Mitä en enää tekisi matkaillessa.
Olen törmännyt Kookostaivas-blogissa mielenkiintoiseen 11 asiaa, joita en enää ikinä tekisi matkaillessa artikkeliin ja päätin ottaa sen blogihaasteena vastaan.
Matkaajinakin ollaan kaikki eri paria, ja se, mitä toinen arvostaa matkatessaan, on toiselle painajaista. Matkailu on kuitenkin sellainen ala, jossa sekä oma että toisten kokemus saattaa vaikuttaa ratkaisevasti omiin valintoihin. Toimintatavat myös tuppaavat muuttumaan kokemuksen ja iän karttuessa.
Minäkään en matkusta enää aivan samalla tavalla kuin joskus nuorena. Tosin, jotkut tavat säilyvät läpi elämän, ja toisia muutetaan joko tietoisesti tai tiedostamatta.
Mitä minä en enää tekisi matkaillessa?
1. Ei lomalentoja
No ei todellakaan yhtään pakettimatkaa, lomacharteria tai ryhmäretkiä enää. Emme oikeasti koskaan harrastaneet pakettimatkoja, ennen kuin kävimme Kanarian saarilla. Se ei edes ollut varsinainen pakettimatka, mutta vain lomalento äkkilähtönä Aurinkomatkoilta. Ensimmäinen kerta jäi myös viimeiseksi. Yksityiskohtaisemmin tästä lennosta pääsee lukemaan tässä: 3 pahinta mokaa ja epäonnistunutta matkaa.
Samalla Teneriffan reissulla oltiin Teidellä ja eläintarhassa ryhmäretkillä, koska emme vuokranneet omaa autoa. Se riitti. Ylimääräisiä pysähdyksiä, myöhästeleviä kanssamatkustajia, tarve kulkea laumassa. Ei toista kertaa, kiitos! En koe olevani laumaeläin, joka tykkää jonottaa kassaan, kioskille ja vessaan.
2. En enää pakkaa päättömästi
Vuosien varrella minulle on kehittynyt systeemi, jonka mukaan pakkaan kaiken tarvittavan niin, ettei mitään unohdu. Iän kanssa ongelmaksi tulee enemmän se, että osa tärkeitäkin tavaroita unohtuu tai jää väliin (ihan silkkaa laiskuutta). Ja perillä siitä voi kehittyä täysimittainen katastrofi. Joten oikeanlainen tapa pakata on nyt opittu, vaikkakin kantapään kautta, kun ei ollut mukana tarvittavaa aurinkovoidetta tai särkylääkettä.
En ole koskaan palannut pahasti lomalla, mutta sain aurinkoihottuman oireita kerran Barbadoksella, koska siellä ei kerta kaikkiaan ollut myynnissä riittävän tehokkaita aurinkosuojia. Nyt varmaan olisi, koska siitä tapauksesta on yli 20 vuotta aikaa, mutta en uskalla enää lähteä mihinkään ilman omia rasvoja.
Koska harvoin enää matkustan yksin, osaan ottaa laskuun myös muiden perheenjäsenten tarpeet.
Lisää aiheesta:
3. Ei turhaa suunnitelmallisuutta
En enää suunnittele kohteelle ohjelmaa enempää kuin on tunteja vuorokaudessa. Sekin virhe ollaan tehty, niin lomailusta tuli kertoja rankempaa kuin arki.
Enkä enää tee sitä virhettä, että täytän koko loman matkoilla. SIlloin joskus, kun lomaa oli vaivalloiset 21 työpäivää, teki mieli yrittää ehtiä maailman ympäri siinä ajassa. Kehnoin seurauksin, tietysti.
Kun loma on suunniteltu löysästi, on tilaa heittäytyä vastaan tuleviin uusiin kokemuksiin. On tarpeen tullen hetki pysähtyä ja ottaa rauhallisesti.
Emme suunnitelleet tarkasti edes viimeisiä road trippejä. Meillä ei ollut yhtäkään majoitusta varattuna edes ensimmäiseksi yöksi. Reitin valitsimme vasta aamulla juuri ennen lähtöä ja loppupäässä improvisoimme, saatoimme yöpyä jopa eri maassa kuin aamulla oli arvioitu. Tästä johtuen saavuimme majapaikkaan joskus jo yhdeksältä, joskus puolen yön jälkeen.
Road tripit:
4. Ei suorituspaineita
Nuorempana matkustaessa päällimmäisenä ajatuksena oli nähdä mahdollisimman monta paikkaa maailmassa. Myös matkan aikana yritin ahmia kaikkia kokemuksia, mitä vain voin. Tuntuu nyt siltä, että silloin määrä korvasi laadun.
Nyt osaan jo antaa tilaa itselleni ja muille, nauttia hetkestä ja vain olla. Osaan jo lähteä matkoille ilman etukäteissuunnitelmia ja ennakko-odotuksia. Se vapauttaa.
En myöskään aseta itselleni sellaisia tavoitteita, jotka eivät tunnu omilta. Vaikkapa se, etten tavoittele sellaisia maita, joihin minun ei tee mieli matkustaa, tai sellaisia, joihin en lähde periaatteeni vuoksi.
Tähänkin oivallukseen on tarvittu runsaasti ikää ja kokemusta.
5. Nesteytys
En lähde mihinkään ilman vesipulloa. Tai siis yritän olla unohtamatta sitä.
Viimeisen kerran olen unohtanut vesipulloni viime viikolla kävelylenkiltä. Ostin matkan varrelta kokispullon ja huomasin, että olen nyt allerginen myös kokikselle. Tai ehkä sen sisältämille makeutusaineella. En tiedä. Nyt sekin jäi.
Traumaattisin kokemus nestehukasta oli siltä samalta lomalennolta Teneriffalle, vaikkakaan se ei edes ollut omaa syytäni.
Joka tapauksessa nyt minulla on aina vesipullo, tyhjä tai täynnä. Monessa maassa pulloa voi täyttää suoraan hanasta. Suomen lisäksi suurimmassa osassa Euroopan maista hanavesi on juomakelpoista, Saksan maaseudulla se on myös paremman makuista. Liettuassa (ainakin Kaunasissa) juomavettä saa ympäri kaupunkia juomavesipisteistä.
Myös monella lentokentällä on tätä nykyä vesipisteitä. Oman vesipullon täyttäminen on kaiken lisäksi ekologista.
6. En lähde ulos ilman rahaa tai korttia
Tämän olen oppinut jo perhe-elämän aikana. Erityisesti matkoilla voi helposti eksyä vaikka lähtisi vain pienelle lenkille korttelin ympäri. Tulee tarpeeseen ostaa ruokaa, vettä tai maksaa taksia tai bussilippuja.
Matkoilla minulla on mukana 2-3 pankki- ja virtuaalikorttia. Yhden niistä kannan mukana, myös pienen summan paikallista rahaa, ja toiset jätän hotelliin, tallelokeroon jos sellainen on tarjolla.
Meille ei tosiaan koskaan tapahtunut mitään ikävää hotelleissa tai kotimajoituksissa, joissa siivoojatkin kävivät välillä. Kukaan ei koskaan varastanut meiltä mitään hotelleissa, mutta omia pikku mokia on sattunut. Itse en tosin koskaan käynyt riskimaissa.
7. Puhelimen asetukset ja reissunetti
Tarkistan puhelinasetuksia ja matkapaketteja etukäteen. Siitäkin on oppirahat maksettu.
Osaan nyt myös pitäytyä operaattoreissa, joilla on kattava palvelutarjonta niille asiakkaille, jotka matkustavat paljon.
Onhan se inha hetki huomata, että omalla operaattorilla ei olekaan matkapaketteja tai edes roamingia.
Voi toki hankkia paikallisen sim-kortin. En tykkää siitä, koska omassa tapauksessa se vaatisi jommankumman omista kahdesta sim-kortistani pois kytkemistä.
Paikallista sim-korttia ei aina saa ostettua. On maita, joissa se oli aikamoinen rumba, joka on vaatinut puoli päivää aikaa sekä paikallisen passin olemassaoloa ja/tai paikallisen asukkaan apua, kuten Kiinassa ja Uzbekistanissa.
Oli miten oli, tuntuu siltä, että tapoja matkustaa on yhtä paljon kuin ihmisiä.
Miten teidän matkailutavat ovat muuttuneet ajan saatossa?
Mitä en enää tekisi matkaillessa.
Kuvitus © 2019-2024 VIA PER ASPERA AD ASTRA ja Happy Color ®
Hyvä lista! On tosi tärkeää, ettei loma ole liian suunniteltu, ettei tosiaan käy niin, että lomasta tulee raskasta suorittamista.
Näin se onkin. Liiallinen suunnitelmallisuus tapaa lomatunnelman helposti ja nopeasti 😁
Ihana. Voisin kopioida ja laittaa omakseni 😀 Liika suunnittelu on ehkä jäänyt taakse iän ja kokemuksen myötä. Nykyään riittää että tietää minne on menossa, ehkä tukikohta on varmistettu ja loppu sitten päivien ja fiilisten mukaan. Tarpeeksi pitkään kun on, niin ei tarvitse suorittaa lomaa.
Rahaa on käteisenä mukana aina reissussa. Kotiympyröissä ei koskaan.
Tartu ihmeessä tähän blogihaasteeseen! Postaustasi olisi tosi mielenkiintoista lukea.
Erityisesti kohta en pakkaa päättömästi on täälläkin käytössä – onneksi! On paljon kevyempi olo, kun on vähemmän tavaraa matkalla. 🙂 Varsinkin kun matkustetaan useimmiten road trippaillen tai saarihypellen, niin tavaraa haluaa siirrellä mukanaan vain tarpeellisen määrän.
Saarihyppely on kyllä taitolaji. Myös pakkaamisessa pitää olla tarkempi ettei tarvitse raahata ylimääräistä ja tarpeetonta sekä harmitella ettei tarpeellista tullut pakattua mukaan.
Ihana kuulla myös sun mieltymyksiä matkailuun liittyen! Suunnitelmallisuus jakaa kyllä paljon mielipiteitä ja joskus on vaikeaakin löytää tasapaino suunnittelun ja suunnittelemattomuuden välille. Nesteytys on myös aivan avain asemassa etenkin lämpimissä kohteissa! 😎 Olen aivan liian usein potenut huonoa oloa ja päänsärkyä lomapäivinä vähäisen veden juonnin vuoksi.
Suunnittelemattomuus on muuten myös matkailun uusimpia trendejä. Lähdetään ihan kunhan jonnekin ja uppoudutaan seikkailuun. En oikein tiedä, olisiko minusta siihen, ettei etukäteen olisi yhtään mitään tiedossa.
Mahtava postaus ja haaste, kiva kun osallistuit – nyt aloin itsekin miettiä näitä ja taidanpa tarttua haasteeseen!
Tartu ihmeessä! Olisi tosi kiva lukea, miten sun matkatavat ovat kehittyneet vuosien varrelta.
Täällä mennään eriyisesti tuon suunnitelmallisuuden kanssa täysin päin vastoin. Mielestäni tarkaaan ja hyvin suunniteltu ei tarkoita, ettäkö ohjelmaa olisi liikaa – oikeasaan päin vastoin, sitä on silloin juuri sopiva määrä. Me koemme, että etukäteen miettimällä pystymme valitsemaan parhaiten ne kohteet, jotka ovat mielestämme hienoimpia ja ne, jotka eniten kiinnostavat. Muuten paljon itseämme kiinnnostavaa jäisi väliin…
Ehkäpä omat tavat eivät varsinaisesti juurikaan ole muuttuneet, mutta kiinnostuskohteet jonkin jonkin verran. Luonto eri muodoissa on matkalla kuin matkalla nykyään ykkösprioriteetti. Aina se on kiinnostanut, mutta nyt sen merkitys on vain korostunut.
Kohtuullisuutta suunnittelussa olisi kiva oppia, koska olen sellainen ylisuorittaja, ettei omia suunnitelmia ole mitään toivoa toteuttaa matkoilla. Joten päätin jossain vaiheessa, että mennään ilman. Kun ollaan perillä, tarkistetaan, mikä maa, mikä valuuttaa, ja mennään sen mukaan. Se oli aikamoinen askel ulos mukavuusalueeltani, mutta nyt se tuntuu jopa hauskalta.
Meilläkin luonto on etusijalla, kun matkustetaan. Itseäni kiinnostaa myös historiaa. Toisaalta, nyt olen oppinut arvostaman myös kulttuuria, taidetta ja arkkitehtuuria.
Itse tunnustan, että viimeisten parinkymmenen vuoden aikana olen aika tavalla viilannut tapojani matkustamisessa. Ehkä ikää, mutta myös kokemusta on kertynyt lisää.
Hyvä postaus, sai paljon ajattelun aihetta!
Aivan ensimmäisenä tuli mieleen, että en suosi mitään mahdollisia eläinrääkkäyksiä, kuten ratsastusta tai temppuesityksiä. Joskus kaikki voi ollakin tosi hyvin hoidettu ja eläimillä on hyvä olla, mutta liikaa nähnyt eläinparkoja joilla ei ole liikkumatilaa ja ainoa elämäntehtävä on antaa turistien taputella ja ottaa kuvia.
Toinen on kaikki mikä vaikuttaa yhtään lapsityövoiman hyväksikäytöltä. Istanbulissa kauppojen edustalle kerjäämään pakotetut muksut olivat niin surullinen näky että ei tehnyt mieli astua sisään hakemaan edes vesipulloa. Kauppias kun monesti kävi ojentamassa lapsia omien töidensä lomassa, käski itkuista taaperoikäistä maata paikallaan eikä nousta istumaan.
Kolmas seikka pätee aivan kotimaassakin: riittävä nesteytys ja aurinkosuoja. Aina tuppaa unohtumaan, illalla iho on punainen ja huomaa juoneensa pelkkää kokista ruuan yhteydessä.
Monen seikan tästä postauksesta allekirjoitan myös – suorituspaineet varsinkin. Ei ole pakko ehtiä kaikkiin ”top10 turistipaikat” -mestoihin jotta voi sanoa käyneensä paikassa X.
Olen havainnut samoja asioita monessa maassa, että naisten ja lasten oikeuksia poljetaan tosi härskisti. Yritän välttää tällaisia paikkoja kaikin keinoin. Turkissa en ole koskaan yöpynyt, syönyt tai shoppaillut, vaikka olen astunut sen maaperälle useita kertoja. Boikotoin myös Thaimaata samoista syistä.
Reilun kaupan turismi on kallista. Vaikkapa Barbadoksella, jossa lapset käyvät koulua kerjäämisen ja sisäänheittämisen sijaan, käyminen on aika arvokasta. Mutta maksan mielelläni reilua hintaa kun yritän sulkea silmiäni turistirysän epäkohdista.
Myös eläintarhojen olot ovat tärkeitä kriteereitä sille, että lähden sisälle. Paras eläintarha, jossa kävin, oli muuten Kiinassa (sitä on tarkemmin Kiina-jutussani).
Minulle on tärkein, että pystyn nauttimaan lomasta hyvällä omatunnolla, ja se, että tuomani eurot suunnataan oikeisiin paikkoihin, kuten vaikkapa kohteen kestävään kehittämiseen.
Haa, no nyt kännykällä löysin kommenttikentän. Vanhuus ei tule yksin. Tosi hyviä pointteja ja jokaisen kohdan voin kyllä allekirjoittaa 👌 Yhden lomalennon aikanaan tehnyt Brasiliaan ja sen jälkeen reittilentoihin siirtynyt.
Vaikka ihminen onkin laumaeläin, pakettimatkat ja lomalennot ovat liikaa mikä liikaa 😅