Blogini täytti 3v. Onko se paljon vai vähän?

Blogini täytti 3v.

Itsestäni se tuntuu ikuisuudelta. Vähän samalta kuin silloin kun lapsi oli pieni. Olen kuullut tarpeeksi monta kertaa: “Ai lapsesi on jo kolme? Jopas hän kasvaa nopeasti”. No ei, kaikki lapset kasvavat suunnilleen samaa vauhtia…

Kolme vuotta on sittenkin varsin pitkä aika ihmisen elämässä. Blogin elinkaaressa se voi olla jo varsin paljon.

Kolmeen vuoteen on mahtunut paljon ylä- ja alamäkiä, sekä bloggaamisessa että elämässä. 

Tavoitteistani

Osan tavoitteistani olen saavuttanut ja osa on vielä työn alla.

Alussa vaikeinta oli löytää oma polkuni, mutta silloin kun se asia kirkastui, kaikki on helpottunut kertaheitolla. Tiesin, mistä haluan kirjoittaa, kenelle haluan kirjoittaa ja miksi. 

Neuvoja tuli oikeasti ovista ja ikkunoista, mutta useaan otteeseen eksyttyäni huomasin, että jos jonkun toisen viisaus ei tunnu omalta, niin se kannattaa skipata saman tien.

Bloggaamisessa kyse on kuitenkin omaperäisyydestä ja oman äänen löytämisestä. 

Pysyikö inspiraatio yllä?

Yleensä kyllä, mutta aina ei huvita. Silloin, kun ei huvita, yritän pakottaa itseni olla tekemättä mitään, vaikka se ei nyt ole kovin reilua lukijoita kohtaan. Mutta yhtä epäreilua olisi työntää ulos keskeneräisiä, väkisin väännettyä tekstejä ja tylsiä kuvia. Parempi olla hiljaa kokonaan.

Joskus iskee sellaisia jaksoja, että en oikein tiedä, mitä blogiin kirjoittaa. Joko mitään ei tapahdu tai tapahtuu jotain niin sopimatonta, ettei sitä kovin helposti saa sanotuksi peräti kirjoitetuksi. Joskus tapahtumasarjat ovat sellaisia, että ne koskevat monia läheisiä ja senkään takia niitä ei voi julkaista. 

Julkaisenko kaikki, mitä olen kirjoittanut? 

En. Kaikki tekstit eivät päädy blogiin. Syitä on monia. Joskus teksti ei vaan löydä muotoaan, joskus se ei tunnu enää oikealta seuraavana päivänä. 

Joskus en halua loukata ketään tai asia ei kuulu minulle. Joskus asia ei olekaan niin yksinkertainen, miltä sillä hetkellä näyttää. Ja Joskus teksti ei olekaan niin hyvä, mitä haluan sen olevan. Joten jätän julkaisematta.

En ole muutenkaan höyrypäässä-julkaisija. Annan tekstille edes vuorokauden aikaa muhia ja luen sen jälkeen uudelleen. En ole muutenkaan niitä ihmisiä, jotka sanovat, mitä sylki suuhun tuo. Harkitseminen on itselleni ominaista. 

Kuitenkin kolmen vuoden aikana on kertynyt 578 postausta. Se on PALJON. Enkä ole vieläkään lopettanut, toisten iloksi ja toisten harmiksi 😉.

Blogini täytti 3v.

Referenssit:

• Oman polun löytäminen – Via Per Aspera Ad Astra – Bloggaaminen (Suomi) 
• Marjon matkassa : #Blogiperjantai22 – Tämän haluan sinun tietävän bloggaamisesta 

Kuvitus: Happy Color^®