Yhdeksän asiaa minusta

Olen törmännyt Sopusointuja-blogissa Kuusi asiaa minusta -postaukseen, enkä voinut vastustaa kiusausta tarttua tähän haasteeseen. Kuudesta tuli kuitenkin yhdeksän😊.

Itsestään on muuten aika vaikea kirjoittaa. Vaikka monessa ammatillisessa ohjauksessa ja koulutuksessa opetetaan tunnistamaan omia erityispiirteitä, vahvuuksia ja heikkouksia, ei se silti helppoa ole. Vaikeinta on se, että puuttuu perspektiivi. Moni asia, joka on itselleen tavallinen, voi olla toiselle ihmetyksen lähde. 

1. Erityinen fobia, jolle en tiedä nimeä

Pelkään tatuointeja, rakennekynsiä, hiuspidennyksiä, lisäripsiä ja jopa kulmakarvaväriä. Minua kauhistuttaa ajatus, että minuun on kiinnitetty jokin vieras esine. Minulla on kerran värjätty kulmakarvat ja olin hädissäni pari viikkoa, eli niin kauan, kunnes väri oli haalistunut. Joka aamu minua katsoi peilistä vieras muija. Voi arvata, ettei minulla ole mitään niistä.

2. Valitut palat

Minulla on outo musiikkimaku. Kuuntelen valittuja paloja kaikista genreistä, mutta en voi sanoa, että rakastan vain yhtä tiettyä lajia. Minua inspiroi sekä 300 vuotta vanha Mozartin Requiem että päälle 30 vuotta vanha Hero of the Highway.

Perheessämme on näin, että itse tykkään rockista ja mieheni inhoaa sitä. Joten laitan metallia soimaan silloin, kun ajan yksin. Ihoni menee kananlihalle, kun auton Infinity-äänentoistojärjestelmässä soi heviä. Minulla on tietynlaisia suosikkiesiintyjä, joita olen kuunnellut viimeiset 30 vuotta. Sanoitukset ovat minulle yhtä tärkeitä, kuin sävelet. 

3. Hiljaisuus

Jos en voi kuunnella sellaista musiikkia tai ohjelmaa, mistä tykkään, olen mielelläni hiljaisuudessa. Lenkeillä en koskaan kuuntele mitään, koska silloin voi nauttia luonnon ja elämän äänistä, toisin kuin autossa. 

4. Extreme-introvertti

Olen patoutunut introvertti, mikä on sinänsä outoa. Syntyperäisistä suomalaisista joka toinen väittää olevansa introvertti, jokunen tunnistautuu ambivertiksi ja aniharva pitää itseänsä extroverttinä. 

Itse olen syntyperältäni etelän asukkaita, joten minun kuuluisi olla ihmisten keskellä viihtyvä, äänekäs ja temperamenttinen persoona. Todellisuudessa saan ihmispaljoudessa paniikinomaisia oireita ja viihdyn yksin erinomaisesti. 

Mieheni on pitkään ollut ainoa ihminen maailmassa, jonka läsnäolo ei ole kuormittanut minua henkisesti. Nyt sellaisia ihmisiä on kaksi. Mieheni ja poikani.

5. Monessa hyvä, ei missään paras

Minulla oli lapsuudessani monia harrastuksia ja olin monessa hyvä, mutta en kuitenkaan paras. Se keskinkertaisuus ei minua häirinnyt, mutta äitiäni kyllä. Jatkuvasta painostusta huolimatta minusta ei tullut luokan priimusta, tunnettua viulunsoittajaa tai ensimmäinen naispresidentti johonkin kolmannen maailman maahan. 

Vaihteleviin unelma-ammattiini kuuluivat muotisuunnittelija, tennispelaaja, balettitanssija, kirjailija, myös astronautti ja palomies. Kuitenkin opettajan ammatti oli ylitse muiden. Tieni opettajaksi oli mutkikas ja pitkä, taival katkesi myös moneksi vuodeksi Suomeen muutettuani, mutta loppujen lopuksi palasin siihen samaan ammattiin, josta olen haaveillut lapsuudessani.

En luopunut kokonaan mistään yllämainituista asioista, mutta niistä tuli minulle vain rakkaita harrastuksia. Palomieheksi tai astronautiksi olen jo liian vanha.

6. Päässä raksuttaa

Olen hyvin laskelmoivaa tyyppiä, vaikka välillä voisi kuvitella, että teen päätöksiä suin päin. Olen vain nopea laskemaan. 

Voi myös tuntua siltä, että ryhdyn mihin vain sen kummemmin ajattelematta, en minäkään koskaan ole ottanut turhia riskejä. Silti tiettyjä riskejä on pakko ottaa, koska muuten mitään uutta ei pysty kehittämään. 

Näin ollen arvioin ensin harmaan seinän vastustuskykyä ja korroosioalttiutta ennen kuin yritän mennä siitä läpi.  

7. Full Flow

Erityisempiä piirteitäni on kyky keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Silloin maailma häviää ympäriltäni ja uppoudun omiin tekemisiin täysin. Olen jo tullut sen verran viisaaksi, etten tee tuota temppua julkisilla, kävellen tai ajaessa. Sen verran monta kertaa olen missannut pysäkkini, mennyt väärään junaan, unohdin missä asun tai löytänyt itseni viereisestä kaupungista ajaessani lähikauppaan.

8. Pakastepizzaa

Söin pakastepizzaa kerran elämässäni, vain sen takia, että halusin kokeilla, miltä se maistuu. Olisin voinut syödä sen sijaan tuon pizzan pahvilaatikon, makunautinto olisi ollut samaa luokkaa. Eli ei enää ikinä. 

9. Meri

Meri on minulle rakas sielunmaisema ja tärkeä inspiraation lähde. Suomessa asuessani meren mentyä talvella jäähän ajatuksenikin menivät jäihin. Ei ollut muuta kuin kevään odottamista.

Pariin otteeseen olen asunut paikoissa, joissa ei ollut merta lähellä. Juoksin puolen vuoden päästä karkuun.

---

Ottakaa ihmeessä koppia tästä haasteesta! Jotain faktoja, jotka teille on arkipäivää, ja meillä menee sormi suuhun, kiitos! 😎

Kahdeksan asiaa minusta.

Referenssit:

• Kuusi asiaa minusta – Sopusointuja
• Introverttina olemisen uskomaton keveys – Via Per Aspera Ad Astra 
• Flow or Low? Inspiraatio matkan varrelta – In Via – Flow-tila