Miten selviää arjesta maailmalla. Hong Kong ruuhka-aikana.
Tämän postauksen aihe tuli minulle mieleen yhteen viimeaikaisista blogihaasteeseen vastatessani.
Silloin, kun miettii ulkomaille muuttoa, uuden arjen rakentamisen haasteet harvoin käyvät ensimmäisenä mielessä. Toki arki voi olla haastavaa myös kotimaassa, jossa jokainen nurkka on tuttu, ja mitä ilmeisemmin on olemassa vankka tukiverkosto sukulaisia ja vanhoja kavereita.
Entäs kun muuttaa uudelle paikkakunnalle, tai jopa ulkomaille, jossa kaikki on uutta ja tukiverkosto saattaa puuttua kokonaan?
Tietysti toiseen maahan muutetaan yleensä omasta vapaasta tahdosta (kuten omassa tapauksessammekin). Nykyaikana ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, että koko uran pystyy rakentamaan yhdessä paikassa alusta loppuun, joten muutto voi olla ainoa oikea valinta ja täysin vapaaehtoinen päätös, mikä ei sekään poista sitä mahdollisuutta, että uuteen arkeen joutuu panostamaan toden teolla, ennen kuin se sujuu.
Itsekin olen heitä, joiden urakehitys on suunnilleen vaatinut ulkomaille muuttoa. Silloin, kun olin saanut alemman korkeakoulun tutkintoni loppuun 90-luvun alussa, entinen kotimaani oli vielä sekoitus hajanaisia jäänteitä Neuvostoliitosta sekä villiä länttä. Kansainvälisen markkinatalouden tuoreelle asiantuntijalle ei ollut mitään käyttöä. Tein maisteritutkinnon finanssialalla, mutta maan pankkisysteemikin oli vielä lapsenkengissä.
Yrittäjänä olen ollut siellä vuosikymmenen siihen mennessä ja jatkaminen olisi ollut kuin itsemurha. Yleisesti tiedossa olevista syistä.
Sen jälkeen olen asunut ja tehnyt työtä seitsemässä eri maassa. Suurimmassa osassa perheihmisenä.
Miten arki on sujunut ja mitä itselleni oli avuksi uuden arjen rakentamisessa?
1. Älä jää paikoillesi
Toilan puisto, Viro
Itsensä löytää ulkomailta pääasiallisesti kahdessa tapauksessa: muutetaan oman työn/kutsumuksen perässä tai kumppanin vanavedessä. (Eläkevuosiaan ulkomailla viettävät seniorit ovat sillä tavalla etuoikeutettuja, että heillä on täysin vapaa valinta, minne asettuu asumaan ja lähdetäänkö ylipäänsä, joten heitä ei lasketa.)
Tätä nykyään maailmalle lähdetään useimmiten työn perässä. Silloin arki rakentuu työn ympärillä. On kollegoita, valmiita kontakteja ja lapsille järjestyy koulu tai hoitopaikka. On ihmisiä, keneltä kysyä neuvoa ja apua.
Jälkimmäisessä tapauksessa ulkomaille ikään kuin joutuu, ja tietysti ulkopuolista työtä vailla olevalla puolisolla on suurempi vastuu kodista ja perheestä. Kritiikki, jota surutta esitetään ulkomaille lähetettyjen työntekijöiden kotia ja perhettä hoitavalle puolisoille, on usein julma. Mielestäni ihminen, joka suostuu luopumaan omista urahaaveista ja matkustaa puolison kanssa toiselle puolelle maailmaa, ansaitsee tasavertaista kunnioitusta. Kotona olevan puolison arki onkin erittäin vaativa jokaisessa uudessa maassa.
Toivon mukaan ulkomailla löytyy hänellekin se mieluisa työ. Voi olla, että työntekoa pystyy järjestämään etänä. Tai sitten ei. Ei tähän päivään asti ole olemassa mitään lakia, joka mahdollistaa laillista työntekoa ulkomailta käsin. Yrittäjänä kyllä, mutta silloin olet jo yrittäjä uudessa maassasi, näin tiedoksi.
Tässä kohdassa on erittäin tärkeää pitää kiinni omista harrastuksistaan, tekemisistä ja menoista. On olemassa muitakin mahdollisuuksia ilmaista itseään: on hyväntekeväisyyttä, vapaaehtoistoimintaa ja harrastuksia.
2. Tutustu ihmisiin
Auttava käsi, Pixels.
Jokaisessa maassa on paljon samassa tilassa olevia ulkomaalaisia. On muuten suomalaisiakin joka maailman kolkassa. Ei missään tapauksessa kannata jättää yhtään mahdollisuutta käyttämättä. On erilaisia FB-ryhmiä, klubeja, ryhmätoimintoja ja yhteisöjä, joista voi myös löytyä se kaikista tärkein – tukiverkosto.
Tukiverkosto on kullanarvoinen asia, josta kannattaa pitää hyvää huolta. Sellaista ei aina ole tarjolla, olisit sitten kotikaupungissasi tai ulkomailla. Vaikkapa meillä ei ole enää ketään, kuka voisi ottaa vastuuta pojastamme edes hetkeksi – omaa dementoitunutta äitiäni en enää jättäisi pojan kanssa kahdestaan. Ja hän on ainoa, joka on enää elossa.
3. Opi kieltä
Aakkoset, Pixels.
Edes vähän. Paikalliset ilahtuvat, kun ulkomaalaiset yrittävät puhua heille heidän omaa kieltä edes muutaman sanan verran. Toki se on vaikeaa, mutta harvoin ylitsepääsemätöntä.
4. Ole utelias ja avaa mielesi uusille kokemuksille
Tutki ympäristöäsi ja maan kulttuuria. Usein käy niin, että ratkaisut löytyvät siellä, missä niitä harvoin osataan etsiä.
Jokaisen maan kulttuurista ja tavoista olen oppinut jotain. Senkin olen oppinut, ettei asioita tehdä ulkomailla väärin vaan eri tavalla. Omalla tavallaan.
Olen oppinut paikallisilta ratkaisuja ja näkökulmia, joihin ei tulisi mieleen tarttua koti-Suomessa.
5. Vaali omaa hyvinvointia
Tasapaino ja palautumisen taito on Meidän omissa käsissä.
Tasapaino ja palautumisen taito on erittäin tärkeitä niin kotimaassa kuin ulkomailla asuessa. Uudessa maassa se korostuu entisestään, koska uusi ympäristö on aina stressi. Vaikkakin sitä nähdään usein positiivisena stressinä ja se kehittää luovuutta, sopeutumiskykyä, toleranssia ja resilienssiä. Se on silti stressiä.
Ei kannata pakottaa itseään mahdottomiin suorituksiin. Kaikista turhauttavin asia on mielestäni yritys rakentaa arkea juuri samalla tavalla kuin kotimaassa. Joustovaraa pitää olla, muuten pää tuskin kestää.
Tiedän omastakin kokemuksesta, että sopeutuminen vie aina oman aikansa, ja välillä arki hakeutuu uomiinsa kivuliaan hitaasti. Olen monesti soveltanut reseptejä, antanut asioiden olla epätäydellisinä, laskenut päässäni kymmeneen (tai sataan) viranomaisten vastaanotoilla ja pitänyt suuni viisaasti kiinni silloin, kun teki mieli väläyttää suomalaisittain suorat sanat asiasta. Maassa maan tavalla, ulkomaillakin.
Juuri silloin, kun alkaa ottaa nuppiin, kannattaa ottaa hengitystauko ja aikaa palautumiselle. Kenelle se on kotona yksin olemista, kenelle kävelylenkki, kuntosali tai rakkaan harrastuksen parissa vietetty hetki. Arjesta pitää ottaa välillä taukojakin. Tiedän hyvin, että se on vaikeaa.
Auringonlasku Victoria Harbour:in yllä, Hong Kong.
Miten selviää arjesta maailmalla.
Referenssit:
Olipas hyviä pointteja! Ja sattuipa hauskasti että julkaisin juuri tänään omassa blogissani postauksen siitä mitä kannattaa huomioida, jotta ulkomaille muutto onnistuu. Käypä lukaisemassa: https://www.taukonautti.fi/post/onnistunut-muutto-ulkomaille-muistilista – muutama kohta on meillä lähes identtinen 😀 (Great minds think alike?)
Totta! Aika paljon samoja asioita olemme molemmat nostaneet esille. Näin ollen ne on varmaan ihan täyttä totta 😁.
Jokaisen kokemus on varmasti erilainen, mutta suuri linja taitaa olla sama – ihmisolentoja kun kaikki olemme.
Olen myös täysin samaa mieltä, että tietoisuus edesauttaa pärjäämistä huimasti.
Hyviä huomioita muutosta.
En ole koskaan haaveillut ulkomaille muutosta, mutta olen saanut sitä miettiä miehen työn mahdollisuuksien kautta. Ne eivät realisoituneet, mutta olisin ollut siihen valmis kyllä. Kielitaito eniten mietytti, en ole kovin notkea siinä. Tosin jos muuta vaihtoehtoa ei ole kuin paikallisen kielen oppiminen niin perusteet olisi varmasti saanut haltuun.
Uudelle paikkakunnalle olen kyllä muuttanut avioeron jälkeen vuodeksi vuorotteluvapaalla. Vieras ympäristö, eikä tunnettu ketään. Laitoin paikallislehteen ilmoituksen, että me muutetaan sinne ja uutta ystäväpiiriä kaivataan. Saatiin jokainen (minä ja kaksi lasta) yhteydenottoja, jotka auttoivat paikkakunnalle asettumisessa todella paljon.
Se on hyvä taktiikka ilmoitta omasta olemassaolosta. Nykyään se hoituu kätevästi somessa.
Se on myös uuden paikan viehätystä että kaikki on uutta ja joka päivä on kuin löytöretki.
Aina olen ulkomaille muuttamisesta haaveillut, oikeastaan nuorempana olin satavarma, että jossain päin maailmaa asun aikuisikäni. Päädyin Savonlinnaan, mutta ei siitä sen enempää. Lontoossa 4kk aikanaan asuin ja sopeutumista sekin pikkupätkä vaati. Hyviä vinkkejä tässä postauksessasi, ja pidän mielessä tämän, jos tässä vanhoilla päivillä vielä jonnekin muuttaisi. Kun lapset lentää pesästä.
Eihän sitä oikeasti koskaan tiedä, mistä löytää itsensä. Itselleenkin surin osa elämäni käänteistä on tullut yllätyksenä, jos taakseeni nyt katson. Olin varma, että asun ulkomailla, mutta se,että tämä on, jo seitsemäs maa, on aika erikoista.
Kiitos inspiroivasta kirjoituksesta! Oli mielenkiintoista lukea kokemuksistasi arjen rakentamisesta ulkomailla. Itse olen aina asunut Suomessa, samassa kaupungissakin vielä. Ja siihenkin tarvitsen arjen selviytymispakin aina välillä, heh. Uskon, että muutto maailmalle olisi itselleni liian iso juttu ja harppaus ainakin pidemmäksi ajaksi. Toisaalta kaikkeen tottuu. ja toisaalta haaveilen kolmen kesäkuukauden vietosta Välimerellä siten, että kiertäisimme Lissabonista lähtien Välimeren alueen kiinnostavia kohteita… Katsellaan…
Totta, kaikkeen tottuu ja kaikki rutinoiittuu. Ulkomaillakin arki on arki. Itse asiassa se ei ole nyt niin kovin vaikeaa rakentaa, kunhan pitää mielen avoimena ja ottaa iisisti.
Viisaita neuvoja. Vaikka itse en ole muuttanut kuin oman maan sisällä, toki kuitenkin vieraalle kielialueelle, niin sopeutumista on vaadittu. Meillä ei nuorena perheenä tänne muuttaneina ollut edes varaa hommata puhelinta (siihen aikaan lankapuhelinta), täällä kun ei tunnettu sellaista mahdollisuutta että voisi vuokrata puhelinliittymän, kuten Turussa tehtiin, vaan piti ostaa oma puhelinosake. Tukiverkostot olivat jääneet mantereelle ja heille pystyi soittamaankin aika harvoin. Tänä päivänä kännyköiden aikaan tuo kuulostaa aika kummalliselta. Onneksi nyt ovat asiat toisin.
Onhan se niin, että nykyään on helpompaa muuttaa miehen vain, kun yhteyttää on helppoa ylläpitää. Teknologia ja globalisaatio ovat helpottaneet tilannetta paljon.