Olennaista ja epäolennaista

Olennaista ja epäolennaista – huomautuksia bloggaamisesta.

Joskus muutamia vuosia takaperin Rouva Sana esitti kysymyksen #blogiperjantai-tapahtuman yhteydessä: mitä bloggaaminen on antanut sinulle?

Pateettisen ja itsekehittävän listan jälkeen kirjoitin ylös pari epäolennaista, mutta hauskaa huomautusta.

1.

Miten bloggaaja näkee maailmaa? Oman statistiikan kautta. Siellähän näkee mitä ihmiset hakevat googlessa ja mitä vanhaa sisältöä nousee esille juuri tällä hetkellä.

Esimerkiksi nyt (nyt on maaliskuun loppu 2022, jolloin maailma unohti koronan ja uutiset ovat täynnä sotaa Ukrainassa) porukka hakee netissä lomakohteita. Omassa blogissani luetaan aurinkoloma-postauksia, aurinkovoidesuosituksia ja matkalaukun sisällön paljastuksia.

Myös eko- ja lähimatkailu ovat  suuressa suosiossa. Tallinnan-sarjan postauksia luetaan edelleen tiheästi. Julkisilla, maata pitkin toteutettavissa olevat matkat ovat ihmisten mieleen. Suosittelen muuten lähimatkailun kohteeksi myös Riikaa. 

Toinen suuresti esille noussut aihe on diginomadismi. Se on yksi turhautumisen syndrooma. Minä en haluaisi nähdä sitä sodanuhan pelkona. Uskon, että nyt post-korona arki antaa enemmän varaa joustavuudelle. Työnantajia on saatu uskomaan, että työntekijät pystyvät työntekoon myös ilman heidän valvovaa silmää.

Näin blogini on antanut minulle kyvyn tutkia maailmaa eri näkökulmista, suuremmista kokonaisuuksista pienempiin tapahtumiin ja toisinpäin.

2.

Onko sitten blogi heijastus bloggaajan todellisuudesta vai onko bloggaajan todellisuus heijastusta hänen bloggaamisesta?

Voi sittenkin olla, että taidokas kuva blogissa tai instassa sen ottajalle tai loistava teksti sen kirjoittajalle on totuus, koska se on unelma, päämäärä johon bloggaaja tai kuvaaja pyrkii. 

Olen oppinut olemaan kriittinen kaiken suhteen, mitä näen ja koen. Ehkä se on hulluuden alkua. En tiedä. Olen kai filosofisella tuulella tänään. 

3. 

Blogissa ei ole eikä varmaan saisikaan olla bloggaajan koko elämää kaikkine yksityiskohtineen. Eihän se sairauskertomus ole. 

Mietin itsekseni, millaisista blogeista tykkään. Mielenkiintoisista. Minua ei niinkään kiinnosta ihminen blogin takana, mutta itse tarina ja sen monet ulottuvuudet. 

Näin olen oppinut sen, että haluan lukea kirjoituksia (blogeja, kolumneja, kirjoja), joista voin oppia jotain: uutta tietoa, uutta näkökulmaa tai uutta tapaa elää. Kunhan vielä osaisin tuottaa itsekin tällaisia tekstejä.   

Olennaista ja epäolennaista – huomautuksia bloggaamisesta.

• Bloggaajan arki ja juhla – Via Per Aspera Ad Astra
• Iltapäivä Vilamourassa – Bloggaajan arki ja juhla – Via Per Aspera Ad Astra
• Viro Archives – Via Per Aspera Ad Astra 

Kuvitus: Happy Color^®