaisella ydinperheellä on oma sisäänkäynti, makuuhuoneita sekä nykyään keittiö ja kylppäri. Olohuone, johon menee oma sisäänkäynti, on yleensä yhteinen.
Ne (naisten) olohuoneet, joissa olen käynyt, olivat yleensä 15-20 metriä pitkiä, paksuilla matoilla päällystettyjä tiloja, joissa koko seinän pituinen ikkuna katsoi sisäpihalle. Kaduille ikkunoita joko ei ole lainkaan tai ne ovat tuliaukon kokoisia.
Suuri puutarha, joskus kotieläimiäkin, kuuluvat kotitalouteen. Ruoan jätteet menevät kanoille, kissoille ja koirille, koska sikoja maassa ei kasvateta.
Minulla on kuvia ystäväni olohuoneesta, mutta en julkaise niitä, koska en tiedä, onko se soveliasta. Kyseisen tapahtuman yhteydessä koko perhe ruokaili yhdessä: miehet, naiset, lapset ja vieraat.
Muuta tarpeellista tietoa pöytätavoista
Uzbekit syövät paljon käsin, myös hienoissa ravintoloissa, joten kosteita puhdistuspyyhkeitä löytyy kaikkialla. Yksittäin pakattuja puhdistuspyyhkeitä tulee pöytään servettien kanssa. Paksuja paketteja, pieniä tai yksittäisiä pakkauksia, desinfioivia ja tavallisia, niitä myydään joka paikassa. Yksi lapsi on tehnyt niillä hyvää bisnestä: myi asiakkaille kosteuspyyhkeitä ravintoloiden ja kauppojen ovilla, sitten laajensi valikoimansa ja palkasi muita lapsia. Kuulemma voittoa riitti jo polkupyörään. Olen itse kyseisen bisnesmiehen alun nähnyt: kunnolliset vaatteet, puhtaat kädet, siististi järjestetty tavara – hän löi kaikki stereotypiat maahan.
Puhdistuspyyhkeitä, maskeja ja käsidesiä saa ostettua kaikkialla: kojuista, supermarketeista, kirjakaupoista, elektroniikkakaupoista, paperikaupoista…
Yleensä vieras saa valita ruoat. Olen itse aina pyytänyt, että tilataan perinteistä.
Uzbekit eivät yleisesti juo alkoholia ja virallisesti maassa on kieltolaki, mutta sitä saa yhtä yleisesti kaupoista. Ravintoloissa alkoholia ei yleensä ole tarjolla.
Ruokailun jälkeen on tapana kiittää ruoasta ja pyytää anteeksi syntejä, mutta tätä kiitosta ei sanota rukoukseksi, vaikka teksti muistuttaa vahvasti Isä meidän -rukousta. Kotosalla käytäntö on yleisempää kuin ravintoloissa.
Vieras ei myöskään koskaan pääse maksamaan ravintoloissa.
Suurin osa tasokkaista ravintoloista tarjoaa kuvallisen menun tai se on esitetty tabletilla kuvineen. Halvemmissa ruokapaikoissa se esitetään ihan livenä tiskillä tai kattiloissa. Chaikhanassa ruoat (esimerkiksi saslikia) esitetään jo ennen kypsymistä. Kun näytät, mitä kypsennetään, se lähtee valmistukseen.
Uzbekistanin ruokakulttuuri
Seuraavassa osassa päästään asiaan – eli syömään 😁.
Uzbekistanin ruokakulttuuri
Referenssit:
Mielenkiintoinen postaus sekä hyvin toteutettu! Mistä saat ideat tällaisiin postauksiin? 🙂
Juuri tämän sarjan kohdalla oli helppo inspiroitua: ruoka täällä inspiroi melkein joka aterialla 🙂
Mielenkiintoinen postaus! Tosi kiva lukea muiden maiden ruuista, tavoista ym. 🙂
Tuo laveri syöminen voisi onnistuakkin ihan näppärästi kun meillä ei ole keittiön pöytää ja aika usein syödään lattialla 😀 Selkä meinaa vähän vaan kaivata tukea pitkän istumisen jälkeen
Mulla kyllä jalat puuttuvat ensimmäisinä. Tänäänkin olin kerran kylässä 😁🍬
Tashkentista on jäänyt mieleen kahvila Ogni Tashkenta, joka oli ”länsimaisempi” kuin olisin osannut kuvitella – ennakkoluuloja siis taas kerran.
Pilahvia söimme hirmuisen isossa ravintolassa, samoin Tashkentissa. Siinä paikassa ei sitten taidettu muita ruokavaihtoja ollakaan kuin pilahvi, eli kaikki söivät sitä!
Harmi, mulla Tashkent on vielä suurimmalla osalla näkemättä. Pitää käydä sielläkin jossain vaiheessa.
Krakova taitaa olla mulla ainut kaupunki Suomen kaupunkien lisäksi, jossa olen pikaruokaa syönyt. Sekin lähinnä food truckista tai seinältä, nämäkin paikallisten juttuja. En kauheasti inspiroidu menemään Mäkkäriin tai vastaaviin pikaruokaketjuihin matkalla. Ehkä silloin jos viettää kuukaudenkin samassa paikassa niin sitten ehkä tulisikin käytyä… Mene ja tiedä. Paikallisten pikaruokalat tosin on aika mielenkiintoisia.
Mielenkiintoinen postaus, kiitos.
Kiitos!
Olen juuri maistanut pikaruokaa meidän omassa yliopiston canteenissa ja olin yllättynyt, että se oli aika hyväkin. Toivottavasti Mäkkäri ja Hese ei koskaan rantaudu tänne 😁.
Hyvä postaus! Enpä tiennytkään, että Uzbekistanissa on kieltolaki! Postauksessasi näkyi kana, mutta ilmeisesti lammasta syödään paljon?
Kiitos!
Vaikka olen syönyt täällä aina paljonkin kanaa, postauksissani ei sitä juurikaan näy (pitää joskus kuvata kana-annoksen meidän kantapaikassa, se on paras kanaravintola kaupungissa). Kuvan saslik on naudanlihaa. Muita lihoja ovat lammasta, hevosenlihaa, kaalikääryleitä sekä paneroitu kanasiipi. Lampaanlihaa syödään toki huomattavasti enemmän kuin Suomessa, mutta se on täällä suhteellisen kallis eikä ole aina saatavilla. Joten naudanliha on kai tällä hetkellä eniten käytössä.
Kyllä, ruokakulttuurit kiinnostavat tosiaan minuakin. Kun veistä yleensä ei kerran ravintolassa ole, niin ilmeisesti ruoka on valmiiksi sellaista, että sitä ei pöydässä enää tarvitse palotella?
Chaikhana kuulostaakin kiinnostavalta kokemukselta, sellaisessa olisi hauska päästä käymään.
Ilmeisesti muuten mainitsemasi Mäkkäri eivät ole rantautuneet sinne?
Vaikka ruokakulttuuri erottuu omasta vain hieman, silti mielestäni on kiva kokea jotain erilaista.
Olen muuten käynyt chaikhanassa sen jälkeen, kun ensimmäinen artikkeli oli valmis, joten siitä tulee lisää luettavaa, koska mielestäni kokemus oli sen arvoinen.
Mäkkäri (eikä KFC tai mikään muu suuri ketju) ei ole rantautunut tänne vielä virallisesti. En tosin voi väitä, ettei niitä ole Tashkentissa, mutta maakunnissa ei ole. Minä en usko, että tällä hetkellä olisi saumaa. Ne eivät pärjäisi hinnoillaan paikallisille.
Olipa mielenkiintoista luettavaa, muiden maiden ruokakulttuurit kiinnostavat! Jään odottelemaan jatko-osaa : )
Kiitos! Ruokakulttuuri Uzbekistanissa on niin moniulotteinen, että varmaankin tulee aika monta postausta lisää.