Sain pari huonekasvia hoidettavaksi. Saadaan nähdä, miten niille käy. Viikko 48-2023 – Miten täällä menee?
Valinnan vaikeuksia
Olen seurannut enemmän tai vähemmän sivusta nuorten tuskailua oppiaineita ja jatko-opiskelupaikkaa valitessaan. Eihän se mikään helppo juttu ole.
Joskus on vaikeaa tietää, miksi haluaa tulla isona. Voi hyvin olla niinkin, ettei sellaista ammattia ole olemassakaan silloin, kun on valitsemassa jatko-opintojen suuntaa.
Näin kävi nimimerkillekin. Kun itse olin suorittamassa lukioni loppuun, sellaisia ammatteja kuten web-designer, graafinen suunnittelija, bloggaaja tai yrittäjyyden opettaja ei vielä tunnettu. On voinut valita jonkin tavallisen peruslinjan tai sitten pyrkiä kosmonautiksi, elokuvatähdeksi tai armeijaan. Koska mikään niistä erikoisimmista poluista ei oikein houkutellut, niin valitsin perusvaihtoehdoista sen hieman haastavamman, eli päätin opiskella tulkiksi.
Long story short (jos kiinnostaa, koko stoori on tässä Historian syövereihin – Koulumaailma Neuvostoliitossa), löysin itseni jo puolen vuoden päästä opiskelemassa kansainvälistä taloustiedettä. Se oli maan ensimmäisiä oppilaitoksia, joissa opetettiin markkinataloutta eikä suunnitelmataloutta kuten oli tapana edelliset 70 vuotta.
Näin sitten voin sanoa, että koko oman historiani kulkua määritti täydellinen sattuma. Toisaalta, päätöksiä lähteä yhteen tai toiseen suuntaan olen tehnyt ihan itse.
Hengähdystauon tarpeessa
Olen aikaisemminkin tutkinut prokrastinaation syitä. Ilmiötä pidetään enemmän sisäisen organisointikyvyn puutteena. Toki sisäisiä syitä voi olla pelissä aina ADHD:n asti, jolloin tulessa on niin monta rautaa, ettei mikään valmistu ajoissa. Itse huomasin, että usein syyt ovat ulkoisia eikä sisäisiä. Ulkoisia paineita ja stressiä kerääntyy niin paljon, että päällepäin se näyttää prokrastinaatiolta.
Työtehtäviä, elämän liikkuvia osia tai huolia voi olla yksinkertaisesti niin paljon, ettei niistä pysty suoriutumaan kunnialla. Silloin, kun kuormitus kasvaa yli aivojen sietokyvyn tai stressitaso nousee vaarallisiin lukemiin, tehokkuus laskee. Ihminen ei kertaa kaikkiaan pystyy saamaan tehtäviään valmiiksi annetussa ajassa. Oireet voivat olla myös varsin fyysisiä: kiputiloista kuumeiluun.
Itsekin huomasin, miten ajatuksen kulku alkaa hidastumaan, kun yrittää saada aikaiseksi enemmän, kuin kykenee ja jaksaa. Erityisesti, jos työpäivä alkaa aamukahdeksalta ja loppuu puolenyön jälkeen sekä venyy viikonloppuihin. Stressaantuneena ja väsyneenä kaikki älyllinen toiminta vie tuplasti enemmän aikaa ja virheitä sattuu huomattavasti enemmän.
Black Friday
Kerrankin kävin hyödyntämässä Black Friday tarjouksia.
Oikeasti inhoan sellaisia tapahtumia, koska mielestäni ostaa pitää silloin, kun tarvitsee, ja hinnan pitää olla sellainen, ettei minun tule miettiä riittääkö rahaa siihen. Jos kerran tavaran kuin tavaran voi myydä 30-40% alennuksella tuosta vain, niin miksi ei heti laittaisi sellaisen hintalapun, että ihmiset menevät ja ostavat tarpeen tullessaan.
Minulla ainakin on tarkka käsitys, kuinka paljon olen valmis maksamaan mistäkin tavarasta. Täytyy myöntää, että olen hylännyt ajatuksen siitä, että triplahintainen reilun kaupan tavara on ostamisen arvoinen.
Pääasiallista syytä siihen on kaksi. Mutta minulla ei kertaa kaikkia ole varaa ostaa eettisesti ylihinnalla. Minusta tuntuu, että “eettinen ja ekologinen” ovat kärsineet inflaatiota ja näitä käsitteitä käytetään surutta myyntivalttina, vaikka lupausten todellisuudesta ei olisi mitään näytettä. Epäilykseni alkoivat herätä siitä, että tavaroiden laatu, erityisesti vaatteiden ja asusteiden, on käynyt niin heikoksi, ettei niitä mistään näkökulmasta voi luulla käsi- tai artesaanitöiksi. Joten kehno laatu on se toinen syy, miksi aloin karttamaan eko-prefiksella varustettua tavaraa.
Enkä pärjää sillä yhdellä neuleella, tarvitsen kolme. Niitä joutuu pesemään aika tiheästi eivätkä ne kuivu tarpeeksi nopeasti. Joten nyt olen osallistumassa koronan jälkeiseen maailman tuhoamiseen, ikävä kyllä.
Olen käynyt muutaman kerran kaupassa tässä syksyn aikana, koska oli pakko ostaa sitä ja tätä. Eihän Liettuan ilmasto mikään kovin mieto ole, joten meidän Maltan talvivaatetus kävi liian ohueksi jo lokakuun puolivälissä.
Normaaliksi luokiteltu hintataso on sellainen, ettei tee mieli ostaa yhtään mitään. Hinnoittelu ottaa tietysti huomioon sen, että kaiken joutuu myymään alennuksella, koska porukka on tottunut siihen, että tavaran kyljessä roikkuu alennuslappu. Muuten ei osteta. Se on typerä kehityssuunta. Ja se näyttää leviävän myös elintarvikkeisiin.
Viikko 48-2023 – Miten täällä menee?
Referenssit:
Nuorten kanssa on tullut paljon juteltua tulevista opiskelupaikoista ja siitä, ettei oikein ole sitä haaveammattia. Tulevaisuus ei heidän silmin ole ruusuinen. Nyt kun Suomen hallitus tekee aivan käsittämättömiä asioita.
Nuoremman sukupolven tulevaisuus ei ole ruusuinen aika monessa muussakaan maassa. Koko maailman talous on aikamoisessa jamassa. Katsotaan, miten tässä käy.
Huomaan vältteleväni kaikkia teemapäiviä jolloin myydään halvalla 😀 En erityisemmin viihdy ihmispaljouksien keskellä. Ostokäyttäytymiseni on enemmän niin, että ostan sen mitä tarvitsen silloin kun se on ajankohtaista. Mitä vanhemmaksi tulee, sen vähemmän mitään tarvitseekaan.
Se on totta, iän myötä tarpeet vähenevät. Se on tosin vain kokemusta ja viisautta, kun tietää jo mitä tarvitsee, mitä haluaa ja mitä etsiä.