Jouluksi kotiin
Joulun alla kiireiden pölyt laskeutuvat ja minulla on aikaa miettiä maailman menoa. Se sujuu kuin itsestään kuumia perunoita ja porkkanoita kuoriessa ja salaattia pilkkoessa. Tässä kohdassa pakko mainita, että olen kiitollinen siitä että minulla on perhe, jolle tehdä ruokaa. Koti, jossa pääsen sen värkkäämään. Ja ylipäänsä on mistä värkätä.
Tänä vuonna mietteet ovat pimeämpiä kuin Varsinaissuomalainen joulu. Jos vertaan tämän vuoden joulutunnelmia edelliseen (Valmiina Jouluksi – Joulutunnelmista), mikään ei ole muuttunut parempaan suuntaan.
Uskallatko pyytää kaveria kahville? Hänen lapsiaan kylään? Käydä katsomassa isoäitiä vanhainkodissa?
Korona pakottaa meidät tekemään hyvin vaikeita, vastentahtoisia päätöksiä. Moni ihminen ei päässyt tänä vuonna jouluksi kotiin peläten itsensä tai toisten puolesta. Monille matkustusrajoitukset kävivät yli voimien. Ja toisilla ei ole minne matkustaa, ei ole kotia.
Tuskin koronakriisi on hyväksi surkealle tilanteelle, joka on pahentunut Suomessa vuosi vuodelta. Asunnottomuus, pitenevät leipäjonot, joissa ruokaa ei riitä kaikille jonottajille. Minua itseäni surettaa juuri se, etten itse pysty tekemään mitään tänä jouluna. En pääse kutsumaan naapuria lapsineen kylään. Äitinikin on eri eri maassa kuin minä itse.
Ymmärrän, että jossain Afrikassa voi olla nälänhätää, mutta edelleen kehotan katsomaan ympärillenne. Yhtä paha nälänhätä voi olla vastapäisen oven takana. Korona lähetti monia ihmisiä etätöihin, mutta ihan jokaiselle sellaista iloa ei ole suotu. On työtehtäviä, joita ei pääse tekemään etänä. Jos sellaisen työpaikan työntekijä kuuluu riskiryhmään, hän joutuu tekemään vaikean päätöksen, luopuuko hän työstään tai riskeeraako terveyttä ja henkeä. Miten käsityöyrittäjät pärjäävät, kun asiakasvirta puolittui? Tapahtumien järjestäjät, joilta, voin kai sanoa, työnteko kiellettiin?
Miten olisi leipoa vähän enemmän pipareita tai tehdä pari perunalaatikkoa yli oman tarpeen ja jakaa naapurin kanssa. Kutoa villasukkia tai leipoa joulutorttuja vanhainkodin asukkaille. Soittaa videopuhelun kaverille, joka on eronnut tai menettänyt työnsä koronan takia ja antaa hänen vain puhua ja itkeä tai nauraa yhdessä.
Olen seurannut, miten jouluisten kiiltokuvien tsunami valtaa somea. Ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Toivon hartaasti, että niiden kuvien takana on kuitenkin olemassa myös huolehtivia ja ajattelevia ihmisiä.
Suomalaisilla menee jouluun keskimäärin 500 euroa per talous, mikä on huikeat 1.35 miljardia joka vuosi (2.7 mln kotitaloutta v. 2017). Toivottavasti terveellä järjellä on osansa tässä rahankäytössä, muuten tuolla summalla saa aikamoisen määrän krääsää, joka ei tee mitään muuta kuin kuormittaa ympäristöä. Onneksi on vaihtoehtoja.
Se, mihin tarkoitukseen ne rahat on käytetty, vaikuttaa meidän huomispäivään. Siihen, millaisessa maailmassa me ja lapsemme elävät muutaman vuoden päästä. Eikä kyse ole vain ekologisuudessa. Lapset eivät käyttäydy niin kuin me heitä opetamme, vaan he ottavat esimerkkiä käyttäytymisestämme. Jos näiden kahden käyttäytymismallin välillä on kuilu, on vaara, että lapsi putoaa siihen. Turha sitten syyttää systeemiä, koulua tai yhteiskuntaa. Jokaisen meistä pitää olla itsenäisesti ajatteleva yksikkö.
Diginomadien joulu on hyvin pelkistetty juhla. Ikkunasta näkyvät katukoristeet kelpaavat jouluvaloiksi, kirkolla soiva joulumusiikki käy soundtrackina ja kun päästään syömään lempiruokia, olemme onnellisia.
Tärkeintä on tunnelma joulupöydän ympärillä, ei kuvankaunis kattaus tai ökykallis lahja. Aito läsnäolo on arvokkain lahja, jonka voimme toisillemme antaa.
Jouluksi kotiin
Lue lisää:
- To Work Or Not To Work – Koronakysymys
- Yksinäisyys: Lapset
- Yksinäisyys: Vanhukset
- Yksinäisyys: Ihmiskunta – Live Your Life
Jouluksi kotiin
Lahjavinkit:
- Mitä jos antaisit aineettoman joululahjan – Marjon matkassa
- Karjataidon tila ja Koirankoulutuspalvelu Koirataito – kotimaista ja aineetonta
- Jowisfreelife – käsityöt
Jouluksi kotiin
Aiheesta muualla:
- Asunnottomuus – Vva ry
- Tampereella koronan takia jopa kilometrin ruokajono – Moro
- Taysin koronaosaston hoitaja Mira Silvast, 26, on järkyttynyt ihmisten välinpitämättömyydestä – potee välillä unettomuutta ja levottomuutta: ”Tilanne ahdistaa joitakin hoitajia nyt paljonkin”
- Suomessa on yli miljoona yksin asuvaa, mutta silti heidät unohdetaan jouluisin – tällaista on viettää joulu yksin
- Pienituloinen kertoo, miten ahdistavaa ruokajonossa on – Tampere
- Tapaturmaeläkkeellä oleva Jukka Mäki-Petäjä tahtoo auttaa ruoka-avun tarvitsijoita Kaustisella
- Suomalainen käyttää jouluostoksiin lähes 600 euroa rahaa – veronpalautuksista repeää tänä vuonna entistä suurempi riemu
- Näin paljon suomalaiset käyttävät rahaa joululahjoihin 2019
- Näin paljon suomalaiset käyttävät rahaa jouluun
- Paljonko joulu maksaa? | Juhlapyhät
- Joulu on vuoden kallein juhlapyhä: joka kymmenes törsää jouluun yli tonnin, mutta suurimmalla osalla budjetti on puolet pienempi
Kuvitukset: Happy Color
Kiitos sinulle hyvästä ja puhuttelevasta postauksesta. Me suljemme usein silmät sille hädälle ja avuntarpeelle, joka on meitä lähellä. Vaikka juuri siinä naapuritalossa tai vaikka työkaverilla. Omalla käyttäytymisellä annamme myös juuri sitä esimerkki omille lapsillemme miten kohdata hädässä oleva ja antaa myös hänelle apua kun sitä tarvitaan. Hyvää joulun odotusta!
Kiitos! Rauhallista joulua sinulle! 💖🎄