Viikonkuulumisia - Arki ja juhla Uzbekistanin maakunnassa

Arki ja juhla Uzbekistanissa.

Arkea ja juhlaa on moneen lähtöön. Enpä juuri usko, että arjessa on paljon eroja maakohtaisesti. Juhlissa eroja on jonkin verran enemmän, koska niissä usein vaalitaan omia perinteitä ja maan tapoja.

Arki

Oma arkeni täällä on pitkälti samanlainen kuin kaikilla muillakin kollegoillani, joiden perheet ovat muualla. Meitä on itse asiassa paljon, sekä mies- että naispuolisia. Kokandissa ei tällä hetkellä ole tarpeeksi alan asiantuntijoita, joilla on oikeus työskennellä opettajina ja lehtoreina yliopistossa.

Vinoutuma syntyi lainsäädännön muutoksen myötä, jonka mukaan vaatimukset korkeakoulujen opettavalle henkilökunnalle ovat muuttuneet. Moni asiantuntija joutuu takaisin koulunpenkille, että saa pitää työpaikkansa. Uudistuksen tarkoitus on saada Uzbekistanissa tarjottu opetus lähemmäs länsimaista standardia.

Varsinaisten oppituntien lisäksi meillä on keskinäisiä tapaamisia, joita yhdistämme usein ruokailuihin ja teehetkiin. Uzbekit muutenkaan eivät pidä palavereita ilman teetä. Saa kahviakin, jos osaa pyytää.

Omalla osastollamme tuomme vuorotellen teetä, kahvia ja makeisia teepöydälle.

Harvoin nämä palaverit ovat kovin virallisia. Kovin pitkiksi niitä ei myöskään voi sanoa. Small talkia täälläkään ei tunneta, vaan mennään suoraan asiaan lyhyen “Mitä kuuluu? – Hyvää, kiitos!” tervehtimisen jälkeen. Käytämme päivittäin monia eri kieliä. Nyt myös suomea 😁.

Hallinnollisista asioista keskustelemme harvoin. Yleensä on meneillään jokin akateeminen projekti, joka vaatii pohtimista. Joskus syntyy spontaaneja, ammatillisia ja filosofisia, hyvin avartavia keskusteluja.

Akateemista aikaa meillä on yleensä yhtä paljon kuin opetusta. Joskus jopa enemmän. Minulla on juuri nyt enemmän opetusta kuin tutkimusaikaa, mutta tilanne on päällä vain huhtikuun puoliväliin asti. Sen jälkeen panostan taas enemmän tutkimukseen ja kehittämiseen, kun opetuksesta jää jäljelle vain suomen kieli.

Juhla

Keväällä Uzbekistanissa koittaa juhla-aika. Maassa on tapana juhlia omia sankareita ja merkkipäiviä perinteitä kunnioittaen.

9.2 on Alisher Navoiy:n syntymäpäivä, joten yliopiston oppilaat valmistivat meille esityksen, johon kuului Navoyi:n runoja, perinteisiä lauluja ja tansseja.