Lapset – Tulevaisuus.
Yhdessä vai erikseen?
Muistan hyvin, että lapsuudessani meille ei tullut päähän ajatustakaan, että sukupuoliroolit olisivat olemassa. Meitä oli suurin piirtein saman verran tyttöjä ja poikia 70/80-luvun lähiön pihalla. Leikittiin yhdessä sekä nukkeja että autoja. Teininä liikuttiin sekaporukoissa eikä koulussa ollut erikseen tyttö- tai poika-porukkaa. Vasta 13-14 vuotiaina, kun ensimmäiset ihastumiset iskivät, huomattiin, että sukupuolet ovat oikeasti olemassa. Mutta leffoissa ja synttäreillä käytiin yhdessä. Nyt jaon huomaa jo ensimmäisinä kouluvuosina: tyttöjen vanhemmat eivät edes vastaa poikani synttärikutsuihin, vaikka yritän järjestää ne mahdollisimman sukupuolineutraalisesti. Minusta se on outoa.
Minusta tuntuu, että tietoinen jako porukoihin sukupuolen mukaan voi kaivaa entistä suuremman kuilun sukupuolten väliin ja se tulee vaikuttamaan siihen, että on tyttöjen ja poikien leikit, miesten ja naisten ammatit, miesten ja naisten maailma. Ja sitten ne muut, jotka eivät halua kuulua kumpaankaan. Moninaisuuden varjopuoli.
Toive Tai Tavoite?
Asetamme usein itsellemme vanhemmuudessa ja lapsillemme lapsuudessaan epärealistisia tavoitteita. Osa niistä on turhia. Kaikkein kivuliain tie saavuttaa omat toteutumattomat unelmansa on yrittää elää niitä lapsen kautta.
Vaikeinta on erottaa halu tarjota lapselle mahdollisuus kokeilla vähän kaikkea ja oma tarve toteuttaa itseään lapsen kautta. Olen monta kertaa pohtinut tätä asiaa omassa vanhemmuudessani.
Koska olet viimeksi kysynyt lapseltasi, mitä hän oikein haluaa elämästään? Luuletko, ettei hän osaa vastata? Väärin. Kysy uudestaan. Vaikka kerran vuodessa. Se on lähtökohta, mistä kannattaa aloittaa. Kysy niin, että lapsesi pystyy ymmärtämään kysymyksen oman kehityksen mukaan.
Kysyin kerran yhdeltä 8-vuotiaalta, miksi hän haluaa isona. Tyttö vastasi, että arkkitehdiksi, ja piirsi pyynnöstäni Halloween-kurpitsan. Vastasin hänelle, että hänestä tulee loistava arkkitehti. Sanoin saman hänen äidilleen. Tyttö oli silmin nähden lahjakas piirtäjä ja hänen piirustuksestaan näki jo silloin, että hän tulee haastamaan Zaha Hadidin tulevaisuudessa. Kuvan tyttö liittyy aiheeseen, mutta kurpitsa ei: se on ekaluokkalaisten Halloween-workshopin tuotos.
Oma poikani väittää haluavansa insinööriksi. Uskon häntä. Hänellä on ilmiselvät lahjat: hän on matemaattisesti lahjakas ja tuntee muodot ja tilan ihan eri tavalla, mitä itse koen. Hän ymmärtää mekanismien toimintaperiaatteet ja haluaa aina päästä asian ytimeen, aina kvarkeista universumien määrään asti. Insinöörin ammatti kuulostaa tylsältä, mutta minulla ei ole oikeutta pakottaa häntä omaan muottiini. Joudun elämään sen kanssa, ettei poikani halua laulajaksi, staraksi, bloggaajaksi, urheilijaksi tai näyttelijäksi. Olkoon sitten näin.
PS. Kymmenvuotiaana poika on tarkentanut tavoitettaan: hän haluaa softa-insinööriksi. Kunhan nyt opiskelee koodausta ja osallistuu matikan kilpailuihin. Saadaan nähdä mitä siitä seuraa.
Lapset – Tulevaisuus.
Lue lisää: Lapset – Tulevaisuus
Läsnäolo: Perheen kesken – Osa 2. Rakenteellinen
Lapsiperheen arki Archives Lapset Tulevaisuus
Kuvitus: Happy Color®
Kuva-arkisto: © 2000-2024 VIA PER ASPERA AD ASTRA
Yksi vastaus artikkeliiin “Lapset: Tulevaisuus”