Diginomadi ja korona

Diginomadien maailmassa uusi järjestys

Diginomadien maailmassa näkyy uusi ja outo ilmiö: diginomadit pakenevat koronaa. Suomalaiselta yleisöltä ilmiö jäi miltei huomaamatta, koska Suomessa ei ole paljoakaan koronaa eikä kovin montaa diginomadia. Muualla maailmalla kuohuu.

Viro on yksi niistä maista, joissa Digital Nomad Visa on olemassa. Kylmään ja harmaaseen Viroon pääsee suhteellisen halvalla: ei tarvita kuin vähän päälle 13000 euroa vuodessa säädyllistä tuloa, että viisumihakemus hyväksytään. Sekin näytetään vain pankin tiliotteella, sen ei tarvitse olla edes verotettua tuloa.

Huomautus: EU-kansalaiset eivät Viroon mitään viisumia tarvitse, se on muuta maailmaa varten.

Diginomadien maailma - Diginomadi ja korona, Viro — Tallinnalainen talvi (2016, 2018)

Muut sellaista viisumia julkaisseet maat ovat vaativampia. Esim. Antigua ja Barbuda sekä Barbados tarjoavat suojasatamansa käyttöön 50000 vuosituloja omaaville diginomadeille. Hakemukset maksavat 1500-3000 per nenä ja päälle pitää vielä laskea terveysvakuutuskustannukset. Bermuda ei esitä minimitulovaatimuksia, mutta ottaen huomioon, että kämppä kuin kämppä maksaa siellä 2000-3000 euroa kuukaudessa, aika kovan luokan tekijä pitää olla, että siihen on varaa.

Diginomadien maailma - Diginomadi ja korona, Barbados — Barbadoksen ikuinen kesä (2001 – 2010)

Silti tulijoita on kiitettävästi. Yllämainitut numerot ovat pelottavia Euroopasta itään, mutta osa maailmaa operoi täysin eri mittakaavassa. Esimerkiksi Washingtonissa lastentarhasta joutuu pulittamaan pari tonnia kuukaudessa per lapsi, ja NYC:ssä 35000 euron vuosipalkkaa pidetään köyhyysrajalla elämisenä.

Muut (yhtä kalliit) vaihtoehdot ovat:

Costa Rica
Mexico
Georgia

Diginomadien maailma - Diginomadi ja korona, Georgia — Georgia, 2006

EU:n sisällä useat maat ovat lähteneet sille tielle (mm. Tšekki, Kroatia, Portugali, Viro, Saksa), mutta niihin suomalainen ei luonnollisesti tarvitse erillistä lupaa. Kunhan näyttää sormella, missä haluaa asua. Asumiskustannukset ja olosuhteet vaihtelevat suuresti maasta riippuen, mutta myös saman maan eri alueet voivat olla eri kalleusluokkaa.

Mutta miksi?

Eurooppalaisella diginomadilla on paljon enemmän valinnanvaraa asuinpaikkojen suhteen. En usko, että kovin moni EU:n kansalaisuudella varustettu diginomadi palaa takaisin kotimaahansa, mutta suurin osa kuitenkin vetäytyy takaisin Eurooppaan. EU:n sisällä liikkuminen on edes joten kuten mahdollista. Jos ei ilmateitse, niin maata pitkin pääsee paikasta toiseen. Joka tapauksessa tavaraliikennettä ei voi pistää poikki, joten rajat jäävät jokseenkin avoimiksi. Toistaiseksi.

Dignomadille liikkuminen on yhtä kuin elämä. Paikasta toiseen on pakko päästä. Yksi syy on syvästi henkinen, siksi diginomadien on pystyttävä liikkumaan koronasta riippumatta. Toinen syy on laissa. Samassa paikassa voi olla rekisteröitymättä asukkaaksi vain 3 kk kerrallaan (EEA:n sisällä) ja maailmalla oleskelun kesto vaihtelee 30-90 päivään (viisumílla tai ilman, maasta riippuen). Sen jälkeen tulee ongelmia.

Ristiriita on siinä, että diginomadi työskentelee sen maan alueella, missä hän fyysisesti on sillä hetkellä. Laillisesti verot pitää maksaa siihen maahan, jonka pinnalla työtä suoritetaan. Arvatkaa yhdellä kerralla, viitsiikö kukaan ilmoitella paikalliseen verovirastoon joka kerta kun avaa tietokoneensa. Raja työmatkan ja ulkomailla työskentelyn välillä on varsin häilyvä tässä tapauksessa.

EU-kansalaisia mikään ei tietysti estä rekisteröitymästä asukkaaksi oleskelumaassa, mutta tässä tapauksessa pitää olla aika tarkka siitä, minkälainen ilmoitusvelvollisuus on: ainoastaan omaan verotusmaahan vai myös paikallisesti. Vaikka olemme näennäisesti saman talousalueen sisällä, käytännöt, lait ja poikkeukset vaihtelevat suuresti maasta toiseen. Osa maista sallii porsaanreiät, toiset ei.

Eli niin kauan kun diginomadi on lainsuojaton, on oltava ikuisessa liikkeessä.