Ekologisuus, eettisyys, kestävyys.
Omassa tapauksessani olen kärsinyt aikamoisia tappioita ekologisuuden, eettisyyden ja kestävyyden kokeiluissa.
Olin kirjoittanut itselleni mahtipontisen listan, mitä kaikkea haluaisin muuttaa omassa kuluttajakäyttäytymisessä.
Sitten iski korona.
Sitten tuli sota.
En ole mikään poikkeus muista yrittäjistä, joten oma tulotaso romahti koronan myötä. Sota ei ollut avukseni, koska en myy aseita. Enkä omista kaasuputkia.
Tässä on se, mitä olen oppinut ekologisuudesta viimeisen kolmen vuoden aikana (usein kantapään kautta).
1. Ruokaostoksilla
Ruokien hintojen nousu oli omalle lompakolle aikamoinen isku, kuten monien muiden tavallisten ihmisten omilleen.
Kaupassa usein mennään hinta edellä. Mutta myös sen mukaan, mitä ylipäänsä saa.
Monesta ruokatarvikkeestakin oli puutetta. Hyllyt ammottivat tyhjillään milloin minkäkin tuotenimikkeen kohdalla.
Muista päivittäistuotteista, joita käytän, ensimmäisinä kaupan hyllyltä hävisivät BIO- shampoot, sitten lähellä tuotettujen vihannesten ja hedelmien osastolla valikoima harveni olemattomiin.
Kauppa tietysti reagoi nopeasti hävittämällä hyllyiltään kalliimman tuotevalikoiman tavaraa. Jos kukaan ei osta, ei niitä tule enempää.
Osa tuotteista palasi kauppoihin nyt (tosin usein arvokkaampina), osa ei.
2. Vaateostoksilla
Täysin ekologisesti sekä teollisesti valmistettua vaatetta ei ole olemassa. Raakamateriaalia on saatava jostain ja prosessointi aina kuluttaa luonnon resursseja.
Ekologisemmat materiaalit ovat yleensä aika kalliita, usein ei edes sen takia, että niitä on kalliimpaa valmistaa, mutta valmistajien on kuoletettava tutkimusten, sertifioinnin ja markkinoinnin kuluja. Toki, mitä enemmän ja laajemmin tällaisia materiaaleja valmistetaan, sitä edullisemmaksi ne tulevat. Laajentamista välillä hidastaa hintava sertifiointi- ja teknologioiden oikeuden myöntämisen prosessi.
Näin sitten käy, että jos useilla suomalaisilla on varaa valita 200 euroa maksava vaate 20 euron hintaisen sijaan, niin monessa paikassa maailmalla pari sataa per hame on out of option.
Matalampien työkustannusten maissa luonnonmateriaaleja valmistetaan monien eläinten karvoista ja villoista (mm. lampaiden, kamelien, hevosten, koirien, kissojen, alpakoiden). Suomessa käy välillä niin, että lampaiden villaa joutuu heittämään pois, koska sitä ei pysty hyödyntämään mihinkään. Villavaatteiden valmistus on kotimaassa aika olematonta. Ja ei, ei eläimen tarvitse kuolla siihen, että sen karvaa käytetään villasukkien valmistamiseen.
Tämän olen oppinut Uzbekistanissa. Kesäksi (joka on siis lievästi sanottuna kuuma, jossain +45C kiepeillä) pitkäkarvaisia kissoja, lampaita, koiria ja muitakin kotieläimiä ja lemmikkejä trimmataan (tai karva lähtee itsekin, kuten kameleilla). Ja sitä karvaa tulee niin paljon, että siitä on pariksi villapaidaksi yhdesta kissastakin. Prosessointi on muuten hyvin pitkäkestoinen, käsityöpainotteinen prosessi. Niistä villoista kehrataan lankoja, joko sellaisenaan tai puuvillaytimen päälle. Vaaleat langat voi myös värjätä.
Lampaan ja kamelin villasta tehdään vaatteita myös teollisesti.
3. Kauneus on katsojan silmissä
Vaatteita en osta, jos ne eivät täytä kaikkia vaatimuksiani. Yksi tärkeimmistä kriteereistä käytännöllisyyden lisäksi on silmää miellyttävä muoto.
Joskus en osta jotakin esinettä (vaatetta, astiaa tai asustetta) vain sen takia, että se on mielestäni ruma. Mukavia, mutta rumia kenkiä en osta, koska uskon, että on olemassa sekä mukavia että kauniita kenkiä (mutta kauneus on katsojan silmissä, eikös niin?). Lähden kaupasta ilman.
Jos laitan hakuun vaatteen, jossa kriteereinä on ekologisuuden ja eettisyyden lisäksi mielenkiintoinen leikkaus tai hauska väri, hakutulos on pyöreä nolla. Joko niitä oikeasti ei ole tai sitten en osaa hakea.
Eettisesti ja ekologisesti tuotetut alusvaatteet ovat vasta haastetta. Olen kahlannut kaikki tässä jutussa esiintyvät merkit läpi (Eettiset ja ekologiset alusvaatteet – 24 ihaninta brändiä), ja jäisin ilman, jos joutuisin hakemaan sieltä: ei ole edes oikeaa kokoa tarjolla.
Ostan siis edelleen samoilta valmistajilta, joilta olen ostanut jo yli 20 vuotta (Corin, Konrad Lingerie). Heistä tiedän, että alusvaatteet valmistetaan Puolassa (olen käynyt kummassakin tehtaalla), niin ainakin työolot ovat normaalissa EU:n määräämissä raameissa, kankaat tulevat joko Euroopasta (Ranska, Italia) tai Turkista, mutta mitään sertifikaatteja nämä firmat eivät koskaan hankkineet.
4. Kosmetiikkaostoksilla
Tämä onkin vaikeaa. Kumpi on ekologisempi vaihtoehto: ostaa hyväksi havaittuja suosikkeja ja niiden parannettuja versioita tutulta ja turvalliselta brändiltä vai kokeilla ekologisempia uutuuksia silläkin varalla, että ne lentävät roskiin siltä istumalta?
Olen toki varovasti kokeillut jotain luonnonkosmetiikkaa: ekosertifioitua, epäkäytännöllisesti pakattuja ja nopeasti pilaantuvia. Huonolla menestyksellä itse asiassa. Ala on vielä sen verran kehittymätöntä, että parhaimmatkaan ekokokelaat eivät yllä vanhojen suosikkieni ominaisuuksiin.
Mitä olen havainnut?
- Kuumassa ilmastossa ekokosmetiikasta joutuu pitämään enemmän huolta: se ei kestä ilman jääkaappia yhtään.
- Voiteet eivät levity eivätkä imeydy yhtä nopeasti, eli niitä joutuu pyörittämään naamassa puoli tuntia ennen kuin pääsee meikkaamaan tai ulos ovesta.
- Lopputulos on hädin tuskin puolet siitä, mitä tavallinen kosmetiikka saa aikaiseksi, erityisesti kun kyse on vanhenemisvastaisista tai muista erikoistuotteista.
Osa kokeilun vuoksi ostettuja tuotteita sain käytettyä jotenkuten loppun, osan sain järjestettyä seuraavalle kärsijälle ja osa jatkoi pilaantumistaan hyllyillä.
Nyt hengähdän hetken ennen seuraavaa kierrosta.
5. Ekoasumista
Asumisessa ekoarki on helpompaa.
Roskien lajittelu sekä veden ja sähkön säännöstely käy minulta jouhevammin. Suurin osa tiedosta, miten homman kuuluu toimia, on peräisin koulusta. Ei toki omasta (ei 80-luvulla kukaan mitään roskia lajitellut), mutta pojan opetussuunnitelmiin kuuluu RRR – Reuse, Reduce, Recycle. Se on osa nykyistä ympäristöoppia.
Täällä Maltalla kierrätys on tehty helpoksi (niitä pullonpalautusautomaatteja lukuun ottamatta, mutta uskon, että siihen tulee parannusta ajan kanssa): roskia ei tarvitse kuin viedä ulos aamulla. Jokaiselle viikonpäivälle on oma laji: biojäte, sekajäte, kierrätettävä jäte ja lasi haetaan ulko-ovelta (ei sunnuntaisin sentään). Metallin ja kookkaita roskiin meneviä tavaroita joutuu viemään kaatopaikalle itse.
Käyttökelpoisia vaatteita jätetään hyväntekeväisyteen. Mitä tehdään kelvottomalle tekstiilijätteelle, en saanut vielä selvää. Pitää kysyä pojalta.
Autoa käytämme silloin kun on ihan pakko. Viime kerran piti tuoda noin 150 kg lähetyksen kotiin. Sitä ei ihan bussilla jaksanut kuskata. Toki, tarvittaessa kotiinkuljetuskin olisi järjestynyt.
Lähikaupoista on sillä tavalla iloa, ettei autoa juurikaan tarvitse käyttää kaupankäyntiin. Kävellen se tietysti vie oman aikansa ja kauppakassien raahaamista varten pitää olla vahvat kädet. (Onneksi hissi tuli kuntoon 🙏🏻).
Ruokia meillä ei roskiin lähde. En muista, että meillä jäisi jotain jääkaappiin lojumaan. Ruokalautaselle ei jää kuin haarukka.
Ruokaa teen vähän enemmän kerralla ja puolet lähtee saman tien pakastimeen. Näin voi ruoanlaitosta myös luistaa tarpeen tullen (tai laiskuuden iskiessä).
Paljon asioita minulla on vielä oppimatta. Törmään välillä sellaisiin juttuihin, joita ei tulisi ajatelleeksi. Tosin, tiede on kehittymässä ja viemässä meitä eteenpäin. Toivottavasti oikeaan suuntaan 😉.
Muiden bloggaajien pohdintoja ekologisuudesta:
Ekologisuus, eettisyys, kestävyys.
Referenssit:
- Kauneus on katsojan silmissä – Eli oppeja minimalismista itämaisen basaarin keskeltä
- Helppoja ekotekoja – Blogi mukautumisesta ekologiseen elämään
- Mitkä arvot ohjaavat minimalistin kauneus- ja hygieniatuotteiden valinnassa? – Savukallion Bloggaaja
- Corin
- Konrad Lingerie
- Etelän vaatetuksen yllätyspiirteet – Via Per Aspera Ad Astra
- 50 things you should get rid of immediately (msn.com)
- Kauneus on katsojan silmissä – Via Per Aspera Ad Astra
- Q+A Skincare – kokeilemisen arvoinen brittiläinen eko-brändi
Ekologisuus, eettisyys, kestävyys.
Visits: 10
Hyvä, että hissi tuli kuntoon. Meillä on hissin modernisointi alkamassa. Siihen saakka kunnes se on valmis, saamme myös ostokset ja muut raahata kädessä viidenteen kerrokseen. Kiitos postauksesta. Mielenkiintoinen aihe.
Kiitos!
Ekologisuudessa pitää oikeasti päästä puhumaan enemmän ja avoimemmin. Kuitenkin jokaisen pienet arkiset teot ovat ne, jotka loppujen lopuksi merkitsevät isommassa kuvassa.
Hissittömässä talossa asuminen olisi ärsyttävää, mutta kasvattaa se lihaksia😉.
Mielenkiintoinen tuo Maltan kierrätyssysteemi! Siinä ei kyllä voi kukaan keksiä syitä olla kierrättämättä.
Paitsi kun kissat levittävät biojätepussien sisältöä pitkin jalkakäyttäviä aamuisin 🙂
Kiinnostava kirjoitus. Maailmantilanne näkyy maailmakolkasta riippuen erilaiselta. Täällä kotinurkilla kaupan valikoimaa vielä riittää. Ehkä esillä on hieman vähemmän ruokaa tai tavaraa kuin aikaisemmin, mutta varmasti riittävästi kuitenkin.
Ruokapuolta tulee hoidettua niin että se mitä ei syödä kerralla menee talteen ja tulee eteen sitten toisena ajankohtana.
Hyvin erilaiselta. Kriisit vaikuttavat eri tavalla eri maissa. Jos Suomessa energiakriisi on suurin huoli, niin monessa muussa paikassa sota vaikutti enemmän.
Kiva ja hyvä postaus ja aihe! Ekologiset valinnat eivät ole suuria ja ihmeellisiä juttuja, mutta vaativat toki sekä tietoa että tottumusta. Oma eko-juttuni julkaistaan perjantaina – sisältäen muutaman tunnustuksen ja nykykikkani. Minun tulee vielä kehittyä monessa, kun puhutaan ekologisuudesta.
Totta se on, ekologinen ajattelutapa koostuu monesta pienestä jutusta.
Odotan innolla sun postausta!
Hmm, kuulostaa siltä, että ekologinen elämäntapa on jollain lailla helpompaa Suomessa. On kattavasti luomua, on luonnonkosmetiikkaa (ja sille sopiva viileä ilmasto) ja muotimerkkejä, jotka pyrkivät minimoimaan ilmastovaikutuksensa… Hattua nostan sinulle ruokahävikin hienosta olemattomuudesta. Jotain tuntuu usein meillä hukkaan joutuvan, vaikka petraan asiassa koko ajan.
Mikä on ruokahävikkiin, niin Siperia opetti, tai siis korona tässä tapauksessa. On ollut hetkiä, jolloin ruokaa ei olut tarpeeksi, puhumattakaan että sitä olisi jäänyt yli. Yrittäjäperhe kun ollaan.
Ekoarki on todellakin sujuvampaa Suomessa kuin monessa muussa maailman kolkassa. Yksi syy on se, että suomalaisilla on varaa panostaa elämänlaatuun. Ehkä pikkuhiljaa trendi leviää maailmalla.