Sinikeltaisessa valossa - Tilanne Ukrainassa - In Via

Tilanne Ukrainassa.

Viime päivinä minua on usein pyydetty kommentoimaan Ukrainan tilannetta. Ikävä kyllä vain sen takia, että olen sattunut syntymään sen maaperällä. En ole poliittinen toimittaja, joten mielipiteelläni ei ole suurta arvoa.

Jos nyt kuitenkin omaa mielipidettäni lähden ilmaisemaan, niin se on jonkin verran eriävä yleisesti julkaistusta käsityksestä.

Minusta sota on aina paha, eikä mikään poliittinen intressi oikeuta rikkomaan toisen maan rajoja väkivalloin.

Jokaisessa poliittisessa konfliktissa on aina kaksi osapuolta. Kaukaa katsottuna oikean ja väärän laidat saattavat olla vääristyneitä. Silti tämä nykyinen tilanne näyttää enemmän tarhaikäisten lasten riidasta hiekkalaatikolla kuin politiikasta. Ikävä kyllä, jälleen kerran pieni ihminen on se, joka joutuu kärsimään siitä. Kuten yleensäkin, johtajien ja poliitikkojen verta ei vuoda näissä taisteluissa. Se tekee niistä entistä epäoikeudenmukaisempia.

Kaikki konfliktit voi aina ratkaista neuvottelemalla. Välillä on tosin kyse neuvottelukyvyn putinomaisuudesta. Se on suhteellisen harvinainen tauti, mutta historia tuntee muutamia vastaavia tapauksia. Tämän taudin yksi oire on autoimmuninen konfliktointi, jolloin henkilö ei tiedosta, että hänen lempilelunsa oikeasta kädestä on vienyt hänen vasen kätensä.

Odotan mielenkiinnolla tämän tapauksen ruumiinavausraporttia saadakseni tietää, millainen aivojen rakenne tai vamma sellaisen poikkeuksen aiheuttaa.

Tuumasta toimeen?

Kuten yleensäkin SOMEssa on paljon puheita ja osanottoja, mutta en usko, että tälläkään kerralla, niin kuin vuonna 2014, Suomi avaisi rajojaan Ukrainan pakolaisille. Voi olla, että Viro avaa. Se olisi mielestäni nyt erittäin tärkeää. Ainoa, mitä pystymme tekemään todellisuudessa, on avata ovemme sotaa (oikeasti) pakeneville ihmisille.

Todellista tietoa tilanteesta Ukrainan rajojen sisällä on vaikeaa saada. Kiovasta länteen on todennäköisesti rauhallista, ainakin tällä hetkellä (uudemman tiedon mukaan 25.2.2022, ei enää ole). Dniprosta itään pelätään pahinta. Nyt sotilaalliset toimet ulottuvat Mariupolista Donetskin kautta Luhanskiin. Kiovan tilanne on kriittinen, jos sinne saadaan avattua joukkojenkuljetus maitse tai lentoteitse. Tietojeni mukaan netti pätkii ja monen operaattorin verkko on maassa.

ukrainan sota 2-2022 — Yle Uutiset, 26.2.2022

Miltä siellä nyt tuntuu, näkee kaverini tarinasta Instassa:

“Haluamme rauhaa ja koskemattomuutta!!! Haluamme, että Putin ja Venäjän armeija pysähtyy!!! Emme halua olla peloissamme ja kuunnella ohjusten räjähtävän!!!”

Miltä näytti vuoden 2014 Krimin miehitys on jo historiaa, mutta se näyttää toistavan itsensä.

Miltä sota tuntuu, pääsee lukemaan täällä (sisältövaroitus paikallaan).

Politiikasta kirjoittaminen on aina riskaabelia hommaa. Ei pelkästään sen takia, että joku voi asiasta suuttua, mutta myös vakoilubottien takia. Jotkut tietyt sanat ja ilmaisut ovat niille kuin punainen vaate härälle (härkien huhutaan olevan värisokeita muuten). Joten katsotaan, mitä tästäkin artikkelista seuraa 😉.

Tilanne Ukrainassa.