Olen “eilen” julkaissut Sunnuntaina puhutaan vain mukavia -jutun ja nyt on taas sunnuntai.
Ei ole mikään ihme. Kaiken muun hässäkän lisäksi olen opiskelemassa lisää sekä tekemässä suurempaa sorttia siivousta. Päästin valloilleen sisäisen KonMarini: laittelen 78 neliömetriä mahtumaan 18 neliöön ja vieläpä järjestyksessä ja pakattuna. Projekti varastontyhjennys pääsi jatkoon parin vuoden koronatauon jälkeen.
Hassua miten elämä joskus ajaa ohi. Olin tänään kaukoliikenteneen bussissa pitkästä aikaa: viimeinen reissu, jonka muistan tehneeni bussilla on vuoden 2010 lentokentän reissu. Silloin se oli, noh, ihan vaan bussi. Nyt olin menossa Tallinnasta Jõhviin. Aikomus oli mennä junalla, mutta en kerennyt. Joten vaihdoin suunnitelman bussiin. Se oli elämys.
Bussi oli Lux Expressin, joka liikennöi Baltiassa: Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Se muistutti enemmän lentokonetta kuin bussia: mukavat penkit, näytöt viihdeohjelmineen, ilmaiset lämpimät juomat. Vessassa en ole käynyt, mutta muuten oli tosi siisti olemus. Uudehko, putipuhdas. Kaikki pinnat desinfioidaan jokaisen reissun välillä.
Desinfioinnissa on käyttöä, kun olin siellä bussissa miltei ainoa, jolla oli maski päällä ajon aikana, vaikka Virossa asetusten mukaan kaikissa julkisissa pitää olla naama peitetty. Poliisi kuulemma sakottaa aika herkästi siitä.
Nyt muuten pääsen kokemaan ihan uutta olotilaa: nimittäin pojat lähtivät ajamaan Maltalle päin sunnuntai-iltapäivällä ja minä jäin tänne Viroon vielä hetkeksi aikaa. (Työasioita). En ole ollut erossa perheestäni vuosiin. Kerran vuonna 2015 kävimme mieheni kanssa parin päivän työreisussa ja vuonna 2018 staycationilla ilman poikaa. Ai niin, ja olin nyt Tallinnassa pari päivää pressimatkalla. Kaikki muut ajat olimme yhdessä joko kaikki kolme tai kahdestaan pojan kanssa. Olen nyt ollut puolet päivästä heistä erossa ja on jo ikävä. Ja kyllä, ehdimme soitella ja vaihdella muutama viesti illan aikana.
Olen varannut heille saman kämpän, jossa majoituimme vuoden 2019 Road tripin aikana Lampedzaissa, järven rannalla. Tällä kerralla paikka löytyi huomattavasti mutkattomammin 😂. Poika tykkäsi huoneistossa olevasta parvisängystä. Se oli muutenkin hyvä paikka: ei tarvinnut ajaa Kaunaksen keskustaan eikä poiketa reitistä paljoa. Maisematkin ovat upeita.
En ole viikkoon ottanut yhtään kelvollista kuvaa, joten kuvitan mieheni ottamilla sekä vanhoilla kuvilla. Lupaan parantaa suoritustani tulevan viikon aikana 💕.
Sunnuntai
Referenssit:
- Projekti: Varastontyhjennys
- VIA BALTICA – 4513 km pitkä postaus – Day 1
- Tallinnan uudet helmet: kulttuuria ja historiaa
Visits: 171
ei bloggaamisesta kannata ottaa stressiä 🙂
En mä itse bloggaamisesta, mutta muutekin elämä menee ohi turhan kovaa vauhtia 😏.
Niin odotan, että pääsisin taas rakkaaseen Krakovaan. Vielä kuitenkaan ei ole sen aika. Tuntuu, että aika kuluu kovin nopeasti, vuodet juoksee eteen päin.
Krakova on upea kaupunki. Sieltä löytyy tutkittavaa aina kerta toisensa jälkeen.
Pitäisi itsekin tehdä varastontyhjennystä. Ei ole varmaan sattumaa, että Fb mainostaa kokoajan mulle kirppareita 😀