Viikko 2 – Vielä kerran talvesta.
Ennen kuin ruvetaan puhumaan vain keväästä, sen odotuksesta, kukista ja kevään muotitrendeistä, tässä on vielä pari sanaa talvesta.
Joo, mun on äärimmäisen helppoa puhua, koska talvi ympärilläni näyttää tältä:
Lämpöä on +15+18 C, aurinko paistaa ja linnut laulavat. Piknik rannalla on suosittua ja useammat uivat.
Kyllä, täällä joskus sataa. Rankastikin. Mutta seuraava päivä on taas aurinkoinen. Joskus myrskyää. Mutta sitten meri on taas rauhallinen ja kirkkaan sininen auringonpaisteessa. Keskitalven päivä on valoisaa aamuseitsemästä iltaviiteen, kokonaista 10 tuntia. Ihmisen sisäiset aurinkopaneelit ahmivat energiaa ja muuttavat sen positiiviseksi varaukseksi, joka kantaa seuraavaan päivään.
Ihana talvi
Suomessa saa vapaasti tunnustautua kesäihmiseksi, mutta ei missään tapauksessa saa sanoa ääneen, ettei tykkää talvesta. Talvea kuuluu rakastaa ja ihailla.
Tässä päätin kuitenkin väläyttää: olen äärimmäinen kesäihminen enkä tykkää talvesta pätkääkään. Ei pääni eikä elimistöni siedä sitä.
Talvi on rankkaa. Se on pitkä, kylmä ja rasittaa elimistöä, venyttämällä sen puolustusjärjestelmää äärimmäisyyksiin. Pelkästään hengitysilman lämmittämiseen menee valtavasti energiaa. Talvi on hyvä pienissä annoksissa, kuin kryohoito.
Talvi on parasta silloin, kun pakkasta on tosi vähän ja aurinko paistaa kirkkaasti taivaalta. Luonto on upea valkeassa koskemattomuudessaan ja auringonsäteet kimaltavat tuoreessa lumipeitteessä. Voi mennä luistelemaan, hiihtämään, lumikenkäilemään, avanto-uinnille tai pilkkimään…
Ai niin, ne lumityöt. Ensin pitää hoitaa lumityöt, hakata klapeja takkaa varten, tampata matot lumessa, kun sitä kerrankin on. Ja vasta sitten…
Nyt ollaan hiessä, vaikka sormet ja naama on jäässä. On pakko mennä suihkuun ennen kuin voi lähteä mihinkään. Ja selkääkin jomottaa. Kuumaa kaakaota, pari piparkakkua joulun jäljestä. Ehkä sitten mennään ulos joskus muulloin, ja muutenkin on jo melkein pimeää.
Pitäisikö sittenkin muuttaa sinne kerrostaloon, jonka pihassa käy traktori auraamassa lumet, lämpö tulee pattereihin keskitetysti, kauppaan voi kävellä, luistelukenttä on valaistu, luonto on häpäisty…
Tässä sitten nykyihmisen dilemmoja onkin: ostanko lihani kaupasta palana vai jo valmiiksi jauhettuna? Maksanko tomaateista luomuhintaa vai Espanja-hintaa? Skrapaanko auton ikkunat ja lähden ostoksille vai syönkö hernekeittoa purkista?
Talven iloista
Olen kerran bongannut Turun Ruissalossa hienon talvisen hetken. Siitä on varmaan 20 vuotta aikaa. Pakkasta oli tosin -25C. Olin urheasti laittanut päälle kaikki omistamani talvivaatteet ja lähdin kuvaamaan sitä. Minua harmittaa edelleen, että nuo kuvat hävisivät taivaan tuuliin, koska se oli aikaa ennen pilvipalveluita.
Olen kerran lasketellutkin. Ensimmäisen ja viimeisen kerran. Päätin, että sukset ja minä eivät mahdu samaan lauseeseen.
Luistelusta olen joskus tykännytkin. Mutta ollaan rehellisiä: rullaluistelu mukavassa ilmassa on yhtä kivaa puuhaa, ellei hieman hauskempaakin.
Kun suurin osa talvesta on kuitenkin harmautta, vaatteista läpi menevää jäistä tuulta ja vaakatasossa päin naamaa iskevää räntäsadetta, vaatii aikamoista sisua väittää, ettei ole huonoa säätä, on vain huonot vaatteet.
Tällaista muotia olisin toivonut löytäväni jokaisen kaupan talvimallistosta:
Viikon muita kohokohtia
1. Shakkeja
Viime sunnuntaina oli toinen shakkiturnaus (puolella pisteellä tuli parannusta, vaikka isommassa porukassa sijoitus jäi samaksi). On omalla tavallaan hullua seistä pelipaikan reunalla kolme ja puoli tuntia vesipullo ja banaani valmiina. Toisaalta, kaikki vanhemmat tekevät tätä samaa, jos vaan aikaa riittää. Mitä enemmän lapsia, sitä pidempi aika tulee vietettyä kaukalon reunalla roikkuen.
Hauskaa huomata, että lapsi saa ilmiselvää boostia itsetuntoon, kun hän tekee sitä, mistä tykkää ja mitä osaa hyvin. Hänestä tulee heti iloinen, sosiaalinen ja itsevarma.
2. Jouluruokaa
Jouluruoan syöminen joulun ulkopuolella on kai syntiä. Ollaan siis syyllisiä. Ostimme ylihintaista maltalaista lanttua, huippuluokan italialaista perunaa ja porkkanaa, ja ei muuta kuin ruokaa vääntämään. Jouluruoista meidän huushollissa vastaa mieheni. Nyt kaikki paikat ovat täynnä lanttuja ja lanttulaatikkoa.
3. Itseanalyysin vaikeuksia
Yritin koota postauksen vireillä olevaan blogihaasteeseen “Kolme asiaa matkailusta”, jossa pitää esittää kolme eri vastausta erilaisiin kysymyksiin, kuten esimerkiksi 3 x Oudoin matkatapa. En vieläkään keksinyt vastauksia puoleenkaan näistä. Mistä minä voin tietää, mikä matkatavoistani on outo? Omasta mielestäni olen ihan normaali ja tavallinen. Onhan jokaisella matkailijalla lompakossa kolikko Barbadokselta ja meripihkasta valmistettu onnen sammakko matkalaukussa 😁.
Maltan talvi
Viikko 2 – Vielä kerran talvesta.
Referenssit:
Ei, en suostu puhumaan talvesta. En siedä talvea tai ainut hyvä asia talvessa on lumi kun se tuo edes hetkellisesti valoa kansalle. Mutta muuten ei. Ja täytyy myöntää, että vaikka olimme Kaliforniassa talviaikaan, niin sopeutuminen tänne Suomeen on ollut vaikeaa, sillä Kalifornian talvi on pitkälti Suomen kesä ja sieltä noin +15-28 asteen ilmastosta palaa takaisin miinus puolelle niin….Eih…
Noh, minä olen jo osatanut narsisseja. Nyt odotan virallisesti kevättä, vaikka täälläkin on ihan jäistä nyt, hädin tuskin +10C.
Haha, allekirjoitan tuon kaiken! Paitsi että olen kyllä lasketellut muutamankin kerran, mutta mulle sopii se lastenrinne. Belgradissa voi talvella tulla lunta tai sitten ei, mutta ei siitä pitkään joudu kärsimään ja onhan Valkoinen kaupunki silloin tavallistakin kauniimpi. Eilinen vähäinen lumi on nyt jo historiaa. Ja ihan ilman sitä ja pakkasta pärjätään oikein hyvin, pari tropiikissa osin vietettyä talvea maistui hyvin.
Mä tykkään kun lumesta tule nopeasti historiaa. Ei sitä jaksa katsella kuukausitolkulla. Eihän se edes valkoisena pysy ⛄.
Paheksunnan uhallakin sanon sen ääneen, että en oikein pidä talvesta. Tai no, joulukuun ajan ihan pidän. Joulukuussa saa olla luminen maisema ja pakkasta, mutta sitten voisi hypätä taas suoraan kesään. 😀
Kyllä, mullekin kelpaisi kuukauden verran kaunista, valkeaa talvea ⛄.
Neurologinen sairaus teki musta talvi-ihmisen, sillä kroppani ei siedä enää kesähelteitä, joita Suomessakin on viime vuosina riittänyt (viime kesä ei onneksi ollut niin paha). Mutta Etelä-Suomen loskatalvet eivät kyllä ole mistään kotoisin, ja sellaisen kanssa täällä nyt kärvistellään. Kunnon talvi, tule pliis takaisin!
Mulla oli juuri toisin päin: talvet olivat vaikeita. Toisaalta, kesä ei ollut kesää, kun olin turhan kipeää tekemään yhtään mitään.
Mä oon lasketellut yhtä monta kertaa kuin säkin. Amatöörinä lumilaudalla ja sen jälkeen on helppo sanoa ”Never again!”
Ehdottomasti 😅!
Oikea talvi on ihan kiva ja siedettävä. Tämä etelän vesiloskapimeys ei sitä ole mistä pidän. Aikanaan vietin kokonaisen vuorotteluvuoden lapissa ja nautin suuresti talvesta, vaikka pakkasta oli moninkertaisesti siihen mitä Helsingissä.
Itse tosiaan pidän talvesta ja minusta talviset maisemat ovat kauniita. Se on totta, että talveen kuitenkin liittyy omat hhasteensa, kuten mainitsemasi lumityöt, jotka eivät totisesti oikein maistu. Olen muuten itsekin pelannut aikoinaan shakkia jopa kilpailullisesti, nykyään enää omaksi huviksi.
Sellaisia talvimaisemia, mitä blogissanne esiintyy, sopiikin ihailla. Ongelmana on se, että Etelä-Suomessa kunnollista talvea joutuu välillä odottamaan vuosia. Vuonna 2007 muistaakseni ei tullut lunta lainkaan ja tammikuussa lämpöä oli +10C välillä. Ylensä lumet ehtii sulamaan myös monta kertaa talvessa. Pohjoisemmassa talvi on kuivempi, lumisempi ja kauniimpi. Sitä itsekin joskus tullut ihailtua reissuilla. Niin sitä on helpompaa kestää, kuin etelän 6 kk kestävää vetistä harmautta.
Rakastan kuvaustasi talvesta, talven aktiviteeteista ja säästä! 👏🏻
Kiitos! 😊