Oma arki Vs maailman huolet - In Via

Oma arki voittaa aina.

Suurin osa ihmisistä on jo mukavasti unohtanut Ukrainan ja siellä käynnissä olevan sodan. Rahavirrat ovat kuivumassa, koska nyt on tiedossa parempaa tekemistä.

Harva enää jaksaa ajatella pakolaisia, pahuutta ja Putinia. Pakolaisia koskevat uutisetkin muuttivat muotoaan mediassa. Nyt sekä kehutaan, kuinka nopeasti nuo ukrainalaiset sopeutuvat suomalaiseen yhteiskuntaan, että ärsyynnytään siitä, että heistä on tullut niin pitkäaikainen riesa.

Sodan loppua ei kuitenkaan vielä näy.

Toivottavasti edes siihen mennessä, jolloin ukrainalaisten määräaikaiset oleskeluluvat Suomessa ja muuallakin EU:ssa loppuvat (suurin osa umpeutuu maaliskuussa 2023), jotain valoa tässä tunnelissa näkyy.

Monien on tarkoitus lähteä takaisin Ukrainaan. Vaikka päälle päin se ei aina näy, suurin osa edelleen haaveilee paluusta. Tosin heidän kädet yritetään pitää varattuna ja ajatukset pois sodasta, mutta se auttaa vain hetkellisesti.

Osa jää, osa lähtee. Jos on, minne palata.

Mitä jatkossa?

Uutiset ovat täynnä riemukkaita artikkeleita siitä, miten Ukraina on valloittamassa omat sodassa menetetyt alueet takaisin. Poliittisesti tämä näyttää hyvältä, jopa toivotulta, mutta se tarkoittaa pienelle ihmiselle lisää kärsimystä, lisää kuolemia ja maan tasalle pommitettuja taloja.

Osa asiantuntijoista näkee tilanteen niin, että Ukraina on aikeissa vallata eteläiset osat ja Krimin takaisin itselleen. Poliittisesti ymmärrettävä päätös teki oman oloni kurjaksi. Sota on sittenkin tulossa tuhoamaan kaiken, mikä minulle on rakasta. Se tulee satuttamaan jokaista läheistäni, saastuttamaan jokaista neliösenttimetriä maata, jota se koskee.

Ukrainan hallitus kyllä käski siviilien lähteä pois Venäjän vallan alla olevilta alueilta. Komento koskee toistaiseksi Donetskin ja Hersonin alueita. Helpompi sanottu kun tehty. Pako omasta kodista, edes väliaikaisesti, ei ole niin yksinkertainen ratkaisu. Pitää olla rahaa, millä matkan maksaa ja terveyttä elää sen yli. Monille hyppy tuntemattomaan on niin pelottavaa, ettei sitä pysty tekemään. Kauhu saa ihmiset painumaan maan alle piiloon, mutta ei lähtemään pakoon. Se lamauttaa.

Tiedän omienkin sukulaisten tilanteesta, ettei sieltä noin vain lähdetä. Venäjä kyllä jakaa nyt 10 000 ruplaa per talous tukiaisia (tämän hetken kurssilla n. 160 euroa), mutta niihin pitää jonottaa pankkeihin tuntikausia. Ensimmäiset ihmiset tulevat aamuneljältä kun pankki aukeaa vasta klo 9.

Iäkkäiden ihmisten kannalta se temppu on mahdoton.

Ruokaa kaupoista vielä saa, mutta lääkkeitä ei.

Ihmiset, joilla on eläkettä tai muita työstä riippumattomia tuloja, pääsevät hyvällä tuurilla nostamaan rahaa automaatilta. He, joiden tulot ovat riippuvaisia maan taloudesta, kärsivät nyt hätää. Suurin osa yritystoiminnasta on lamaantunut. Se tarkoittaa tällä hetkellä satojen tuhansien ihmisten ahdinkoa ja valtaosa heistä on nuoria ja perheellisiä.

Kaupunkien kaduille on tuotu sotatekniikkaa, joten nyt ukrainalaiset joutuvat ampumaan omia kaupunkejaan raunioiksi valloittaakseen niitä uudestaan. Hersonissa venäläiset ovat kaivautuneet bunkkereihin, koska heillä on ollut aikaa. Ne on kaivettava tyhjiksi sotilaista. Taktisesti se voi onnistua tuhoamalla heiltä huoltoketjut. Nälkäisenä ja ilman ammuksia on vaikea taistella.

Tilannepäivitys on Kahovkasta Etelä-Ukrainasta. Netti toimii toistaiseksi, mutta ei ole tietoa kuinka kauan. Niin kauan kuin masto pysyy pystyssä.