Viikonloppu maltalaisittain.
Hämärät Suomen muistot
Jotenkin muistaisin, että Suomessa asuessamme vietimme viikonloput kotosalla. Meillä oli toki suuri lääni omakotitalon ympärillä. Nurmikkoa piti ajaa, pensaat ja hedelmäpuut trimmata, suihkulähteet puhdistaa. Meillä oli myös uima-allas, joka olisi vaatinut huoltoa, johon ei koskaan riittänyt aikaa. Ainoa, joka pääsi siinä kastumaan, oli poikamme: tipahti vahingossa likaiseen sadeveteen, jota oli sinä kesänä kerääntynyt metrin verran. 10 sekuntia hän kerkesi siellä uiskennella.
Suurin syy oli varmaan silti vauvaperheen arki, joka lyhensi yöt siihen malliin, että viikonloppuisin nukuimme työviikon väsymyksen pois. Muistaisin, että olisin maannut puolihorroksessa pihakeinussa sen aikaa, kun poika leikki pikkuisessa lasten altaassa vieressäni. Illalla vuorossa oli sauna ja leffa. Krooh-pyyh.
Kesän kohokohta oli käynti Linnanmäellä. Tai Lahdessa. Tai Paimion luontopolulla.
Viron kausi
Sitten muutettiin Viroon. Virossa virikkeitä riitti pariksi vuodeksi, koska lapsi oli vielä pieni ja itse olin vasta toipilaana. Kesä Virossa oli yleensä hieno – Jägalan vesiputous, Keila-Joa, Aegviidu, Piritan ranta, mutta talvi Tallinnassa oli kolea ja harmaa. Käytännössä samanlainen kuin Turun seudulla.
Kertokaa ihmeessä, miten suomalaiset perheet viettävät viikonloppuja?
Tallinnassa kesäisin roikuttiin Kadriorgissa tai Pelgurannalla ja talvisin sisäleikkipaikoilla ja ostareilla. Ülemisten Lennumaa ja Lido sen vieressä, T1 Skypark. Toki Energia Avastuskeskus, Pirita Seikluspark ja Lennusadam tulivat tutuiksi.
Kotona tyhjänpäiväistä kävelyä kerroksesta toiseen riitti silti. Huonetasoja talossa oli niin monta, että se kävi kuntoilusta.
Portugalin sprintti
Portugalissa vietimme kaikki viikonloput rannalla, kunnes tuli talvi. Talvella uitiin enimmäkseen oman pihan uima-altaassa ja katsastettiin välillä ympäri olevia kaupunkeja. Iloa riitti puoliksi vuodeksi. Sitten iski korona.
Entäs Maltalla?
Koronatilanteen hetkeksi helpottuessa olimmekin jo siirtyneet Maltan Gozolle. Gozolaiset viettävät viikonloppunsa hyvin perinteisellä tavalla: lauantaiaamu menee siivoamiseen ja ruokaostoksilla, sitten kirkkoon (en tiedä, mitä nuorimmat tekivät, vanhempi kanssa olivat kai kirkoissa) ja sen jälkeen grillaamaan rannalle tai kuppilaan kirkon viereen. Aina samoilla rannoilla, samoilla paikoilla, samoissa porukoissa… Outoa? Ei lainkaan. Olen teini-iässä viettänyt kaikki kesät samalla meren rannalla, samalla laiturilla, samassa porukassa. Joka kivi oli tuttu ja turvallinen. Olenko nähnyt tämän aallon jo pariin otteeseen 🤔?
Olen jo varmaan maininnut, että maltalaiset ja gozolaiset ovat omissa tavoissaan hieman erilaiset.
Maltalaiset alkavat siivoamaan jo perjantai-iltana. Yleisesti ottaen sunnuntaisin kaikki kaupat ovat kiinni (paitsi muutama päivystävä kioski ja suuret marketit). Lauantaisin Gozolla oli normaali työpäivä, joka loppui iltaseitsemältä. Maltalla (noh, tässä Zurrieqissa ainakin) lauantai on vilkas kauppapäivä aina iltapäivään asti, mutta kahteen mennessä kaikki on kiinni. Viikonloppu saa alkaa.
Jostain syystä en vielä bongannut yhtään rannalla grillaavaa perhettä. Voi olla, ettemme olleet sellaisilla rannoilla, joilla grillaaminen on sallittua. Sen sijaan omien eväiden nauttiminen on yleistä. Puolella on kylmälaukku, toinen puoli hakee sapuskat kioskeilta.
Yhteistä molemmilla saarilla on perheiden yhteiset museokäynnit. Tämä huvi on toki ilmainen Heritage Malta Passport -kortin haltijoille, jotka ovat kaikki Maltan ID-kortin omistavat koululaiset.
Sen eron huomasin, että Gozolla harva laittautui ja lähti ravintolaan syömään lauantai-iltana. Sellaiseen tarvittin jokin erityinen syy. Naapureissa oli useimmiten illalliset kotona (pihoillaan), niin ymmärtääkseni sukulaiset ja kaverukset vuorottelivat kestityksissään.
Maltan puolella lauantaina aamupäivällä käydään ruokakaupoissa ja ripustetaan pyykit naruille ja sitten naapurusto hiljenee. Siellä, missä vanhempi kanssa syö enimmäkseen kotosalla, nuoremmat aikuiset miehittävät ravintoloita ja kahviloita. Omaksi ilokseni olen saanut tänään ihmetteleviä katseita yhden leikkipaikan yhteydessä olevassa kahvilassa: olin näet siellä ainoa ulkomaalainen asiakas. Jokaiselta silmäparilta välittyi hiljainen kysymys: miten olet löytänyt tänne? Leikkipaikka sijaitsee Florianassa, Vallettan City Gates:sta 600 metrin päässä.
Olemme tämän viikonlopun aikana bonganneet myös turisteja. Paljon. Myös suomalaisia. Kaikki jokseenkin samalla kadulla.
Muutama uskalias turisti oli eksynyt myös toiselle puolelle lahtea.
Like A Local
Jos ei nyt oteta huomioon tämän päivän aikana käveltyjä 13.8 kilometriä, niin vietimme viikonlopun aivan paikallisten tapaan.
Kävimme katsastamassa paria historiallista nähtävyyttä, joista Fort St. Angelo kuului Malta Heritage ohjelmaan. Paisti kortti unohtui kotiin eli joudutaan ottamaan uusiksi joku kerta.
Ajettiin pienellä veneellä toiselle puolelle lahtea, mikä poikkeaa paikallisesta tavasta rutosti, koska kaikkialle pitää ajaa omalla autolla. Meille oli täysin epäselvää, mihin oman kotteron olisi pystynyt parkkeeraamaan, joten lähdettiin bussilla. Se ei juurikaan vie enempää aikaa kuin omalla autolla, koska bussi vetää aivan niin lujaa, että harva kuski siihen pystyy, eikä lainkaan pysähdy siellä, missä ei ole matkustajia. Meiltä Vallettaan menee 2 eri bussia vartin välein (plus kolme muualle saareen).
Busseilla voi nykyään maksaa kontaktittomalla kortilla (contactless debit/credit card), mutta lukulaite ei aina toimi. Emme tosin kertaakaan jääneet pysäkille, vaikka korttikone olisi epäkunnossa.
Tänään bussinkuljettaja myös keräsi meidät keskeltä katua, koska emme löytäneet pysäkkiä ajoissa. Maltalaiset bussikuskit saavat erityismaininnan hyvähermoisuudesta. Kerta toisensa jälkeen jaksavat selittää ja opastaa ymmärtämättömiä turisteja, yhtään tiuskimatta.
Bussikyyti on vaivaton: maksat 1.50€/2.00€ (talvi/kesä) ja nautit maisemista. Lippu on voimassa 2h. On toki olemassa bussikortti, jolla usein matkustava saa kyydin tästä puolet halvemmalla (kuukaudessa max 25€) ja erilaisia turisteille tarkoitettuja vaihtoehtoja. Emme kuitenkaan käytä julkisia niin paljon, että niistä olisi hyötyä.
Kauppaan me kävellään, niin kuin moni naapurikin. Onhan sinne ruhtinaalliset 5 min kävelymatkaa.
Museon jälkeen tuli pakottava tarve syödä lounasta (kello tosin lähenteli neljää). Lounasajan jälkeen on muuten varsin vaikeaa löytää avoinna olevaa ravintolaa, koska kaikki pitävät taukoa ennen illallisvieraita. Paitsi Vallettan turistikaduilla, tietysti. Mutta mehän leikittiin paikallisia.
Käveltiin niin kauan, että bongattiin ulkoilmaravintola, jossa meidän lisäksi oli vielä yksi turistiperhe – paikka oli aivan täynnä paikallisia asiakkaita.
Maltalainen ruoka maistuu, noh, juuri sille, mitä lautasella näet. Suolan ja yrttien käyttö on varsin maltillista, eikä peitä raaka-aineiden makua. Annokset ovat kyllä sitä kokoa, että pöytään olisi voinut pyytää toisen samanlaisen perheen.
Pamppaloitiin vielä sen jälkeen vähän kaupungilla bongailemassa turisteja. Parille suomalaispojalle vinkkasimme seuraavaksi päiväksi ohjelmaa heidän pyynnöstään. Hyvin olivat viihtyneet Maltan lomalla. Jättimäisten jäätelöannosten jälkeen oli katseltava sopivia alamäkiä kävelyn helpottamiseksi. Italialainen jäätelö on todella täyteläisen makuista. Kotiin palattiin siihen aikaan, kun naapurit olivat kerääntyneet kirkkoihin kuuntelemaan iltasaarnaa.
Niin, oikeasti, miten suomalaiset lapsiperheet viettävät viikonloppuja?
Referenssit:
- 1000 tuntia sisällä
- Museoviikonloppu Gozolla
- Gozon ylpeys – Cittadella
- Museoviikonloppu Maltalla
- Portugalin vuosi kuvissa
Viikonloppu maltalaisittain.
Me ei olla lapsiperhe, mutta aika aktiviisesti viikonloppuisin tulee kaikenlaista puuhattua. Paljon tehdään viikonloppuretkiä johonkin luontoon. Välillä tulee käytyä vanhempiemme luona, mutta aika paljon tulee joka tapauksessa kaikkea puuhattua.
Sehän on mainiota, että viikonloput eivät vierähdä telkkarin edessä olisi lapsia vai ei.