Viikko 29 – Ahaa-elämyksiä 

Viikko 29-2023 – Ahaa-elämyksiä.

Ahaa-elämyksiä

Viikko 29

Viikko oli täynnä yllätyksiä ja ahaa-elämyksiä, hyvässä ja pahassa.

Maltalla lämpöaalto ilmentyy lähinnä sähkökatkoissa. Miltei jokaisella on nykyään kotona ilmastointilaite tai pari, joten kaikki on hyvin. Niin kauan, kunnes sähköt menee. Kuormitus on niin valtava, että pääkaapelit sulavat maan alla. 

Viimeaikaisin pahin sähkökatkos kesti 15 tuntia. Lämpöä oli ruhtinaalliset +37+38 C sisällä ja ulkona. Se, että itsellä oli hieman kuuma, oli pikkujuttu, mutta jääkaapin sisällön joutui kanittamaan pihalle. Kissoilla oli kivaa: sellainen a la carte illallinen ja brunssi seuraavana aamuna. 

Pakastimen sulaneesta kanasta tein ruokaa aamuviideltä, koska sitä ei voinut enää pitää siellä. Pilaantuneesta maidosta teimme niin paljon pannukakkua ja mannapuuroa, että sitä on edelleen koko jääkaappi täynnä.   

Sähköt katkesivat vielä seuraavana päivänä neljäksi tunniksi ja hetkeksi sitä seuraavana. Tosin, nyt ei uskalleta ostaa ruokaa kuin hyppysellinen kerrallaan, ettei taas tarvitse heittää kaikkia roskiin.

Pahinta on ollut se, että kaikki alueen pikkukaupat kärsivät samasta vahingosta, joten pakastealtaat ja lihatiskit tyhjenivät kaikkialla. Maitoakin piti käydä hakemassa isosta kaupasta kilometrien päästä.

Jos itse jostain kärsin, niin liikunnan puutteesta. Tällaisessa ilmassa ulkona liikkuminen on mahdotonta. Lämpötila ei putoa alle +30C keskiyön kieppeilläkään ja silloinkin se tuntuu kuin +35C. 

Kylmän veden hana avatessa voi saada palovammoja.

Ikä

Ikä on suhteellinen käsite, eikös niin? Ainakin minä haluan näin ajatella. 

Olen yhtäkkiä huomannut, että olen päässäni jämähtänyt jonnekin kolmenkympin alkuvaiheeseen. Haluan olla nuori, terve ja kaunis. En minä vanhene vaikka lapsi kasvaa. 

Hassuinta on se, ettei minulla koskaan ollut ongelmia ikäni kanssa. Minä pystyn sanomaan ne numerot kovaan ääneen. Olen 44. Onko se paljon vai vähän? (Tämän lauseen kirjoittaessani olin 44. Nyt olen melkein 47 😅.  Tämä oli minulle yllätys. Mihin ihmeeseen olen hukannut kolme vuotta elämästäni? Sekin, että jokin luonnos on muhinut digitaalisessa pöytälaatikossani kolme vuotta, oli aikamoinen ylläri).

Periaatteessa olen vasta elämääni puolivälissä.  

Aika paljon on muuttunut viime vuosisadan aikana sekä vanhenemisessa että siihen suhtautumisessa. Ihmisen eliniän ennuste on kaksinkertaistunut viimeisen sadan vuoden aikana. Aikaisemmin monia asioita ei edes tarvinnut pohtia, koska siihen asti ei välttämättä selvinnyt hengissä. 

Lapsia

Olen äskettäin lukenut artikkelin siitä, mitä kaikkea ihmiset katuvat elämässään. Omaksi yllätyksekseni moni oli katunut sitä, että ovat hankkineet lapsia. Minua kauhistutti se, että tarinoissa pääsyynä ei ollutkaan se, että lasten saaminen ei vastannut odotuksia tai lapsiarki olisi ollut raskaampi kuin on luultu, vaan se seikka, että näin suuressa päätöksessä on mennyt toisten ehdoilla ja näkemyksillä. Jos itse ei koskaan halunnut lapsia, miksi ihmeessä piti suostua heitä hankkimaan?

Kuinka suuri yhteiskunnan tai ympäristön painostus voi olla, että sortuu tekemään päätöksen, jota katuu loppuelämänsä?

Minä en koe, että olisin luopunut mistään lapsen takia. Enkä usko, että olen omissa ajatuksissani ainoa. Ehkä sen takia, että sain lapsen aika vanhana. Tai sen takia, että lapseni on ollut helppo. Vauvavuosi oli minulle ainoa haaste, sen jälkeen asiat vain paranivat. 

En koe, että lapset rajoittavat tekemisiäni. Sanoisin, että omasta takaa voi tulla huomattavasti enemmän estäviä tekijöitä, kuten terveyshuolia. Kunnon kremppa rajoittaa niin perusteellisesti, että se pesee parin-kolmen lapsen liutaa mennen tullen. Kokemusta nimimerkillä on.

Some

Some on minulle rasite ja olen etääntynyt koko jutusta tietoisesti. Infohälyä ja turhaan tuhlattua aikaa. Somessa voi sekä löytää että menettää ystäviä. Erityisesti inhoan Instagramia ja se vastaa minulle samalla mitalla. 

Menetin Instagramille monia hyviä tyyppejä. Moni tosi hyvä bloggaaja lähti Instaan joko omasta tahdostaan tai mainostajien painostamana. Minä en millään jaksa reagoida heidän hetkessä häviäviin tarinoihin ja lyhkäisiin selostuksiin kuvien alla. Kaipaan heidän syvällisiä, huumorilla höystettyjä blogikirjoituksia, joihin olen voinut palata useitakin kertoja aina silloin, kun siltä tuntuu. 

Niin ei, Instassa ei löydy mitään loputtomassa nauhassa, kun sitä yrittää etsiä. Vaikka julkaisuja voi tallentaa ja yrittää hakea, silti en tykkää siitä sillisalaatista pienessä puhelimen ruudussa. 

Minusta tuntuu, ettei somessa pysty olemaan ihan oma itsensä. Somen formaatti pakottaa tiettyyn muottiin ja saa kaiken näyttämään samalla kirveellä veistetyiltä. Loputon rivi tunnistamattomia feedejä.

Ei minua tarvitse seurata Facebookissa tai Instagramissa. Noihin ei osu kuin varjoni. Tulkaa suoraan blogiini. Täällä pääsen olemaan juuri sellainen kuin olen: pitkiä taukoja keskustelussa pitävä, elämänmenoa pohdiskeleva introvertti ja käänteissäni hidas matkailija. 

Viikko 29-2023 – Ahaa-elämyksiä.

Referenssit:

• Laura, 28, petti miestään ja jätti tämän tekstiviestillä – nyt hän elää seurausten kanssa loppuelämänsä – Lähes 200 suomalaista kertoi, mitä he katuvat elämässään eniten.
• Iän suhteellisuusteoria – Via Per Aspera Ad Astra – Ikääntymisen pelko?
• Milloin tunnen olevani vanha? – In Via – Live Your Life / Paikkamme maailmassa
• Iän viemää – Via Per Aspera Ad Astra – Vanhenemisen hyvät puolet
• Iän tuoma helpotus – Via Per Aspera Ad Astra – Arki ja Ajatuksia

Viikko 29-2023 – Ahaa-elämyksiä.