Omavaraisuus.
Puheet omavaraisuudesta nousee aina esille jokaisen kriisin aikana. Nyt kun eletään energiakriisiä läpi, taas tulee mietittyä, luettua ja tutkittua asiaa. Muuten, olen lukenut, että sähkön hinta tulee vielä alas, kun kriisi on ohi, mutta tuskin se saavuttaa enää niitä lukemia, joihin olemme kerran tottuneet. Mikä kerran menee ylös, on vaikeaa saada alas. Ainakin silloin, kun puhutaan hinnoista.
Omavaraisuus – hyvässä ja pahassa
Omavaraisuus on kiistanalainen hyve, jos tutkii sitä sivilisaation ja teknisen kehityksen näkökulmasta. Siihen on helppo selitys: täydellinen omavaraisuus vaatii osaamista jokaisella elämän osa-alueella, mikä sulkee pois erikoistumisen. Erikoistuminen on ollut ja on edelleen edellytyksenä sivilisaation ja tekniikan kehitykselle. Toisin sanoin, ei voi keksiä mitään uutta, jos osaamista ja tietoa kyseisestä aiheesta ei ole kertynyt tarpeeksi.
Poikkeuksia varmaan on sattunut historian aikana, mutta suurimmalla osalla väittämä pitää paikkansa. Mullistavat keksinnöt harvoin ovat sattuman varassa: niitä edeltävää vuosikausien työtä on vain tapana jättää unholaan.
Jos kädet ovat täynnä aamusta iltaan, luovalle työlle tuskin jää sijaa. Täydellinen omavaraisuus ei ole mitään muuta kuin töitä: pellolla, navetassa, kanalassa, hellan ääressä. On vielä siivoamista, ompelemista, opetusta (jos sattuu lapsiakin talossa olemaan). Sähkön saamiseksi pitää polkea dynamoa. Lääkärireissu voi kestää koko päivän, koska sinne joutuu lähtemään hevoskärryillä.
Nykyelämässä harva omavaraisuuteen pyrkivä jättää kaikki sivilisaation antimet käyttämättä. Sähköt tulevat verkosta, auto on pihassa, kännykkä ja tietokone käytössä. Lapset käyvät koulussa koulukyydillä. Omaa ravintoa sen sijaan pyritään kasvattamaan ja prosessoimaan itse (prosessointi tarkoittaa tässä yhteydessä mm. eläinten teurastamista, kynimistä tai nahan poistoa ja viipalointia ruokakäyttöön – jokos jo oksettaa?).
Sorvin ääreen vai kouluun?
Teollinen vallankumous on yksi erikoistumisen tuloksista. Toinen on sivistyneisyys.
Miten sivistyneisyys on yhteydessä omavaraisuuteen ja erikoistumiseen?
Jos ajatellaan entisaikojen suuria nimiä tieteessä tai taiteessa, niistä valtaosa on koulutusta saaneita, varakkaita ihmisiä, joilla oli mahdollisuuksia päästä sivistämään itseään jatkuvasti. Eiväthän Kopernikus tai Michelangelo raataneet pelloilla. He ovat hankkineet ensin tarvittavat tiedot ja taidot, sitten erikoistuneet johonkin elämän osa-alueeseen. Esimerkiksi Kopernikus osasi puolan ja saksan lisäksi ainakin latinaa ja kreikkaa niin, että hän pääsi tutkimaan aiemmat teokset ja viiteaineistot eri aloilla (matematiikassa, tähtitieteessä, mekaniikassa ja taloustieteessä).
Sivistyneisyys on antanut meille huomattavasti enemmän kuin teknologian kehityksen. Sen kautta ihminen on määritellyt arvojaan, mm. yksilön elämän arvon, suvaitsevaisuuden ja tietoisuuden omasta paikastaan luonnossa sekä luonnonsuojelun.
Eteenpäin vai taaksepäin?
Teknologiaan pohjautuva maailma ei kuitenkaan ole vain ärsyttävää somea, kaikkialle meitä seuraavia kännyköitä, pälättävää TV:ta ja saastuttavia autoja. Se on myös parantunutta elämänlaatua ja elinikäodotusta, vähentynyttä lapsikuolleisuutta sekä avaraa maailmaa, jota pääsemme tutkimaan esteettä, riippuen tietysti minkä maan passi on taskussa.
Eli, jos perinteiseen omavaraisuuteen panostetaan, niin teknologisesta kehityksestä joutuisi luopumaan. Siihen ei yksinkertaisesti riittäisi paukkuja. Näin meidän pitäisi sitten luopua lentoliikenteestä, autoilusta, sairaaloista ja kouluista.
Mikä muu voi olla vastauksena kuin taantuminen takaisin maatalouskauteen?
Kun kerran teknologia on jo olemassa, on turha kieltäytyä sen saavutuksista. Sitä pitää vain käyttää viisaammin.
Monessa tapauksessa itse teknologiassa ei ole ollut mitään vikaa. Holtiton kuluttaminen ja tuotannon keskittäminen johtui markkinatalouden laista, jotka ovat melkein yhtä kiistämättömiä kuin fysiikan lait meidän universumissa. Tarve tuottaa aina enemmän ja halvemmalla johti entistä suurempien tuotantoyksiköiden perustamiseen ja ne söivät pieniltä markkinaosuudet nopeasti.
Syy suurien asutuskeskittymien muodostamiseen liittyy teollisuuteen ja teknologiaan selvemmin. Vielä 100 vuotta takaperin teollisuus on vaatinut paljon tekeviä käsiä pyörittääkseen tuotantonsa. Suuri asukastiheys on tosin eduksi myös kaupallisessa mielessä: oheiskulut, kuten esim. mainostaminen ja jakelu, ovat pienempiä per toteutunut kauppa siellä, missä ihmisiä asuu joukkueittain.
Mikä neuvoksi?
Vastaus on teknologiassa itsessään. Kun kerran ollaan siinä pisteessä, että keskitetyn talouden voi purkaa niin, ettei elämänlaatu heikkenisi, miksi ei tarttuisi siihen mahdollisuuteen?
Suomi on muuten haja-asutusten edelläkävijä. Ollaan tässäkin maailman kärjessä.
Tämän hetken teknologia antaa meille mahdollisuuden työskennellä kotona, tilata ruokaa ja päivittäistarpeita kotiovelle, opiskella virtuaalisesti.
Lasten koulumenot hoituvat koulubussilla, vaikka omasta mielestäni ihan joka päivä kouluun ei olisi tarvetta mennä yläasteelta eteenpäin, koska itsenäinen työskentely verkossa antaisi valmiuksia tulevaan työelämään. Päiväkoti-ikäisten lasten hoidolle on jo olemassa toimiva ratkaisu: perhepäivähoito.
Sellaisen palvelun kuin Mediheli pitäisi tässä tapauksessa olla yhteiskunnallista, koska monien ihmisten sairaalaan pääsy vaikeutuisi syrjäisen asumispaikan takia. Toisaalta, jos itse ajaa mönkijällä puuhun juovuksissa, miksi yhteiskunnan pitäisi maksaa? Ellei ole erityisesti ostanut vakuutusta juopuneena ajolle. Ja sehän saattaisi maksaa maltaita.
Yksityisautoilu vähenisi kuin itsestään, jos töihin ei tarvitse raahautua joka päivä. Kollegoita ja kavereita voi tavata kyläkahviossa (onko niitä Suomessa vielä jäljellä?), mutta täällä etelässä samassa korttelissa voi olla useita. Sama emäntä/isäntä voi hoitaa myös lähikoulun ruokailut ja/tai catering-palvelut naapureille.
Teknologian keksinnöt ovat tänä päivänä olemassa helpottamaan arkea joka osa-alueella. Ei tarvitse edes pyöritellä dynamoja päivät pitkät, että saa kännykän ja läppärin akut ladattua. Homman hoitaa aurinkosähkö. Ja siinäkin tekniikassa tapahtuu vallankumous aivan kohta, ei tarvitse enää edes aurinkoa.
Vettä voi suodattaa juomakelpoiseksi sekä makeasta että suolaisesta vedestä, melko likainenkin vesi muuttuu raikkaaksi juomavedeksi perustekniikalla.
Aurinkosähkön avulla voi myös kasvattaa paikallisia hedelmiä ja vihanneksia laajemmin myös Pohjolassa. Olen tässä kohdassa sitä mieltä, ettei passionhedelmää tai mangoa tarvitse olla tuoreena pöydällä joka kodissa. Jos mieli tekee eksoottisia antimia, niin voi tyytyä pakastettuihin tai purkitettuihin, koska niiden rahtikustannukset ovat huomattavasti matalampia.
Matkustamista voi pitää pullonkaulana tässä haja-asutuksen mallissa. Mutta siihenkin on ratkaisunsa. Ensinnäkin mitä nopeammin ja pidemmälle sähköbusseilla ja -junilla pääsee, sitä vähemmän tarvitaan lentoliikennettä.
Toisaalta, jos matkalla voi viipyä enemmän kuin ne sallitut viikko-pari eikä sitä tarvitse sitoa omiin tai lasten koululomiin, hitaammin etenevät kulkuvälineet nousisivat suosioonsa. Onhan se hauskempaa tehdä junalla tai omalla aurinkosähköautolla kuukauden road tripin kuin lentää hetkeksi jonnekin lämpimämpään ja äkkiä takaisin.
Lentokonetekniikkakin kehittyy ja muuttuu kestävämmäksi ja ympäristöystävällisemmäksi koko ajan, joten kaukaisempiakin kohteita ei tarvitse hylätä matkasuunnitelmista.
Nota bene!
Jokaiseen ongelmaan on monta eri ratkaisua, kunhan pitää mieltään avoimena niille. Vaikka absoluuttista totuutta ei ole olemassa ja jokainen ratkaisu on vain summa erilaisia kompromisseja, paras tulos syntyy tutkimalla, oppimalla ja keskustelemalla. Aina on mahdollisuus parantaa tilannetta, elämä ja kehitys kun menee aina vain eteenpäin.
Referenssit:
- Nikolaus Kopernikus – Wikipedia
- Michelangelo – Wikipedia
- Kolmen päivän kotivara – Mitä kaapeissasi on?
- Psst… Lentämälläkin pääsee
- Kriisistä toiseen: minne matka? – In Via – Live To Travel
- Ruoanlaitto: Unohdettu kädentaito? – Miten säästää ruokamenoissa
- Uuden sukupolven energiantuotanto – Solar energy
- Vesimaisterin verkkokauppa
Kuvapankkikuvat: Depositphotos®
Pirkon sanoin, minä myös olisin pulassa, jos pitäisi yksilötasolla alkaa omavaraiseksi.
Saaressa, jossa vietämme kesiämme, on saaristolaismökki, jossa on aikoinaan asunut kaksi naimatonta siskoa. Heillä on ollut karjaa, ovat viljelleet ja ovat asuneet saaressa ympäri vuoden. Siellä he ovat olleet ”panttivankeina” kelirikkoaikana monia kuukausia, kun mantereelle ei ole voinut lähteä. Kunnioitan heidän sitkeää elämäänsä kovasti, mutta minusta siihen ei koskaan olisi.
Kun omavaraisuudesta puhutaan, he tulevat aina mieleeni.
Tämä on kyllä varsin kunnioittava taito, joka pikkuhiljaa jää menneisyyteen. En minäkään olisi pärjännyt ilman sivilisaation mukavuuksia.
Mielenkiintoinen postaus taas. Omavaraisuus vaatisi kyllä niin paljon, että harva olisi valmis kokonaan luopumaan nykyajan mukavuuksista, sen jo huomaan sähkökatkojen aikana🤣Minulla on ikkunan vieressä muutama yrtti-ja chilitaimi, mutta jos olisi mahdollisuus niin ainakin viljelisin kasviksia omaan käyttöön omavaraisesti.
Meillä oli joskus palsta, ja täytyy sanoa, että se oli täyttä työtä kasvattaa siellä mitään syömiseksi kelpaavaa ja vieläpä siinä määrin, että se olisi kannattanut.
Olisin aika pulassa, jos yksilötasolla pitäisi ryhtyä omavaraiseksi.
😬
Kohtuullistaminen monessa asiassa olisi kyllä järkevää. Ihan kaiken ei tarvitse olla ihan kaikkien ulottuvilla ja saatavilla jatkuvasti, jos toiminta ei silloin ole kestävää.
Olen kyllä samaa mieltä. Ei kukaan tarvitse lunta kesällä. Sen kun voi odottaa talveen.
Kannatan kaikkien mahdollisten palvelujen käyttämistä! Tosin Suomessa niitä on usein huonosti tarjolla – esim. oman auton sijaan voisi luultavasti ajaa taksilla kaikki matkat, mutta taksit ovat Suomessa yleensä niin tympeä juttu, ettei houkuttele.
Lentämistä en vaihtaisi roadtrippeihin vaikka aikaa onkin, juuri tänään istuttiin 9 tuntia autossa kun Filippiineillä Manila – Banaue välille ei ollut oikein hyvää lentoyhteyttä – ei mitenkään mieltä ylentävää!
Road Trip on silloin hauskaa, kun ei ole kiirettä minnekään. 9h autossa on aika kidutusta.
Itse tykkään olla road tripeissä silloin, kun pääsen itsekin ajamaan. Kuskia vaihdellen aika ei käy niin pitkäksi. Niin, havoin meillä oli sellaisia rupeamia, kun 9h. Mutta sellaistakin on tapahtunut.
Myönnän kyllä heti, että minusta ei olisi täysin omavaraiseksi! En uskalla edes pientä kalaa irrottaa ongen koukusta. Ja tykkään pakastetusta mangosta, koska en ole koskaan oppinut käsittelemään tuoretta mangoa. 😀 Hmmm pistää miettimään miten itse tulee hyödynnettyä teknologiaa ja onko sitten edes kovin järkevää, ei varmaan, kun en ole tainnut sen ääreen edes pysähtyä. Ja joku tuollainen kuukauden junamatka olisi kyllä aika siisti – jos siis koulut ja työt sellaisen mahdollistaisivat…… jännä nähdä miten maailma taas muuttuu!
En tiedä, olisiko minusta junassa nukkujaksi kuukaudeksi, mutta näin, että on yhdessä paikassa edes muutama viikko, on tosi kätevä. Itse uskon, että maailma menee siihen, ettei kouluissa ja työpaikoissa tarvitse olla läsnä kko aika. Teknologia siihen on jo olemassa.
Itse tuen omavaraisuutta, silloin tuotetaan vain omaan tarpeeseen. Itsekin kun olen maatilalla elellyt ja nähnyt miten eletään maasta ja tasapainossa luonnon kanssa. Eri asia on kun mennään teolliseen kasvatukseen. Me olemme siitä hyvässä asemassa, että meidän taloyhtiö antaa meidän viljellä ruokakasveja ja tarjoaa näin kaikille halukkaille omat pikku viljelytilukset.
Minä uskon, että pikkuhiljaa monessa talossa tulee olemaan jokin viheralue/kasvupalsta, tai edes oma parveke, jonne sen hellahoidon voisi järjestää. Meillä onneksi kukaan ei määrä, mitä omalla parvekkeella tapahtuu.
Mä niin ihailen näitä sun artikkeleita. Ei ole postausta missä ei olisi asioita mietitty ja monelta kantilta. Pistät aina lukijan miettimään, vakaviakin pointteja. Antoisaa lukea näitä.
Kiitoksia 💗!
Minä yritän tutkia aihetta eri näkökulmista, koska itsekään en tykkää yksipuolisista, yksitoikkoisista ja tiukkapipoisista artikkeleista, joissa yhden ainoan mielipiteen esitetään absoluuttisena totuutena. Olemalla avoimena toisten näkemyksille ja mielipiteille voi aina oppia jotain uutta.