Isänpäivä 2024 – isän roolin muutos.
Miten isänä oleminen on muuttunut niistä ajoista kun itse olit lapsi?
Vaikka nykyään isät ovat usein enemmän mukana lasten arjessa ja hoitavat päivittäisiä tehtäviä, kuten lastenkasvatusta, ruokailua ja harrastusten tukemista, huomasin näitä piirteitä omassa isässäni vasta hänen lastenlastensa kohdalla.
Omassa lapsuudessani isä oli ensin turvallinen isähahmo, sitten tuomari, joka voi rangaista virheistä, sittemmin lähinnä viihdepäällikkö. Jälkimmäinen kuvastui siten, että isän ex tempore- autoajeluille oli aina päästävä, vaikka olisi jo yöpuvussa ja nukkumaan menossa. Tämä kostautui kerran karvaasti, kun itse ja pari sisarustani lähdimme ilta-ajelulle ja siskoni olivat yötamineissa. Juuri silloin tietysti bensiini loppui autosta ja matkaa kotiin oli 10 kilometriä. Liftaaminen ohitustiellä kolmen epämääräisesti pukeutuneen lapsen kanssa puoliltaöin ei olisi nykyaikana kovin älykkäästi selitettävissä, jos virkavalta tulisi paikalle.
Viihdyttämiseen kuului ajeluiden lisäksi käsistään kätevän miehen huikeat rakennelmat: metrin korkuinen puuhevonen oikean hevosen figuurilla, metallirakenteinen polkuauto, kuorma-auton näköinen mäkiauto, myöhemmin ilmestyi metrin korkuinen rakennusnosturi aidolla metalliristikkorakenteella ja toimivalla vaijerimekanismilla, kolmipyörä ja potkulauta.
Kokkaustaidoton mies, jolle äiti teki voileivistä alkaen kaiken ruoan nenän eteen innostui ruokatarjoilusta vasta todellakin silloin, kun oma lapseni yllättäen ajautui hänelle päivähoitoon joksikin aikaa. Kyse ei ollut nuukailusta päivähoitomaksuissa, mutta olosuhteet sattuivat juuri sopivasti tuollaiseen järjestelyyn. Hyvä silti, että tuli miehen tuokin puoli nähtyä.
Sinänsä huonomminkin olisi voinut käydä. Tuon ajan isät kuvittelivat vielä toisinaan olevansa sellaisia auktoriteetteja, että arkielämä olisi voinut olla raskasta.
Mitä teet eri tavalla kuin oma isäsi?
Täydellisesti eri linjoilla koen olevani lasten koulunkäynnin suhteen. Oma isäni ei varmaan koskaan katsonut ainuttakaan koulukirjaani tai -vihkoa. Itse taas koen velvollisuudekseni sekaantua kouluelämään ja mielenkiinnosta voisin tonkia lapsen koulurepun joka päivä. Lähinnä tietysti kiinnostavat ne aiheet, joissa olen vahvoilla, matematiikka, fysiikka ja tieteisiin liittyvät asiat. Vanha korealainen viisaus kuuluu näin: isän velvollisuus on opettaa lastaan vähintään puoli tuntia joka päivä. Siinä hyvä ohjenuora jokaiselle isälle.
Koulun lisäksi liikunta on asia, joka vaatii valmentamista, vaikka ei mitään erityistä lajia harrastaisikaan. Oikean asenteen luominen urheiluun ja liikkumiseen on koko elämään vaikuttava asia.
Millaiseksi näet oman roolisi isänä?
Isän roolin olisi aina pitänyt olla kannustava, turvallisuutta luova ohjaaja ja enemmänkin ystävä kuin tuomari. Onneksi nuo tyranni-isät alkavat olla jo historiaa. Tietysti vanhemman on luotava lapselle tietyt rajat, joten liiallinen periksi antaminen ei ole oikea tapa luoda turvallisuutta. Lapsen pitää silti oppia kasvamaan omaksi itsekseen, eikä vanhempien pidä toteuttaa omia romuttuneita unelmiaan lapsen kautta. Jos jokin ominaisuus on tärkeämpi kuin joku muu, kunnianhimo on asia, joka lapselle kannattaa opettaa. Itse en sitä oppinut omilta vanhemmiltani ja se on aiheuttanut ongelmia vuosikymmenien aikana.
Isän rooli on niin laaja ja monimutkainen, että sen selvittämiseen ei riitä yksi iltapäivä. Läsnäolo ja jokapäiväisistä asioista kyseleminen on ensimmäinen askel parempaan isänä oloon, mutta siinä joutuu kilpailemaan huomiosta 5 tuuman näytön kanssa. Onnea yritykselle kuitenkin.
Isänpäivä 2024 – isän roolin muutos.
Referenssit:
Tätä oli mukava lukea!
Aina välillä jossain tilastoissa kerrotaan miten yksin lapset ovat, siis yksinäisiä, kun aikuiset eivät ole läsnä. Se olisikin tärkeä meidän vanhempien, niin isien kuin äitien muistaa eli huomataan lapsi, annetaan aikaamme ja ollaan kiinnostuneita heidän tekemisistään. Teinienkin, jotka eivät niin avoimesti enää kaikkea välttis kerrokaan. Täydellinen ei meistä kukaan ole, joten parhaansa pitää vaan yrittää.