Viikko 42 – Vuoristorata.
1.
Joskus tuntuu, ettei mikään suju, ja ainoa toimiva asia universumissa on Murphyn laki.
Idioottimaisin sattuma tällä viikolla johtui rikkinäisestä puhelimesta, joka sammahtaa ja rupeaa resetoimaan itseään mitä pahimmalla hetkellä. Yksi sellainen hetki oli soitto pankista. Luurini simahti heti soiton alussa, enkä edes saanut selvää soittajan nimestä. En päässyt soittamaan takaisin heti ja työpäivä pankissa loppui siihen mennessä.
Seuraavana päivänä sain virkailijan langan päähän, hän lupasi soittaa takaisin, mutta ilmeisesti unohti. Seuraavana päivänä kun soitin pankkiin, kävi ilmi että jostain laskusta oli jäänyt euro maksamatta. No, sakkojahan niistä erehdyksistä tulee moninkertaisesti. It’s just life!
Nyt pitää vielä ostaa uusi puhelin.
Tietysti asiat eivät koskaan ole mustavalkoisia ja tapahtuman värimaailman ratkaisee meidän suhtautumisemme siihen. Sen takia käytänkin paljon värityskirjoja, että maailmani olisi vähemmän harmaata.
Viikon kohokohtia oli museoreissu Għar Dalam luolaan, jonka yhdistimme kävelylenkkiin ja rannalla oleskeluun. On ilo tietää, että aurinko paistaa meillekin.
2.
Maltalla ei tunnetusti ole kovin suuria korkeuseroja maastossa, joten on pakko keksiä omia. Saaren korkein kohta on 253 metriä merenpinnasta ja yllättäen se sijaitsee aivan rannalla. Pystysuora seinä päättyy mereen.
Olen asettanut itselleni sellaisia tavoitteita, joiden saavuttamiseen ei ole järkevää keinoa. Tässä sitten olen päätöksen edessä, mistä kannattaa luovuttaa. Mukavan skitso sisäinen dialogi vielä jatkuu, joten julkaisen ne päätöksen kera vasta kun aivopuoliskoni ovat asiasta samaa mieltä.
3.
Olin juuri kirjoittanut tuon keskiviikkoisen artikkelin, kun minulle tuli mieleen, että FB ja Instagram muistuttavat pikamuotia. Postaukset hukkuvat massaan muutamassa tunnissa ja algoritmi patistaa meitä tuottamaan lisää sisältöä, että näkyvyys säilyy. Muuten häviää areenalta aika äkkiä. Näkyvyys somessa on yhtä kuin nettotulot.
Tämä kehitys alkoi samaan aikaan pikamuodin kanssa eli 2000 luvulla alussa.
Olisi mahtavaa, jos maailma olisi havahtunut pika-someen samalla tavalla kuin kerran pikamuotiin. Nyt EU haluaa tehdä pikamuodista miltei laittoman. Vaateteollisuuden ja muodin pitäisi tulla kestävämmäksi ja hitaammaksi. Olisi kiva, jos somesta tulisi myös hitaampaa ja laadukkaampaa. Että on aikaa lukea, miettiä ja keskustella.
Blogit ovat juuri sellainen muoto, sen takia tykkäänkin lukea blogeja enemmän kuin muita kanavia. Bloggaamisen myötä olen tavannut monia mukavia, iloisia ja inspiroivia ihmisiä. Pystymme myös työstämään monia kiinnostavia projekteja yhdessä, sekä somessa että muilla tavoin.
En oikein usko siihen, että pikamuoti häviää maailmalta, enkä siihen, että some hidastuu. Jokaiselle kanavalle on omat asiakkaansa. Onneksi on mistä valita, mitä seurata ja mitä lukea.
Toivottavasti hitaampia lähteitä tulee edelleen olemaan tarpeeksi, että olisi mistä valita.
4.
Somessa on paljon hyvää, mutta se helposti hautautuu negatiivisuuden alle. Jostain syystä negatiivisuudella on kovempi ote ihmisiin kuin positiivisuudella. Se on harmillista.
Some taitaa inhota minua yhtä paljon kuin minä somea. Tässä on yksi tapaus, josta en edes tiedä, mistä on kyse. En edes osallistunut mihinkään keskusteluun viime aikoina. Päätin dokumentoida tämän tapauksen, vaikka tekijä on sittemmin poistanut tämän päivityksen omasta seinästä ja estänyt minut FB:ssa. Ihan sen varalta, että joku muu saa samalta käyttäjältä vastaavan kohtelun. Muistakaa, ettei vika ole teidän päässä.
On vaikea ymmärtää, mitä tuokin kaveri tavoitteli.
Nevermind!
5.
Tanja on perustanut Muuttolinnut-ryhmän “ulkomaille muuttoa suunnitteleville, jo maailmalla asuville ulkosuomalaisille ja etelässä talvehtiville”.
Eli ei muuta kuin haaveet todeksi. Teemalle on ollut ilmeisesti paljon kysyntää, koska ryhmä kasvaa nopeasti. Tällaista varten some pitää olla olemassa – yhdistää ihmisiä, auttaa heitä saavuttamaan omia tavoitteitaan, tarjota apua ja vertaistukea.
Tervetuloa!
Viikko 42 – Vuoristorata.
Referenssit:
Hyvä huomio tuo Instagramin pika-ajatus. Ihmiset tosin ovat alkaneet jälleen nauttia hitaammasta viestinnästä, joten blogien takaisin tulo on jo alkanut. Itselläkin se näkyy, käviämäärät ovat lisääntyneet ja nousee koko ajan lisää. Instassa taas päin vastoin. Enkä tosin hirveästi edes päivitä enää Instaa, se on itsellä muuttunut pitkälti vain blogin maistostuskentäksi. Ihan senkin vuoksi, että en siellä nykyään julkaise muuta kuin samoja juttuja mitä blogissakin. Olen toki välillä koittanut tuottaa muutakin sisältöä mutta ei vaan kiinnostus riitä.
Taisi olla somebarometrin julkaisutilaisuudessa aika äskettäin juttuakin siitä, että blogit saattavat nostaakin vielä suosiotaan – Google kun tosiaan löytää jutut blogeista vielä pitkän ajan kuluttuakin toisin kuin aikaa sitten hävinneistä Instagram-stooreista!
Sitä minäkin toivon, että blogeja arvostetaan enemmän varteenotettavana tiedot lähteenä. Ja miksei viihteenäkin.
Hyvä tuo Muuttolinnut -ryhmä! Yhä useampi suomalainen harkitsee poismuuttoa, enkä ihmettele, jos ei täällä systeemi ja tunnelma muutu… Ilmasto näköjään ei ainakaan… Mutta ihanaa talveilua sinulle lämpimään!
Ollaan me kastuttu ja paleltu tänä vuonna jo tarpeeksi: käytiin kesällä Tallinnassa sukulaisten tykö.
On viikkoja ja sitten on viikkoja…..Tsemppiä sinne hurjasti!
Mä huomaan ärsyyntyväni somesta aina kausittain, silloin on hyvä ottaa etäisyyttä siihen. Hyviä puoliakin toki on 🙂
Minä en somesta kovin paljon tykkää milloinkaan tässä muodossa, mitä se nykyään on. Liikaa paineta. Sen takia yritän roikkua siellä mahdollisimman vähän.
Oijoi. Onpas ollut epäonnea matkassa 😬
Niinpä 😖