Road trip 1999 – Toila ja Valaste juga.
Päivä 8: Toila ja Valaste juga
Ainoana takuuvarmasti lämpimänä ja sateettomana päivänä suuntasimme rannikolle.
Toila
Toilaa meille suositeltiin moneen otteeseen, mutta jostain syystä saimme vasta tällä kerralla aikaiseksi käydä paikan päällä.
Paikkakunta on tunnettu suomalaisten keskuudessa lähinnä spa-hotellinsa takia. Toila oli kuitenkin huomattavasti hauskempi tuttavuus, mitä olisi voinut odottaa keskellä metsää sijaitsevasta kylästä.
Virossa on sinänsä niin paljon metsää, että välillä tuntuu, että kaikki sijaitsee metsän keskellä. No olkoon, Tallinnan keskustaa lukuun ottamatta. Todellisuudessa Virossa on varsin vähän täysin asumatonta maata. Ainakin rannikko on asuttu varsin tiheästi koko pituudeltaan.
Toila on yksi virolaisten kesäkaupungeista. Jos Pärnua voisi verrata Naantaliin tai Hankoon, niin Toila muistuttaa Nauvoa. Toki, sielläkin on elämää myös talvisin, mutta kesä on ehdottomasti paras vierailuaika.
Itse Toila Span rakennukset ovat aika rumia.
Span ravintolan sijan söimme parkkipaikan kioskilla. Ruoka oli tosi hyvä, kuten Viron katuruoka yleensä. Kioskin pitäjän kanssa kerettiin vaihtamaan pari sanaa, ja sen aikana kävi ilmi, että ukkeli puhuu sujuvasti ainakin kolmea kieltää: viron lisäksi venäjää ja suomea.
Suurin nähtävyys ja vetonaula on pitkä, luonnonkaunis hiekkaranta. Vaikka se ei ole yhtä hienojakoista hiekkaa kuin vaikkapa Piritalla, oma charmi rannalla ehdottomasti on. Hiekan seassa on runsaasti pientä, pyöreää sorakiveä.
Luonnonkaunis Toilan ranta ja pieni satama.
Ranta on luonnonvarainen ja se on sekä plussaa että miinusta. Lähellä on sekä luonto että kaikki palvelut, mutta ranta ei ole valvottu. Vesi myös syvenee suhteellisen nopeasti. Erityisesti pienten lasten kanssa vieraillessa pitää olla varovainen.
Oru Park
Toilan Oru Park oli vakuuttava ilmestys. Puisto on kokonaisuudessaan hoidettu moitteettomaan kuntoon, ja siellä on sekä luonnonvaraisia että kokonaan maisemoituja alueita. Puiston lavalla pidetään konsertteja aina välillä.
Oru Parkin parasta antia on kuitenkin verkosto kauniita, varjoisia polkuja ja upea merinäköala.
Valaste juga
Jõhvin kaupungin piirissä sijaitseva Valaste juga (suomennettuna Valasten vesiputous) on vaikuttava näky Viron mittasuhteissa. Se on maan korkein, 30m vertikaalia pudotusta.
Jos jalat ja pää kestää, niin alas, vesiputouksen juureen pääsee portaita pitkin.
Yhteenveto:
Road trip 1999 – Toila ja Valaste juga.
Referenssit:
Vau mitä paikkoja! Kuvissa näyttää niin hienolta ja kaikkihan on livenä vielä parempaa. Olisi kiva käydä noissa kohteissa!
Se olikin livenä vielä hienompaa. Plus meri-ilma, ruusujen tuoksu ja aaltojen kohina.
Olen just katsonut, että perhehuone maksaa alkaen 185 euroa per yö. Aamiaisineen ja kylpylöineen. Olisi tosi kiva päästä sinne joskus oikein kunnolla.
Toila kiinnostaa! Tästä postauksesta sai sen kuvan, jonka itse kiteytit yhteenvetoon: “Reitti oli aivan upea!”
Toila osoittautui tosi upeaksi paikaksi. Tässä olen maininutkin, että olen jo katsonut niiden perhehuoneita. Kylpyläkin kehutaan, joten olisi kiva päästä sinnekin.
Täytyy vierailla joskus Toilassa, hauska vertaus, kun olen vain pikaisesti vain käynyt Tartossa. Hangossa ja Naantalissa olen useita kertoja käynyt, niin kesäkaupungin käsitteen ymmärrän hyvin.
Toila on todellakin vierailun arvoinen kohde. Vaikka tiedän, että teitä kiinnostavat enemmän luonnonvaraiset polut, niin Toilan Oru Park on silti varsin mielenkiintoinen kokonaisuus. Varsinaisia luontopolkuja voi tallata lähemmäs Valasten vesiputousta. Sieltä lähtee useitakin metsäreittejä. Hieman enemmän sisämaahaan löytyy hienoja pohjavesi- ja suomaisemia.