Missä kannattaa säästää matkustaessa?

Missä kannattaa säästää matkustaessa?

Matkailu on suomalaisille yksi suurimpia menoeriä, mutta rakas sellainen. Ei ole ihme, että netti on täynnä vinkkejä, missä matkailussa voi säästää. Niin, että ylipäänsä pääsee matkustamaan.

Kieltämättä minibudjetilla pääsee aika pitkälle. Se on pelastus nuorille, opiskelijoille ja muutenkin vaikeassa elämäntilanteessa oleville ihmisille. Matkailusta ei silloinkaan kannata luopua. Se antaa perspektiiviä omaan elämään, vie hetkeksi eri maisemiin. Välillä auttaa löytämään tien eteenpäin. 

Suurin osa jutuista, joissa jaetaan säästövinkkejä matkailuun, näyttää käsittelevän vain nuorten ja lapsettomien pariskuntien reppureissaamista.  

Keskiluokkaisten matkailussa voi myös nipistää aika monessa kohdassa, mutta kannattaako seurata ihan kaikkia vinkkejä? Ei välttämättä.

1. Siirtyminen lomalle ja takaisin

Nyt lähilomailu on muodissa, joten kukaan ei enää kommentoi, että se on halpa huvi. Silloin, kun kyse on siirtymisestä kauemmas tai pidemmälle lomalle, lentäminen on usein välttämätöntä. 

Erilaisia tapoja säästää lentämisessä ja lentää ekologisemmin on kuvattu varsin kattavasti Please Be Seated for Takeoff -blogissa, joten en toista niitä täällä. Tanjan postaukseen on vaikea lisätä mitään uutta tällä hetkellä.

Jos kuitenkin on halua ja mahdollisuuksia matkustaa maata pitkin, on tarjolla erilaisia vaihtoehtoja. Voi lähteä Road Tripille omalla autolla, siirtyä päämäärään junalla tai bussilla. 

Välillä oma auto on ainoa keino siirtyä paikasta toiseen, jos suunnittelussa on pidempi loma, jonne otetaan lemmikkejä mukaan. Lentoliikenne on vasta palaamassa normaaliin, joten on tapauksia, joissa lemmikeille ei löytynyt lentolippuja haluamallesi ajankohdalle.

Euroopassa periaatteessa pystyy liikkumaan sähköautolla jo varsin vaivattomasti. Isojen teiden huoltoasemat tarjoavat latauspisteitä poikkeuksetta. Pienempien ja syrjäisimpien paikkakuntiin niitä ei ole rakennettu niin tiheästi, joten pitää olla aika tarkkana. 

Aivan liian pikkuisella autolla ei suurelle tielle ole mukava mennä, mutta keskikokoisella perheautolla pärjää jo hyvin. Jos autossa on 3-4 henkilöä, niin se alkaa olla jo hyvin ekologinen liikkumistapa verrattuna lentämiseen. Polttoaineen kulutus ei nouse painon lisääntyessä niin räjähdysmäisesti. Toki auton pitää olla hyvässä kunnossa, huollettu, katsastettu, valmistettu pitkille matkoille hyvillä renkailla ja uudehkoilla jarrupaloilla. Tien päällä pääsee toki korjauttamaaan jotain tarpeen tullen, mutta tien poskelle jääminen ei ole koskaan kovin kivaa.

Maata pitkin siirtyminen on kallista. Siihen välttämättömään pahaan pitää varautua. Sanoisin, että 500 euroa per 1000 km on minimibudjetti. Polttoaineen hinta on yksi ongelma, vaikka nyt se on entistä suurempi päänvaiva. Myös tietullit, käyttömaksut ja muu byrokratia voivat rasittaa hermoja (erilaisista autoiluun liittyvistä maksuista tarkemmin Elämää Nomadina -blogissa). Loput ovat ihmisistä riippuvia tekijöitä. Ihmisiä pitää huoltaa montaa kertaa päivässä. Ruoat, yöpymiset, mahdolliset nähtävyydet – kaikki maksaa.

Majoitusten hankkiminen suoraan tien päältä on myös oma taitolajinsa. Siihen tarvitaan kokemusta ja hyvää nettiä. Netti on meillä ollut aina mukana viimeiset 3 vuotta, koska luottaminen ilmaiseen wi-fi:hin Mäkkärin pihalla on usein turhaa. Se ei toimi.

Viimeisinä vuosina emme käyttäneet airbnb lainkaan sen takia, että vastauksen saaminen siellä voi kestää pitkiä aikoja. Useista tunneista pariin päivään. Turhan usein se oli myös kielteinen, silloin kun olemme matkustaneet perheenä. Meillä ei toki ollut aikomustakaan majoittua jonkun kotisohvalle kolmistaan, vaan olemme aina yrittäneet vuokrata kokonaisen kämpän. Yleensä suurehkon sellaisen. Kuitenkin näyttää siltä, ettei airbnb:ssä lapset ole tervetulleita. Harvassa kämpässä ilmoitetaan asiasta suoraan nettisivuilla, vaan se selviää jälkeenpäin, koska ilmeisesti lapsivaistaisuus ei ole soveliasta. 

Booking voi olla hieman kalliimpaa, mutta siellä on pakko ilmoittaa suoraan, onko lapset tervetulleita vai kämppä on vain aikuisille. Tähän on pakko huomauttaa, että meidän lapsi on täysin ongelmaton varhaisteini. Hänen vaatimuksenaan on kunnollinen netti ja putipuhdas asunto.

2. Majoitus

Hotelli on ensimmäinen vaihtoehto, joka tulee mieleen matkustamista ajatellessa. Mutta ei kaikille. Perheellisten on mukavampaa ja edullisempaa hakeutua toisenlaiseen majoitukseen. Hyvien vaihtoehtojen joukossa on erilaisia huoneistoja, kotimajoitusta, loma-asuntoja, guest houseja ja apartment- hotelleja. Niissä sekä hinta-laatusuhde että viihtyvyys ovat parempia. Tälläisissä majoituspaikoissa voi olla pari kylppäriä, täysin varusteltu keittiö, pyykinpesukone ja muita mukavuuksia, joita ei aina osaa arvostaa ennen kuin itse on perheellinen. 

Majoituksen laadusta ei sen sijaan kannata tinkiä kovin paljoa. Hyvät unet ja toimiva sisustus plus kaikki tarvittavat varusteet helpottavat arkea, juhlaa ja lomaa kummasti. 

Sijainti on myös tärkeä. Jos rantalomalla pitää raahautua rannalle useita kilometrejä päivässä, ei siitä tule lomaa. Lomalla vietetty aika kannattaa optimoida tarkoituksenmukaisesti. 

3. Tavaramäärä

Tavaravuoresta on helpointa päästä eroon juuri niin, että perillä on pyykinpesumahdollisuus.  3+ hengen perhe (ennen kuin lapsi itse pystyy kantamaan tavaroitaan) harvoin pärjää pelkillä käsimatkatavaroilla. Erityisesti jos loman kesto ylittää viikon. Muistakaa myös, että monissa hotelleissa pyykkäys huoneessa on kielletty. Vaatteet joko joutuu vetämään päälle kosteina aamulla tai antaa pesulaan. 

Paluumatkalla olen keventänyt laulukkujamme mm. jättämällä lapsen pieneksi käyneet vaatteet hotellille.

Hyvä tapa on lainata rantaleluja sen sijaan että ostaa ne joka kerta uusiksi.

Omassa pakkaamisessa noudatan hyväksi havaittua kaavaa. Olen kirjoittanut asiasta kokonaisen postaussarjan, joten en palaa tässä asiaan sen kummemmin. Sen kuitenkin mainitsen, että omasta kokemuksesta opin, että mukana pitää aina olla yksi ylimääräinen perusvaate sekä alusvaatesetti jokaista perheenjäsentä kohden. Näillä olen välttynyt aika monelta katastrofilta. 

4. Liikkuminen

Retkillä, tapahtumissa ja festivaaleilla voi käydä suuremmassa porukassa bussilla. Se kuitenkin edellyttää sitä, että jaksat hälisevän lauman kanssa siirtymistä, kuskin tupakkatauot, kahvitauot ja myöhästyneiden matkustajien odotteluja. Pitää myös varautua kanssamatkustajien vinoihin katseisiin, kun väsynyt lapsi alkaa kitistä. 

Joukkoretket eivät tule halvaksi, jos pitää maksaa koko perheestä. Sen takia monesti vuokra-auto on silti parempi ratkaisu.

Vuokralle saa nykyään kaikkia mahdollisia eko-vaihtoehtoja pienkulutuksellisesta golfkärrystä sähköautoihin. Joten erityisesti pienten lasten kanssa auto on hermoille edullisempi vaihtoehto. 

Ennen auton vuokraamista on kuitenkin syytä selvittää millainen on autoilun kulttuuri ja käytäntö kyseisellä alueella. Esimerkiksi Algarvessa, Ranskan tai Italian maaseudulla oma auto on mukava lisä upealle lomalle. Maltalla tai Italian kapeilla rannikkoteillä – järkyttävä päänvaiva. 

Algarvessa (ja muualla Portugalin maaseudulla) suurimmat tiet ovat tyhjähköja. Tilaa on paljon. Kaupungeissa kapeat kadut ja sokeat kulmat ovat haasteena. 

Maltalla on vasemmanpuoleinen liikenne yhdistettynä erityisen kapeisiin teihin. Toki sielläkin on uusia, leveitä teitä, mutta ne eivät sijaitse turisteille kiinnostavilla alueilla. Liikennettä on tosi paljon, riesana ovat ruuhkat ja tietyöt. Bussiliikenne on taas varsin kattava. Melkein jokaiselle rannalle pääsee bussilla molemmilla saarilla. Kaikkialle nähtävyyksiin on myös nyt vedetty useita bussireittejä.

Käveleminen on paras tapa siirtyä paikasta toiseen (ainakin omasta mielestäni). Kävelen aina jos vain voin. Se on kuitenkin hyvin aikaa vievää puuhaa. Lomaillessa pitää ottaa huomioon monia muuttuvista sääolosuhteista ja topografiasta johtuvia asioita. Aurinkosuojat, riittävä nesteytys, päähineet (erityisesti lapsille), tarpeeksi taukoja ja juuri sopivasti ruokaa.  

Muut puoli-ilmaiset tavat siirtyä paikasta toiseen ovat pyöräily, rullaluistelu, skeittailu, tai mikä vain muu lihasvoimalla käyvä keino. Niihin pätee kaikki kävelemiseen liittyvät huomautukset, plus kyseinen kulkuneuvo suojavarusteineen pitää hankkia jostain (ellei niitä ole valmiiksi mukana). 

Taksi on hyvä ja mukava julkisliikenteen vaihtoehto. Toisissa paikoissa metro on paras tapa siirtyä paikasta toiseen. Vaikkapa Pariisi, Lontoo, Shanghai, Shenzhen, Hongkong tai New York ovat sen kokoisia mestoja, ettei siellä selviä ilman. Myös Moskova ja Pietari ovat kaupunkeja, joissa taksilla ei kannata yrittää paria korttelia kauemmas. 

Gdanskissa, Krakovassa, Helsingissä ja Tallinnassa kannattaa käyttää raitiovaunuja. Myös senkin takia, että auton parkkeeraaminen on lähes mahdotonta. Se on tehty kalliiksi ja hankalaksi tarkoituksella: monessa kaupungissa keskustan liikennettä halutaan rajoittaa. Pelastuksena voivat olla parkkihallit. Ne eivät aina olekaan kaikista helpoimpia parkkeerata eikä ole halvimmasta päästä.

5. Halvat huvit

Opiskeluaikana olen hyödyntänyt suuressa mittakaavassa ilmaisia tapahtumia ja kotimaanmatkailua. Mikä maa sitten olikaan kotimaana juuri silloin. 

Omassakin kaupungissa tapahtuu paljon, jos pitää silmät ja korvat auki. Ilmaisia näyttelyjä, ilmaisia tai alennettuja päiviä museoissa ja leffateattereissa, ulkoilmakonsertteja, suurimpia teematapahtumia, kuten Tall Ship Race Turussa tai autonäyttely Paimiossa.

Nuorina olimme myös käyneet kuuntelemassa kalliita konsertteja lavan viereisissä puistoissa, naapurikaupungeissa retkellä lähijunalla tai bussilla.

Järjestettiin piknikkejä puistoihin ja retkiä luontoon, patikointia, käytiin katsastamassa historiallisia maamerkkejä ja raunioita – jokaisella alueella on paljon ilmaisia ja puoli-ilmaisia huveja. Aikaisemmin kuunneltiin puskaradiota, nyt niistä ilmoitetaan sekä somessa että paikallisissa lehdissä. 

Lasten kanssa kaikkiin retkiinikin pitää varustautua huomattavasti paremmin. Lapsen iästä riippuen reitin vaikeuden, tekemisen mielenkiintoisuus ja huvin pituus ja laatu ovat erittäin tärkeitä. 

Eväitä pitää olla mukana tarpeeksi, koska ei voi koskaan tietää, tuleeko vastaan sopiva ruokapaikka sopivalla hetkellä ja minkä hintainen. Myös ruokien valikoima voi olla hyvin suppea.

En usko, että kannattaa ottaa pikavippiä sitä varten, että käy matkoilla tai maksaa jostain huvista (se on toki vain oma mielipiteeni), mutta omaan budjettiin sopiva menoerä ei nyt ole pahitteeksi. Lomailemaan kuitenkin lähdetään hankkimaan kokemuksia. 

Erityisesti kulttuurin pääkaupungeissa (kuten Pariisi, Lontoo, Lissabon tai New York yms.) on aina meneillään jokin tapahtuma, jonne pääsee ilmaiseksi. Toisaalta huomasin, että moni mieleenpainuva kokemus karttui rahalla. Usein niiden paikkojen luominen on resursseja vievää toimintaa, joten on kohtuullista, että niistä pyydetään rahaa. Esimerkkinä voisin mainita hyviä eläintarhoja (vaikkapa Algarvessa, Tallinnassa tai Shenzhenissä), laadukkaita akvaarioita (Faro, Barbados, Helsinki), huvipuistoja, leffateattereita.

6. Ruoka ja juoma

Koko perheen kolme kertaa päivässä ruokkiminen ravintolassa on kallista melkein missä tahansa maassa. Sen takia meilläkin on tapana syödä päivällinen tai illallinen ulkona, mutta muut ruoat teemme yleensä pikaisesti omassa kämpässä. Joskus käytämme majoituksen aamiaispalveluita, joskus ei. 

Paras tapa säästää ruokailussa (ja myös nostaa sen laatua kertaheitolla) on siirtyä pois turistialueelta. Yleensä kilometrin-parin kävelymatka auttaa kummasti asiaa. Myös joka ilta ruokailun ei tarvitse olla fine dining. Ravintola voi olla varsin vaatimaton, mutta jos siellä on paljon paikallista väkeä, paikka on hyvä. 

Monessa lomapaikassa on edelleen tarjolla all-inclusive palvelu. Joillekin se on hyvä vaihtoehto. Itse en jaksaisi syödä aina samassa paikassa samoihin aikoihin. Mielestäni se on liian sitova vaihtoehto. 

Kaikkein edullisimmat ravintolatarjoukset ovat suunnattu paikallisille. Esimerkiksi ostareiden Food Garden:it ovat yksi sellainen vaihtoehto. Nykyään niitä alkaa olla joka paikassa. 

Jos on oma keittiö, joskus voi värkätä jotain helppoa kotiruokaa. Se maistuu yllättävän hyvältä vaihteeksi. 

Kuitenkin ruoan laadusta ja määrästä ei kannata tinkiä, koska lomalla energian tarve yleensä kasvaa (huom! myös nestehukka on suurempi aktiivisuuden tason noustessa). On suotavaa kokeilla jotain paikallisia hedelmiä ja vihanneksia tai tunnettuja ruokaerikoisuuksia. 

7. Tuliaisia

En itse asiassa osta turhia tuliaisia. Jokaisella lahjatavaralla pitää olla tarkoitus. Jos ostan jokin esineen lahjaksi, tiedän tarkaan, tarvitseeko lahjansaaja sitä ja mihin hän voi sitä käyttää. Pyrin myös ostamaan paikallisten käsityöläisten tai yritysten tuotantoa ja välttää kiinalaista krääsää. Ainoa poikkeus oli itse Kiina: siellä ostimme vain kiinalaisia leluja ja puolijalokiviä, koska ne olivat jollain tavalla poikkeuksellisia. Kiinasta olen ostanut myös erittäin hyvin istuvia ja kestäviä vaatteita.

Joka maassa on omia erikoisuuksia. Esimerkiksi Kiinasta kuten yllä mainitsin, kannattaa tuoda puolijalokivistä tehtyjä käsitöitä ja esineitä. Ne eivät ole halpoja eikä niitä näy basaareissa. Käsityötaidetta myydään joko erikoiskaupoissa tai turistikojuissa. Kadulla ostaessa pitää olla tarkkana, mutta väittäisin, että kivituotteen tunnistaa helposti: se erottuu muovista laadultaan, painoltaan ja hinnaltaan.

Kiinalaisia vaatteita saa siellä kaikkialla, mutta kannattaa ostaa kalliimman näköisistä putiikeista ja ostareista. Kiinalaisilla on olemassa omia brändejä, joiden vaatteet maksavat jokseenkin saman verran kuin meidän pikamuoti, mutta kestävät vuosikausia. Minulla on useita sellaisia kappaleita.

Portugalista kannattaa tuoda nahkatuotteita, kenkiä tai sitten kirjailtuja tekstiilejä. 

Kirgisiassa minuun teki vaikutuksen paikalliset nahkatuotteet – kengät, laukut ja asusteet – sekä nahasta ja puusta tehtyjä lahjoja, esim. shakkipelit, taulut tai kynät.

Uzbekistanista kannattaa hankkia keramiikkaa, silkkiä ja puuvillavaatteita. 

Maltan kaikkein tunnetuin tuliainen on erilaiset lasiteokset ja miniatyyrit. Maan keramiikkateokset ovat myös suosittuja. Harvoin niitä voi käyttää muuhun kuin koristeluun, joten vaihtoehtona voi ostaa Maltan symboliikalla varustettuja esiliinoja, mukeja tai lippiksiä. Nämä osoittautuivat hyvin kestäviksi siitä huolimatta, että niitä myydään turistialueiden lahjatavarakaupoissa.

Missä kannattaa säästää matkustaessa?

Lopuksi

Loman kuuluu olla mukava ja rentouttava kokemus, ei pihiyden näyttely. Tässäkin pätee se kultaisen keskitien sääntö. Mihinkään hulluuksiin ei tarvitse lähteä niin, että jälkeenpäin iskee lomamorkkis ja luottokorttilasku ylittää vuoden ansiot. Mutta se, minkä budjetti sallii, on ihan kiva kokea. 

Mukavia lomia teille!

Missä kannattaa säästää matkustaessa?

Referenssit:

• Miten pakkaan matkoille?
• 5 vinkkiä miten lentää ekologisemmin – Please Be Seated for Takeoff 
• Autolla Euroopassa (osa 1): Katsastus ja vakuutukset – Elämää nomadina
• Autolla Euroopassa (osa 2): tienkäyttömaksut ja ympäristötarrat
• Laiskan perheenäidin parhaat aurinkovoiteet
• Onnistunut perheloma Algarvessa
• Vauvasta vaariin – Malta lapsiperheille