Uzbekistanin ensimmäinen yllätys.
Minulle Uzbekistan on ollut täynnä yllätyksiä. Onneksi suurimmalta osaltaan positiivisia.
On pakko myöntää, että en tiennyt maasta juuri mitään. Netistä kaivamani tieto oli osittain vanhentunutta ja osittain väärää.
Tässä pitää mainita, että yllätyksiä täynnä oleva uraputkeni vei minut loppujen lopuksi eri oppilaitokseen, mitä oli alunperin suunniteltu. Uusi opetusmiljööni sijaitsee maan toisessa päässä, Kokandissa. Eli lyhyesti: olin menossa Navoiyn kaupunkiin peruskoulun opettajaksi ja löysin itseni Kokandin yliopistosta Maailman kielten osaston opettajana. Oppilaitos on minulle napakympin valinta. Se panostaa suuresti ekonomian, johtamisen, turismin ja yrittäjyyden opintoihin, jotka ovat minulle tuttu ja turvallinen aihe – ja toinen ammattini. Joten tilanne on nyt täydellinen win-win.
Yliopisto yllätti minut. Ensisilmäyksellä minua ilahtutti olemuksellaan vuonna 2019 rakennettu kompleksi. Rakennusteknisesti se on toteutettu viimeisen päälle: jopa lattialämmitykset opiskelija-asuntolassa (missä itsekin asun opettajille tarkoitetussa huoneessa – yksin, ei hätää 😊), oma kaasulla toimiva lämmityskeskus, upouudet pesula ja keittiöt, luokkien varustus on tekniikan viimeistä huutoa, luokkahuoneiden viihtyvyyteen on panostettu niin, että olen nähnyt opiskelijoita siellä viettämässä aikaa yhdessä luentojenkin jälkeen. Opiskelijoiden lempipaikkoja luentojen jälkeen ovat kuitenkin Book Cafe ja tietokonenurkkaukset.
Toinen yllätys oli opettajien ja opiskelijoiden taso ja innokkuus oppimaan uutta. Suomen kielen opettaminen Uzbekistanissa ei ole mikään sattuma tai mielen oikku. Suomi ja Uzbekistan ovat juuri sopineet tiiviimmästä yhteistyöstä koulutuksen saralla. Suomi kun on maailmankuulu edistyneestä koulutussysteemistään.
Uzbekin kieli on muuten suhteellisen vaikeaa. Se muistuttaa kieliopillisessa mutkikkuudessaan venäjän tai suomen kieltä.
Kaupunkina Kokand on mielenkiintoinen kokonaisuus. Se sijaitsee Silkkitien varrella ja on entisen Kokandin kaanikunnan pääkaupunki, joten täällä sekoittuu vanhaa ja uutta.
Miten Kokandissa vietetään lounastaukoja? Eilen kävimme kollegan kanssa Khudáyár Khán palatsin museossa.
Alla olevat kuvat ovat Kokandissa vuonna 2019 pidetyistä Kansainvälisestä Käsityön Festivaalista. Jos tuuri käy (ja korona antaa myöden) vuonna 2022 näemme festivaalin väriloistoa uudestaan.
Uzbekistanissa rakennetaan ja uusitaan hyvin paljon tällä hetkellä, mutta mikä ilahduttaa, täällä osataan vaalia perinteitä myös korjatessa ja uutta loihtiessa. Joten kaupunki ei tule muuttumaan tusinalähiöksi. Toki vanhasta Neuvostoliitosta on vielä paljon jäljellä, mutta ilmeisesti se kaikki yritetään korjata pois jossain vaiheessa.
Olen juuri käynyt aivan upeasti sisustetussa chaikhanassa (se tarkoittaa oikeasti teehuonetta). Siitä vähän tarkemmin seuraavassa postauksessa.
Kuvissani esiintyvä tyhjyys ja ihmisvähyys on näennäistä: yritän tahallani valita sellaisia kuvia, joissa vieraita ihmisiä ei näy (en halua loukata kenenkään yksityisyyttä). Kaupunki sen sijaan vilisee elämää, kahvilat ja teehuoneet ovat yleensä täynnä ihmisiä, joten lounasaikaan (uzbekit syövät yhtä aikaa suomalaisten kanssa, klo 11-13) on varsin vaikeaa saada istumapaikkoja suosituissa ruokapaikoissa.
Tätäkin iltahetkeä kanssani olivat jakamassa muutama lapsiperhe, joukko harjoittelevia potkunyrkkeilijöitä sekä puistoja huoltavia työntekijöitä.
PS Tässä on vielä video Kokandin yliopistosta juuri ennen avajaisia.
Uzbekistanin ensimmäinen yllätys.
Referenssit:
- Qo`qon Universiteti
- Uran turbovaihe
- Kokand – Wikipedia
- Palace of Khudáyár Khán
- visituzbekistan | International festival of handicrafts in Kokand
Kiitos mielenkiintoisesta kurkistuksesta Uzbekistaniin ja kiva kuulla mielenkiintoisesta opetuspestistäsi!
Upeita kuvia! Niitä olisi kiinnostavaa nähdä yksittäin ja isompina ☺
Nämä kuvat ovat järjestetty galleriaan, joten ne aukee isompina, jos niihin klikkaa. Tein sen tarkoituksella niin, jota niitä saa avattua suurimpina helposti.
Kiitos mielenkiintoisesta matka-artikkelista ja upeista kuvista. Näistä sinun postauksista tulee aina kauhea matkakuume 😀
Upeita kuvia! Siellä on todella kaunista, värikästä ja siistiä. Miksei täällä meilläkin voida rakentaa tuollasia kauniita koulurakennuksia, vaan aina niitä hirveitä laatikoita?!
No siellä on todella kaunsita ja värikästä. En ole koskaan edes ajatellut matkustavani tuonne.
Sun blogia on kyllä niin mielenkiintoista seurata!❤️
Onpa mielenkiintoista nähdä ja lukea elämästä siellä. Uzbekistan on itselleni hyvin tuntematon paikka. Upeaa tuo koristeellisuus Khudáyár Khán palatsin museossa. Siitä tulee itämaisuus kyllä mieleen. Myös käsitöissä näkyy värikkyyden lisäksi mystinen itä ja koristeellisus. Kaupunki itsessään näyttää aika kliiniseltä tai toki voi johtua siitä, että kuvissasi ei näy ihmisiä mutta ymmärrät ettet halua ehkä näyttää heitä jos eivät halua tulla kuvatuiksi. Minua kiinnostaisi myös kuulla miten turvallista siellä on? Katselin UM:n matkustustiedotteessa neuvottaan ”Noudata erityistä varovaisuutta”. Mutta taitaa ilmeisesti koskea vain raja-alueita esim. Afganistaniin päin.
Niin hassua kuin se on, mulle ei tullut mieleenkään turvallisuuskysymyksiä. Pitää varmaan mainita jossain vaiheessa niitäkin. Täällä ei vaan ole sellaista tunnetta, kun joissakin paikoissa, että Big Brother pitää sinut tähtäimessä. Elämä on leppoisaa ja mukavaa. Ehkä lähemmäs rajaa on tilanne eri.
Kaupunki on todellakin tyhjä tällä hetkellä, koska kaupunkilaiset eivät tykkää omasta talvesta (se on kolea ja lumeton), mutta puhtaanapito on aika maaninen täälläkin. Pelkästään tässä kuvissa esiintyvässä puistossa on joka päivä viitisenkymmentä ihmistä hoitamassa polkuja ja istutuksia.
Olen seuraavaa postausta varten kuvannut omia kollegoita ja oppilaita (ihan luvan kanssa), joten ihmisiäkin tulee esiintymään kuvissani 😊.
Ai näin siinä kävi, että paikka vaihtui. Mä just mietinkin sinun ruokapostaustasi lukiessani, että hetkinen, miten mä muistin, että menit opettamaan peruskouluun. Tuo yliopisto on varmasti monin tavoin kiehtovampi ja opiskelijoiltakin voi oppia paljon uutta.
Ota ihmeessä kuvia katuvilinästäkin! Mäkin välttelen potrettityyppisten kuvien julkaisua, mutta kyllä yleisiä katunäkymiä voi hyvin kuvata ihmisten kera.
Tuossa olen juuri vastannut Marjolle, että katuvilinää ei nyt talvella saa aikaiseksi. Kaupunkilaiset odottavat kevättä, koska inhoavat talveaan yli kaiken. Minulle oli luvattu kunnon talvi, niin tässä talvea odotellessa… Meidän mittakaavassa täällä syystalvi vaihtuu kevättalveksi, mutta itse talvea ei tule. Aurinko paistaa ja linnut laulavat.
Sitten, kun ihmisiä ilmestyy taas kaduille, otan kunnollisia katuvilinäkuvia. Lupaan! 😊
Niin kävi 😀. Onhan se mielenkiintoisempaa olla yliopistonlehtori kuin peruskoulunopettaja.
Vilinää ei näillä kaduilla tällä hetkellä ole. Pitää odottaa lämpimämpiä kelejä. 😶🌫️
Vaikuttaa siistiltä ja kauniilta kaupungilta ja yliopistolta! Hienoa että kaupunkia uudistetaan vanhaan kunnioittaen.
(Kyllä musta kaupunkikuvissa voi ihan hyvin näkyä ihmisvilinää eikä se kenenkään yksityisyyttä loukkaa, olisi mukava nähdä minkälaista porukkaa siellä liikkuu :))
Yritän joskus tehdä sellaisen kuvan, jossa on väkeä, muttei näy kasvoja liian tarkkaan. Väki on tällä kyllä kirjaavaa. Käyn kohta puoli kuvaamassa yhteisen kuvan kollegoiden kanssa, heiltä pääsen kysymään lupaakin 😁
Sain äsken hyvän linkin, jossa yliopisto on kuvattu ennen avajaisia. Lisäsin sen postaukseen.
Tuosta koulutusyhteistyön syventämisestä olikin kiinnostavaa lukea. Eikö Uzbekistanista tullut taannoin jotain opiskelijoita Suomeen?Mahtoiko liittyä siihen?
Mielenkiintoista myös tuo Suomen koulutusjärjestelmän suuri arvostus, vaikka oppimistulokset ovat laskeneet. No, ovat ne tietysti huippuluokkaa kai edelleen.
Koulutusyhteistyön puitteissa on tällä hetkellä Suomessa opiskelemassa vain muutama nuori, mutta lisää on tulossa (olen juuri valmentamassa 5 kokelasta). Rahoitusta ei löytynyt kotimaan taholta tarpeeksi, ja Uzbekistanille Suomen hinnat ovat aika raskaita, joten kovin monia Pohjolaan ei lähetetä. Ottaen huomioon, ettei heillä ole tarkoitusta palata takaisin kotimaahansa vaan jäädä Suomeen töihin.
Koulutusjärjestelmään saralla Suomi on edelleen maailman huipulla, mutta viimeinen uudistus (inklusiivisuus) ei mennyt ihan putkeen, joten tulokset ovat laskeneet.