Uusi koti Gozolla

Koti Haussa

Kiinteistönvälittäjiä on laidasta laitaan. Kuten vuokramarkkinoilla yleensäkin, nopeat syövät hitaat. Meillä meni kämpän etsimiseen tasan 1 päivä. Huomasin tässä yhteydessä, että kiinteistönvälittäjä kannattaa valita samalla periaatteella, mitä ystäviäkin: pitää olla jotain yhteistä, ainakin näkemys siitä, mikä on hyvä paikka asua. Koti Gozolla

Ensimmäinen välittäjä näytti meille 3-4 asuntoa päivän aikana. Jokaisessa oli jotain vikaa. Vaikka itse asunto sijaitsi paraatipaikalla, aivan rannalla, sisältä se oli niin karmea, ettei asuminen siellä tullut kysymykseen. Sitten oli ihan OK kämppä, joka oli kaupungissa keskellä saarta. Toisessa ei ollut autotallia eikä parkkipaikkaa talon vieressä eikä pahimmassa tapauksessa parin kilometrin etäisyydellä (koska omistaja ei jaksanut lunastaa sen autohallipaikkaa itselleen). Kolmannessa ei ollut astianpesukonetta, ja välittäjän mielestä se oli aivan turha kapistus. Kolmen ihmisen perheessä, jossa kaikki tekevät jotain hyödyllistä ja siis pyörivät jatkuvasti kotona, se on kyllä erittäin tärkeä varuste.

Xlendi (KOTI GOZOLLA)

Mikään kämppä ei tuntunut omalta, ja olimme jo luovuttamassa siltä päivältä. Välittäjä lupasi näyttää meille vielä kämppiä parin päivän päästä. Meillä ei ollut kovin paljon muuta kuin suostua siihen, vaikka asuminen hotellissa torakoiden kanssa ahdisti toden teolla. Päätimme kuitenkin katsoa saarta vielä, vähän muista paikoista kuin Xlendin rannan ympärillä. Kaikki asunnot, mitkä välittäjä meille näytti sijaitsivat vektorilla Xlendi – Munxar – Fontana – Sannat parin kilometrin sisällä.

Marsalforn (Koti Gozolla)

Ajoimme toiselle puolelle saarta Marsalforniin ihan vaan huvikseen. Sinä aikana, kun me Markuksen kanssa napsittiin kuvia, Esa sai pienellä hiillostamisella kontaktin välittäjään, joka uskoi meihin ja järjesti näytön vielä samalle illalle klo 19. Mitään menetettävää meillä ei ollut. Autolautat kulkevat Gozon ja Maltan välillä ympäri vuorokauden, joten ilman muuta päätimme odottaa siihen asti. Täytyy mainita, että asuntonäyttö oli järkätty suunnilleen vartin varoitusajalla, kun kello lähestyi kuutta sillä hetkellä.

Qala (Koti Gozolla)

Ajoimme saaren itäkaakkoiskulmaan katsoaksemme millainen on Qalan kylä (siis, se on kaupunki, jossa asuu 2000 ihmistä). Huomasimme, että pyörittiin koko päivä väärällä puolella saarta. Qala on rauhallinen ja kompaktisti asutettu, jossa on aivan kaikki palvelut tarjolla sekä henkeäsalpaavia maisemia ja pikkuruinen hiekkaranta. Mainitsen tässä, että hiekkaranta on Maltan saarilla harvinaista luksusta.

Jalkapalloilijan näköinen kiinteistönvälittäjä odotti meitä mitäänsanomattoman talon edessä. Maltan saaret ovat siinä varsin erikoinen ilmestys, että kaikki rakennukset täällä tehdään samasta hunajan värisestä kalkkikivestä ja aika tavalla samalla tyylillä. Eli, talon ulkonäöstä ei pysty päättelemään, onko se vanha vai uusi.

Kävi ilmi, että talo on uusi. Sisällä meitä odotti upouusi, tilava ja valoisa kolmen makuuhuoneen asunto neljällä parvekkeella ja kahdella kylpyhuoneella. Se oli ensisilmäyksellä selvä, että tässä se meidän kämppä on löytynyt. Tai melkein.

Astianpesukone puuttui… Dramaattinen hetki kesti pari minuuttia, minkä jälkeen omistaja tuumasi, että viikon sisällä hän voisi järkätä meille sellaisen. Se oli tiistai, ja torstaiksi sovittiin sisälle muutto.

Koti Gozolla, Qalan kirkko — Qalan keskusta

Kun torstaina pakkasimme auton ja kurvattiin uuden kodin eteen, kiinteistönvälittäjä ja omistaja olivat meitä vastassa talon edessä, toisella miehellä kainalossaan sokkelin paneeli. Upouusi astianpesukone komeili jo omalla paikallaan.

No, missä draama? Pyykinpesukoneen moottori irtisanoi sopimuksensa. Korjaus kesti 3 päivää. Ensimmäisillä sateilla vesi meinasi tulla sisälle yhden huoneen katon läpi, niin omistajat riensivät katolle korjaamaan vahingon heti. Keittiössä irtosi silikonit tiskialtaan takana. Sekin korjattiin. Auto ei meinannut mahtua autotalliin, sikäläinen autokanta on varsin pienikokoista, saatiin sekin hoidettua. Eli meidän mittakaavassa muutto sujui mukavasti ja rauhallisesti.

Mikä oli tarinan juoni? Se osoitti maan tavat. Täällä näyttää olevan tekemisen meininki, joka puolella rakennetaan, ihmiset aloittavat työpäivän heti, kun on valoisaa. Porukka ei nojaile seiniin, vaan jokaisella on jotain tekemistä. Asioissa ei vitkutella, vaan hoidetaan hommat pois. Asenteellisesti kuulosti meille sopivalta asuinpaikalta.

Miksi juuri Gozo?

Gozo on Maltaan verrattuna varsin rento paikka. Ei sitä enää voi sanoa, että elämä täällä etenee mitenkään verkkaisesti. Gozolla on sentään 31 000 asukasta, ja sitä riittää täyttämään pienen saaren aika perusteellisesti, vaikka asutusta on vain alueittain. Gozo on nimittäin 14 km pitkä ja 7 km leveä. Eli meidän mittakaavassa kaikki on kävelymatkan päässä: ranta, kauppa, posti (lähin posti on muuten toisessa kaupungissa).

Mikroskooppisella saarella kaikki on pientä: kaupat, ostoskeskukset, koulut, tiet, mutta myös koronaluvut. Turistien poissaollessa täällä on aika helppo välttää kaikkia kontakteja ja pitää hyvä turvaväli kanssaihmisiin. Vaikka isoimmissa ruokakaupoissa on aika ahdasta, paikalliset osaavat varoa ja antavat tarpeeksi tilaa. Itse ostarit ovat aika tyhjiä, mutta jokaisen sisäänkäynnin yhteydessä on järjestetty hygieniapiste, jossa työntekijä mittaa kuumetta ja opastaa käyttämään käsidesiä.

Pääkaupunkiin kävelee puolitoista tuntia, joten auto on toisinaan tarpeen. Ymmärtääkseni julkinen liikenne on saarella varsin kattava, mutta kun kerran auto on jo olemassa, käytämme sitä hyväksemme pidemmillä matkoilla. Tässä kämpässä uutuuttaan hohtava jääkaappi on niin tilava, että viikon ostokset hukkuvat sisälle.

Tuoretta leipää, vihanneksia ja paljon muuta, kuten lämpimiä ruokia, vesi- ja kaasupulloja, posteja, tuodaan oven eteen. Siihen tosin tarvitaan käteistä rahaa, mikä on virtuaalimaailmassa eläville remotereille aika kova pala, joten tähän mennessä katsotaan vain ikkunoista, miten porukka shoppailee kadulla. Näin koronan aikana käteisen käsittely paljaan leivän kanssa samalla tiskillä askarruttaa jonkin verran.

Koko se hässäkkä alkaa Gozolla klo 7.00. Torvet soi vuoronperään: kauppa-autot, kaasuautot, roska-autot – kaikki ilmoittavat ilmestymisestään kovaan ääneen. Rakennusmiehet aloittavat hommat heti seitsemän jälkeen. Monet kaupat avaavat ovensa jo klo 6. Etelässä kun ollaan, aamu valkenee jo heti kuudelta vielä tähän aikaan vuodesta, marraskuun alussa. Eikä talven synkkyyttä ole luvassa missään vaiheessa, vaikkei aurinko sentään ihan joka päivä paista talvijaksolla.

Me asumme kaupungin reunalla, josta pääsee kävelemään melkein suoraan rannalle, ja heti talon takana aukeaa upea, turkoosinvärinen merimaisema ja kauempana koko Maltan saari. Vaikka omista ikkunoistamme ei aivan merelle näy, häkellyttävän epärealistista näkymää voi käydä katsomassa monta kertaa päivässä. Vaikea uskoa, että saa asua tällaisessa ympäristössä.