Oliko ensimmäinen ulkomaanmatkani Venäjälle? Tai sittenkin Venäjälle? Politiikkaa pienen ihmisen silmin.
Viime aikoina olen sortunut puhumaan politiikasta paljon. Siitä ei pääse yli eikä ympäri, että poliittiset päätökset hallitsevat elämäämme. Poliitikkojen mielestä se on luonnollista. Meidän mielestä luonnotonta. Koska hyviä ja kaikkia miellyttäviä poliittisia päätöksiä ei ole olemassa.
Katseeni kääntyi siihen suuntaan, koska mietin taas jälleen kerran 30 vuoden takaisia tapahtumia. Ei poliittisesti, mutta oman historian kannalta. Matkabloggaajien keskuudessa suosittu haaste Ensimmäinen ulkomaanmatkani sai minut miettimään, miten suuri politiikka on vaikuttanut minuun, omiin polkuihini maailmalla ja tulevaisuuteeni.
Olen kärsinyt kovasta matkakuumeesta niin kauan kuin muistan. Ensimmäisen kerran olin lentokoneessa 2 kk ikäisenä ja silloin mentiin nykyisen Venäjän alueelle, jossa viime aikoina on ollut poliittista epävakautta Lähi-Idän tilanteen takia. Sochi sijaitsee lähellä Abshasian alueeta, joka historiallisesti ei kuulunut Venäjälle, vasta 1864 se oli liitetty puoliväkisin siihen. Siellä edelleen venäjänkieliset ovat vähemmistönä.
Neuvostoliiton aikana matkustaminen sen rajojen ulkopuolelle oli kiven takana. Siihen tarvittiin erikoislupia, joita annettiin hyvin niukasti. Viisumien saanti helpottui vasta 80-luvun lopussa, Perestroikan aikana.
Joten silloin kävimme paljon rajojen sisällä: Venäjällä, Valko-Venäjällä, Moldovassa, Georgiassa, Armeniassa.
Onhan minulla kuviakin niistä matkoista, paitsi äitini ei ollut mikään valokuvausfriikki, kuten minä, joten ne kaikki on otettu studioissa. Kuvien sijaan hän osti matkamuistoiksi postikortteja ja kuva-albumeja. Silloin se oli tapana. Suurin osa niistä albumeista hänellä on vieläkin tallessa.
2 kk 
4 v 
3 v
Sochi, 1982, serkun kanssa Matkamuistoja, 1985-1989
Seuraavan kerran olen matkustanut ulkomaille jo NL hajoamisen jälkeen, vaihto-oppilaana Moskovaan. Onko Venäjä nyt sittenkin ulkomaa?
Olin köyhä opiskelija, joten eksotiikka, kuten Kreikka, Egypti, Kreeta tai Turkki, jossa kaverit kävivät lomailemassa vanhempiensa kanssa, oli minulla saavuttamattomissa. Kävin toki Puolassa, Rygalowkassa. Se on Puolan ja Valko-Venäjän rajalla oleva kylä. Sitä tietä, jota pitkin oli rakennettu myyntikojut, ei ole enää edes kartalla. Raja-alue on siivottu kaikesta sukuloinnista perusteellisesti.
Tässä hässäkässä on aika vaikea päätellä, mikä oli se oikea ensimmäinen ulkomaanmatka. Pitääkö mun laskea siitä, milloin olen ylittänyt mitäkin rajaa, millä passilla tai mihin maahan se alue kuului silloin tai kuuluu nyt.
Olen kerennyt olla NL kansalainen puoli vuotta, ennen kuin piti vaihtaa passi ukrainalaiseksi.
Ai niin, tämä fakta on monille tuntematon: NL:n aikana kaikki osavaltiot olivat monikielisiä, paitsi Venäjä itse. Eli passeissa luki sekä Venäjäksi että paikallisella kielellä kaikki tiedot. Sai opiskella joko Venäjäksi tai omalla kielellä.
Hajoamisen jälkeen passit käännettiin kokonaan omille kielille, joten monista ihmisistä on tullut eri nimisiä, mitä syntymätodistus väittää. Nimimerkilläkin. Se oli kyllä hullu sääntö, mutta mitä sille olisi tehnyt. Laki on laki.
Minulla putosi myös nimeni keskiosa pois, koska ulkomaan passissa sitä ei ollut, joten Suomeen tullessani olin astetta kevyempi nimeni suhteen. Joka tapauksessa kukaan suomalainen ei pystyisi sitä lausumaan.
Vuosi 2000 oli minulle käännekohta. Hauska sattuma. Silloin kävin ensimmäistä kertaa Suomessakin.
Käytyjen maiden luku minulla on vieläkin hyvin pieni. Olisko 25-27. Meillä on vain se vika, että käymme paljon samoissa paikoissa, koska ne ovat vaan niin ihania. Tässä todistusaineisto. Koittakaa väittää vastaan 😁.
Ensimmäinen ulkomaanmatkani -blogihaasteen kirjoitukset (jotka ovat tiedossani):
- Pelottavia mustekaloja, pesusieniä ja Veijalaisen kaverina Kosilla
- Elämäni Ensimmäinen Ulkomaanmatka | Unkari 1983
- Elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka – Meriharakka.net
Muut referenssit:
Mielenkiintoista tarinaa ja upeita kuvia! Tähän tarvitaan jatkoa! 🙂
Kiitos! No problem! 😁
On ollut aina tuskallista kuulla miten jotkut on matkannut jo 2kk iässä tai sanoo kaksinumeroista lukua matkakohteista pieneksi, kun itse pääsi Suomen ulkopuolelle vasta 23 vuotiaana, kun oli asunut yksinkin itsenäisesti jo kuitenkin 6 vuotta! Ennen koronaa maidenkin luku oli vasta 5 vaikka matkoja lähes kymmenen mutta samoihin paikkoihin. Vielä ei ole Ruotsia tai Tallinaakaan nähty vaikka ne on sellaiset mitkä kaikilla Suomessa on listattuna. 😀
https://jowisfreelife.blogspot.com/2020/02/23-vuotiaan-ensimmainen-matka.html
Hienoja vanhoja kuvia 🙂 Mulla on myös käytyjen maiden lukumäärä ehkä tuolla 30:n luokassa vaikka laskettaisiin työ- ja lomamatkat yhteen. En ole koskaan laskenut. Mielestäni matkailussa ei pitäisi juosta numerodatan perässä, käyntimääräennätystä tavoitellen. Matkailun tarkoitus, ainakin itseleni, on tutustua uusiin paikkoihin, kulttuuriin, nähtävyyksiin ja nauttia niistä sekä niiden tarjoamista aktiviteeteistä. Kohde itsessään on tärkeä ei niinkään kohteiden lukumäärä. Mikäli jokin paikka on itselle sopiva ja rentouttava niin silloin on luonnollista valita se vaikka uudelleen. Aika harvasta hyvästä kohteesta saa kaikki irti yhdellä käynnillä.
Minäkin laskin käydyt maat vasta äskettäin, ihan mielenkiinnosta. Me ollaan varmaan hyvin konservatiivisia matkustelijoita: käymme useimmiten Euroopan sisällä, jos ei ole ihan pakko lähteä merta edemmäs kalaan. Se on tavallaan lähimatkailu.
Joo, joskus paikka tuntuu vaan niin omalta, että sinne tekee mieli useamman kerran. En tiedä, montako kymmentä kertaa olemme käyneet Puolan eri kolkissa. Itse asiassa Euroopassa on olemassa aika harva maa, jossa olisimme käyneet vain kerran. Yksi niistä on Vatikan 😁.
Historiasi on kyllä värikäs ja olisi kiinnostavaa kuulla nuoruudestasi enemmänkin, sitten kun olet valmis valottamaan sitä. Tarinasi olisi varmasti kokonaisen kirjan arvoinen.
Sitä olen itsekin pohtinut, mutta olen vielä aika pelokas paljastaa maailmalle koko tarinani. Pelkään lähinnä, ettei siitä tulisi itkuvirsi tai psykologinen trilleri 😂.